Tahdoin sinulle onnen näyttää | S

[murokulho]

Nimi: Tahdoin sinulle onnen näyttää
Kirjoittaja: murokulho
Oikolukija: ei ole
Tyylilaji: romance, jollain tapaa hurt/comfort ja hyvin hyvin vähäinen angst
Ikäraja: S
Yhteenveto: Minä olin vastakohta kaikille maailman ihmisille.
Varoitukset: pilkuttomuus, verille raapiminen mainitaan kerran


Tahdoin sinulle onnen näyttää

Katsoimme toisiamme syvälle sinisiin silmiimme ja sinä hymyilit minulle vienosti niinkuin aina olit hymyillyt. Sinä nojauduit hieman lähemmäs ja huulesi koskettivat suupieltäni hellästi ja iho kihelmöi vielä minuutteja suukon jälkeenkin. Tartuit kädelläsi minun vapisevaan omaani ja lähdit kuljettamaan kohti laituria jota vasten kylmät aallot liplattivat. Kaikki oli hyvin ja minä olin onnellinen mutten siltikään osannut hymyillä. Se taito oli annettu meistä kahdesta vain sinulle ja minä olin aina naama väärinpäin.

Istutit minut laiturin nokkaan ja painoit taas hellän suudelman poskeeni. Minun teki mieli hymyillä ja hymyillä ja hymyillä ja vielä kerran hymyillä mutta jokin tai oikeastaan kaikki estivät minua tekemästä niin. Sinä nauroit mutta minä olin edelleen vaiti. En osannut nauraakaan.

Laiturin jonka nokassa me istuimme edestä lipui pieni valkoinen laiva. Se oli lastattu täyteen sinisiä laatikoita jotka minun silmääni näyttivät lasten rakennuspalikoilta. Joukossa oli myös yksi punainen ja kaksi vihreää. Laivan kapteenilla oli yllään likaisen valkoinen kauluspaita jonka hihat oli kääritty ylös. Suussaan miehellä näytti olevan sikari jonka takia mies puhalsi ilmaan savua lähes yhtä paljon kuin kauempana matkaava rahtilaiva. Minua nauratti mutten tietenkään nauranut. Sinä kuitenkin nauroit.

Seuraavana yönä me makasimme vanhoista lakanoista kyhätyssä teltassamme minun kotini pihamaalla. Teltassa ei ollut lattiakangasta ja me makasimme paljaalla ruohikolla. Nurmi kutitti selässä ja jalanpohjissa ja minun teki mieli nauraa. Naurua ajatellen minä nukahdin sinun kainaloosi ja sinä puhalsit kärpäsen tiehensä minun poskeltani. Sekin kutitti.

Harmaa kissa oli raapinut minun kasvoni ja käteni verille kun seuraavana päivänä tulin kouluun. Kaikki ohikulkijat katsoivat minua halveksien ja minä kuljin heidän ohitsensa katse tiiviisti maassa ja tuijottelin sukkiani. Joku oli varastanut ainoat kenkäni kun olin ne pihalle viime yönä jättänyt ja jouduin nyt siis menemään kaikkialle ilman kenkiä. Se oli noloa ja minun teki mieli nauraa omalle noloudelleni mutten nauranut. Eihän minulle oltu sitä iloa suotu.

Sinä et ollut tänään koulussa etkä kaupungilla. Minä en löytänyt sinua mistään vaikka kävin jokaisessa kaupungin pikkuputiikissa ja tutkin kaikki kaupungin roskiksetkin mutta sinua ei ollut missään. Ainoa löytämäni ja kaipaamani asia jonka löysin oli toinen kenkäni. Se löytyi yhdestä roskiksesta.

Palasin kotitalooni murheen murtamana. Näin surullisena ei vielä kukaan ollut minua nähnyt vaikka joka päivä olinpa sitten missä vain ja kenen seurassa tahansa minä olin porukasta päällepäin surullisin ja alakuloisin. Minä olin vastakohta kaikille maailman ihmisille. Ne jotka nauravat ja hymyilevät ovat oikeasti sisältä rikki ja surullisia. Minä riemuitsin sisälläni kaikesta ja nauroin mutta muut näkivät vain surullisen ilmeeni. Maailma on hassu paikka.

Suljin oman makuuhuoneeni vinkuvan oven takanani katse edelleen maassa. Kävelin kohti sänkyäni mutten ehtinyt taittaa puoltakaan matkastani kun jokin lämmin kietoutui lantiolleni ja käänsi minut ympäri. Se olit sinä. Sinä hymyilit yhtä kirkkaasti kuin minun sisimpäni ja painoit suudelman otsalleni. Minä kysyin että missä olit ollut koko päivän ja sinä vastasit lämpimällä äänelläsi olleesi valmistelemassa yllätystä minulle. Sitten päästit irti lanteiltani ja polvistuit eteeni.

Silloin kaikki minussa kääntyi hymyyn ja iloon ja opin olemaan ulkoisestikin onnellinen.

[Herkkuoone]

Hyvää iltaa kommenttikampanjan merkeissä. :> Näin heti alkuun voisin kai todetakin, että olen hyvin hämmentynyt, ettei teksti ole saanut vielä yhtäkään kommenttia – minusta tämä on nimittäin taidokkaasti kirjoitettu teksti, erittäin onnistunut ja upea. Kyllä sellainen nyt kommentin ansaitsisi. :<

Pilkuttomuus toimi tässä hyvin tehokeinona. Aluksi pilkkujen puuttuminen tosin häiritsi, enkä päässyt kunnolla tarinaan mukaan ennen kuin sain taottua päähäni, että pilkut puuttuvat ihan tarkoituksellisesti, mutta saatuani sisäistettyä tämän faktan aloitin lukemisen uudestaan, enkä pysähtynyt ennen kuin viimeinenkin virke oli takanapäin. Enkä voinut olla päästämättä suustani ”vau”-huokaisua.

Henkilöhahmot ovat minusta hyvin luodut, sillä heihin on helppo samaistua. Päähenkilö, minäkertoja, koko muun maailman vastakohta, aina surullinen ja apea, ilman naurua tai hymyä, iloton sekä ”sinä”, ”minän” täydellinen vastakohta. Mikäli henkilöiden vastakohtaisuus olisi jäänyt yhdeksi yksityiskohdaksi muiden joukossa, pelkäksi maininnaksi, en luultavasti olisi pitänyt kokonaisuudesta näin paljon kuin nyt. Tässä tekstissä tuli kyllä oivallisesti esiin se, miten vastakohdat täydentävät toisiaan – kaikista upeimman häivähdyksen minusta teki se, miten minäkertoja oli jotenkin riippuvainen ”sinusta”: huoli kun ei tavannutkaan toista koulussa tai kaupungilla, kotiin palatessa täysin murheen murtama, rikki, hajalla. Mutta onneksi kaikki sitten vielä ehtii kääntyä lopussa, ja vieläpä parhain päin!

Kuvailu. Oh. Vau. Eivät varmaankaan yhden ihmisen sormet riitä kertomaan, kuinka monta kertaa ehdin huokailla, kun keskityin toisella lukukerralla kuvailuun, sanavalintoihin ja vertauksiin, sillä tekstistä todellakin löytyi vaikka kuinka monta todellista kuvailunhelmeä! Esimerkiksi ”naama väärinpäin”, ”jokin tai oikeastaan kaikki” ja ”lasten rakennuspalikoilta näyttävät siniset laatikot” löysivät kyllä paikan sydämestäni hyvin pian. Kuvailu sekä pienet ja maukkaat yksityiskohdat tukivat hyvin tekstin ideaa ja onnistuivat kyllä välittämään hyvin tekstin erilaiset tyylisävyt, romantiikan ja surullisuuden sekä H/C:n. Tämä ei todellakaan ole sieltä perinteikkäämmästä H/C-päästä, mutta olet kyllä onnistunut hyvin sen kuvaamisessa.

Katsoimme toisiamme syvälle sinisiin silmiimme ja sinä hymyilit minulle vienosti niinkuin aina olit hymyillyt.
Tästä tekstin ihan ensimmäisestä virkkeestä löysin koko tekstin ainokaisen virheen: niin kuin kirjoitetaan erikseen. :>

Loppuun vielä suosikkini:
Silloin kaikki minussa kääntyi hymyyn ja iloon ja opin olemaan ulkoisestikin onnellinen.
Aww! <3

Kiitos. : )
~ Herkku.

[murokulho]

Herkkuoone: Vau, en voi muuta kuin erittäin syvästi kiittää kommentistasi ja pahoitella, että vastaan tähän näin helkkarin myöhään. En oikeestaan osaa vastata sulle mitään sen järkevämpää, kuin että ihan mielettömän suuret kiitokset ja mahtavaa, että pidit tästä! Täytyy sanoa, että oon itekin aika "ylpeä" tästä, yleensä multa kun ei ihan tällasta tekstiä tunnu tulevan. Toisin sanoen siis kiitoskiitoskiitoskiitos, kommenttisi lämmitti sydäntäni erityisen paljon. <3