Valpurinyö (ja kiertotähdeltä heräämisiä) | K-11

[nauha]

Tekstin nimi: Valpurinyö (ja kiertotähdiltä heräämisiä)
Kirjoittaja: nauha
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Humalahakuisuus ja tupakointi
Paritus: Mihail/Reena
Yhteenveto: Miehet eivät halua letittää minun tukkaani, vaan repiä sen nutturaltaan alas, alas, rinnoille lapaluille.

A/N: Palasin taas Mihailiin ja Reenaan, vaikken ole aivan varma miksi. (Oikeasti tiedän täsmälleen miksi.)
Eli jatkoa näille: Puutostiloja,  Sunnuntaiteuras tai tyttö sekaisin,  Oliivin muotoiset planeetat.
Tiedän myös raiskanneeni enterin.


Valpurinyö (ja kiertotähdeltä heräämisiä)


Me pukeudumme pikkutakkeihin ja tiukkoihin farkkuihin, minä ja Meeri. Poltamme tupakkaa mainostoimiston takaovella työvuoron päätyttyä ja huokailemme työn tuloksille, puhumme flowsta ja energiasta. 
Pomo sanoi tänään:
”Sussa on Reena ainesta.”
Aines ei rieku humalassa eikä aines kieltäydy kosketuksesta. Minussa on ainesta.

Vapun viettoon siirrytään keskustan terasseille, emmekä missään nimessä pue lakkeja tai serpentiiniä.
Istumme ja ylenkatsomme ja hetkellisesti häpeän olla minä, koska olen juonut liian monta ja Meerin nauru on lasista. Me olemme tylsiä ja todellisuuspelkoisia.
Kieltäydyn seurasta tuhannesti, toistuvasti ja samoin syin, tekosyin. Koska olen menestyvä, enkä tarvitse miestä. Assistentti minä olen ja tarvitsen yhden.
Etsin turhaan lasistani turvonneita rusinoita.


Mihailin huomaan vasta, kun se seisoo liian lähellä ja juo ylihintaisen luomuolueni kysymättä.
Sellainen se on, liki ja huomaamaton, mutta kerran löydettynä mahdoton kadottaa enää koskaan. Röyhkeä ehkä vain takiani tai omaa typeryyttään.

Mihail ryöstää minut terassin poltteesta ja painaa edelleen vitivalkoisen ylioppilaslakkinsa hiuksilleni. Miehet eivät halua letittää minun tukkaani, vaan repiä sen nutturaltaan alas, alas, rinnoille lapaluille. Lakki uppoaa silmille saakka.
Meeri saa seurata säälistä, koska humala on armoton ja ystävää ei jätetä.
Minä suostun vietäväksi, koska tiedän tarvitsevani.


Pyörin rinnettä alas lakki silmillä ja sukat rutussa. Nurmi haisee kuselta ja keväältä. Kuolleilta hyönteisiltä. Korjaan lippaa ja levitän kädet siiviksi.

Mäen päällä Meeri nauraa ja huutaa, että ylös hullu, sä kastut. Se kiljaisee, kun Mihail sulkee viinipullon sormellaan ja kierii kierii kierii. Minä otan vastaan

ja suutelen viinin huulilta. Pojan ja pullon. Jumalan.

”Voidaanko me joskus olla vähemmän vaikeita?”
”Voidaan.”
”Vaikkei oltaisi humalassa?”
”Joo.”

Minä nauran ja Mihail nauraa, enkä ole varma nauraako maailma meille, vai meidän kanssamme.

Ennen Museokadulla odottavaa humalaista tajuttomuutta pelkään kissani kuolevan nälkään. Tiedän sen mouruavan. Taas.
Uni vie ja siellä

en saa mustelmia vaatteet päällä nukkumisesta.

[Demeter]

Kommenttikampanjasta hyvää huomenta! Anteeksi kun tässä kesti muutama päivä, oli kiireinen alkuviikko! Mutta nyt kuitenkin asiaan...

Sullapa on kerrassaan hauska kirjoitustyyli! Tässä oli läpi tekstin tietynlaista tunnelmaa, jonka sanojen hauska asettelu toi. Se toimi hyvin tällaisessa lyhykäisessä tekstissä, mukavaa tyylittelyä. Jotenkin mehukasta tekstiä muutenkin.

Me olemme tylsiä ja todellisuuspelkoisia.
Kieltäydyn seurasta tuhannesti, toistuvasti ja samoin syin, tekosyin. Koska olen menestyvä, enkä tarvitse miestä. Assistentti minä olen ja tarvitsen yhden.
Etsin turhaan lasistani turvonneita rusinoita.

Ihana kohta! Tykkäsin kovasti. Varsinkin tuo rusina-lause oli mukava. Samoin jo yhteenvedossa mainitsemasi kohta oli kaunis, hyvin runollinen!

Minä otan vastaan

ja suutelen viinin huulilta. Pojan ja pullon. Jumalan.

Tämä oli yhtä aikaa sekä lempparikohtani että ainoa kohta, joka pisti vähän irvistyttämään. Enterin käyttö oli hauska keino, toimi mielestäni tehokkaammin tässä kuin viimeisessä kohtauksessa, jossa se tuntui enemmän toistolta kuin tehokeinolta. Mutta takaisin tähän lainattuun kohtaan, minusta tuo pojan ja pullon-kohta oli aivan ihana, mutta viimeinen Jumala-lisäys jäi vähän valjuksi. Olin ekalla lukukerralla sitä mieltä, että se kuulostaa vähän turhalta ja toimisi paremmin ilman. Kun lukaisin sen useamman kerran läpi, alkoi se tavallaan istua tekstiin, mutte en tiedä - ehkä se jäi itselleni vähän irtonaiseksi ja tarpeettomaksi? Mielipiteitä, mielipiteitä!

Ja voi miten jänniä nimiä! Kaikilla hahmoilla on omalaatuinen ja jännä nimi. Valpurinyö on sekin varsin kaunis sana. Huomasin tätä lukiessa, että mulle ei tärkeäksi muodostunut tapahtumat ollenkaan, vaan lähinnä tämä sanojen käyttö. Kiitos lukukokemuksesta, tällaisen lukemista oli hauska kokeilla.

[nauha]

Tervehdys Demeter, hyvinhän sä tohon varsinaiseen viikon aikarajaan mahduit Ei se ole niin justiinsa tuleeko kommentti alkuviikosta vai vähän myöhemmin, kunhan tulee!

Mukavaa jos kirjoitustyyli hauskuutti ja kieli viihdytti.
Enterin käyttö on mulle vähän sellainen hm.. pahe. Tykkään siitä hirveästi. Pitäisi vähän vieroittautua ehkä. En ole koskaan ennen käyttänyt tuollaista säkeenylitystyylistä tehokeinoa, tämä oli testini sille. Kiva että herätti ajatuksia ja tuntemuksia, vieroksuviakin!
Niin ja Jumala on viittaus Sunnuntaiteuras-tekstiin jossa Reena esiintyy myös ja Mihailkin, vaikkei konkreettisesti. Eli ei varmasti auennut tuota lukematta. En voinut hillitä itseäni sen suhteen.

En tiedä onko se vähän noloa myöntää, mutta mulle kirjoittaminen lähteekin enemmän kielestä ja hahmoista, kuin itse juonesta. Niitä myös arvostan lukiessani enemmän. Pitkät tekstit sitten tietenkin erikseen. Siksi ei haittaa, vaikkei lukijoitakaan se juoni niin veisi, vaan enemmän kieli.

Kiitos kommentistasi, mukavaa että viihdyit!

[sugared]

Tallensin tämän joskus aikoja sitten (no ei siitä näemmä kauheasti kuukautta pidempään voi olla) kirjanmerkkeihin myöhemmin luettavaksi, ja nyt viimein sitten muistin lukea. Hyvä niin, koska tämä oli erinomaisen ihana teksti.

Tykkään tällaisista vähän nuhjuiseen ja ei-aina-kovin-eleganttiin arkielämään sijoittuvista teksteistä, ja tällaisia keväisen virkeitä tekstejä on aina kiva lukea. Tämä oli hieno cocktail nuoruutta, vastuuta ja vastuuttomuutta ja tietenkin rakkautta.

En tiedä onko se vähän noloa myöntää, mutta mulle kirjoittaminen lähteekin enemmän kielestä ja hahmoista, kuin itse juonesta. Niitä myös arvostan lukiessani enemmän. Pitkät tekstit sitten tietenkin erikseen. Siksi ei haittaa, vaikkei lukijoitakaan se juoni niin veisi, vaan enemmän kieli.

Mä olen tästä asiasta yleisesti ottaen ihan toista mieltä, tai siis paremmin sanottuna asetan sen sisällön vähintään yhtä korkealle kuin muodon. Tähän sellainen runollinen, leikittelevä ja taiteleva kieli sopi kuitenkin todella hyvin ja luinkin tätä ehkä enemmän pitkänä runona kuin varsinaisesti kertovana tekstinä. Tykkäsin lyhyistä ja ytimekkäistä virkkeistä ja tavastasi sanoa asioita sekä siitä, että kieli oli runollisuudesta huolimatta maanläheistä ja konkreettista. Tekstin nimi on muuten mahtava. :--)

Alku oli kivassa kontrastissa muun tekstin kanssa ja antoi sille tavallaan ryhtiä ja hahmoille lihaa (ja todennäköisesti linkitti aikaisempiin teksteihin, joita en ole lukenut). Voi paineita, pitäisi olla aikuinen ja urasuuntautunut ja itsenäinen nainen, eikä saisi haluta kieriä ruohikossa räkäkännissä eikä ainakaan olla miehenkipeä.

Kiitos ihanasta lukukokemuksesta!

[nauha]

Mukavaa sugared kuulla, että tekstini oli kirjanmerkin ja muistamisen arvoinen ja palasit vielä kommentin kanssa!
Itse olen myös kovasti sellainen, että heittelen tekstejä kirjanmerkkeihin ja toivon joskus ehtiväni niitä lukea ja etenkin kommentoida. Sekun on joskus niin hirveän vaikeaa.

Toki sisällölläkin on tärkeä osa teksteissä, emmie sitä kiellä. Mulle itelle vain hienosta juonesta ei ole mitään iloa, jos se on toteutettu huonosti. Siksi en usein jaksa perehtyä kehuttuihinkaan jatkoficceihin, kun niiden kieli tuntuu jotenkin tylsältä ja helpolta ja ehkä mauttomalta. Ettei oikein jää mitään pureskeltavaa. Ja sellaista juoni ei mulle korvaa. Toki meitä on moneen junaan, eikä teksti tietenkään saa olla täysin sisällötöntä, mutta musta se sisältö voi olla hahmojen mielissä ja tunnetiloissa ja ympäristön kuvauksissa. Siinä kuvan maalaamisessa osittain ehkä, ei konkreettisissa tapahtumissa.
Jos nyt sait mitään selvää tästä selityksestä, tuntui jotenkin tosi vaikealta yrittää

Joka tapauksessa olen iloinen, että pidit kielenkäytöstäni ja etenkin otsikosta, siitä olen kovin ylpeä, koska usein olen vähän tylsä otsikoija. Tai sellaisena itseni ainakin näen.
Reenan ajatukset ja olot ja tämän arkisuuden tavoitit ihanasti. Kiitos siitä.

Alku linkittää tekstin aiempiin lähinnä Reenan ajatusten ja tuntojen kautta, niissä on samaa kuin hänen mietteissään toisissa teksteissä.
Myöhemmässä vaiheessa Mihailin käytös ja Jumala taitavat olla selkeimpiä linkkejä.
Mutta haluan kuitenkin ajatella, että tämä toimii aivan itsenäisenäkin (vaikka itse näenkin tietenkin kirjoittaessani nimenomaan kokonaisuuden) ja avautuu myös sellaisille lukijoille, jotka eivät ole muihin tutustuneet. Hyvä jos näin oli.

Ja kiitos kun sanoit ihanaksi. Ja erinomaiseksi. Kiitos.