Onneksi kutsuvat (Severus/Lily, K11, raapalesarja - 5. raapale 2.9)

[Seidig]

Nimi: Onneksi kutsuvat
Kirjoittaja: Seidig
Beta: Tulejo (<3)
Ikäraja: K11 //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Paritus: Severus/Lily
Genre: Drama, angst, romance, AU
Varoitukset: Kuolema
Disclaimer: En omista mitään tunnistettavissa olevaa. En saa tästä rahaa, valitettavasti.
Summary: Hän oli päättänyt olla lapselleen parempi isä kuin omansa oli ollut hänelle.

A/N: Puolustelen itseäni sillä, etten oo koskaan aikaisemmin kirjottanu raapalesarjaa. Mulla on pitkään pyörinyt päässä idea kirjoittaa ficci, jossa Severus olis Harryn isä.
Olen kirjottanut nämä kolme raapaletta tähän mennessä, lisää tulee kun saan kirjoitettua (ja saan kommentteja)

ONNEKSI KUTSUVAT

Uskomatonta
100 sanaa

Severuksen korpinmustat hiukset valuivat hänen kasvoilleen, hänen kyynärpäänsä nojasivat polviin ja selkä oli kyyryssä. Hengitys oli tiheää ja kasvot hikosivat.
Se ei voinut olla totta! Lily ei voinut olla tosissaan sanoessaan sen.

”Severus… Minä – minä taidan olla raskaana.”

Totta kai Severus rakasti Lilyä, siitä ei ollut mitään epäilystä. Mutta lapsi? Hän ei ollut valmis siihen. He olivat, Merlin sentään, vasta kaksikymmentä! Ei sen ikäisenä saatu lapsia, ei vaikka kuinka olisi rakastanut. Lilystä tosin tulisi täydellinen äiti, hän oli varma siitä.

Severus ei olisi kuitenkaan halunnut myöntää olevansa mustasukkainen syntymättömälle lapselleen, vaikka se tekisi Lilyn onnelliseksi. Ei hän niin itsekäs ollut.


Hyväksyttyä
101 sanaa

Severus katseli Lilyä, joka punaiset hiukset sotkuiselle nutturalle kiedottuina hääräsi hellan edessä laittaen aamupalaa. Herkullinen pekonin tuoksu leijaili keittiössä.

Seitsemän kuukautta sitten Lily oli ilmoittanut odottavansa lasta, kahden kuukauden kuluttua Severus olisi isä.

Hän oli alkanut jokseenkin hyväksyä tapahtuneen, sitä ei saisi enää peruutettua, ja Lilykin oli vakuuttanut haluavansa silti olla hänen kanssaan, tapahtui mitä tahansa. Eihän sellaisesta voinut kieltäytyä.

Lily asteli lähemmäs pöytää, huitaisi Severuksen hiukset pois hänen silmiltään ja hymyillen kumartui suukottamaan hänen otsaansa.
Vatsa oli kasvanut, se oli pyöreänä sinikukallisen yöpaidan alla. Hänen lapsensa, Lilyn lapsi.

Hän oli päättänyt olla lapselleen parempi isä kuin omansa oli ollut hänelle.


Harry
100 sanaa

Lilyn kasvot olivat kalpeat mutta vaaleanpunaisilla huulilla oli onnellinen hymy. Nainen painoi pientä, vaaleansinistä myttyä rintaansa vasten. Severus istui Lilyn vierellä ja piteli kättään hänen ympärillään hyväillen hänen selkäänsä kevyesti ja katsellen poikaansa.

Pojan hiukset olivat vähintään yhtä mustat kuin hänen omansa, paitsi että ne olivat kiharat. Silmät välkkyivät kirkkaanvihreinä. Lilyn, äitinsä silmät.

Severus tunsi sydämensä jyskyttävän hänen siirtäessään katseensa Lilyyn. Nainen käänsi myöskin katseensa häneen, huokaisten painoi päänsä Severuksen olkapäätä vasten. Severus tiukensi otettaan hänen vyötäröllään.

”Severus, minä olen niin onnellinen”, Lily kuiskasi hänen kätensä silittäessä pojan mustia kiharoita.

Severuksella ei ollut mitään epäilystä siitä, mitä vastaisi.

”Niin minäkin.”

[Callide]

Ooi. En ole erityisen tuttu raapaleiden kanssa, en siis mikään ekspertti, mutta yritän saada jotaki sanottua. Nämä olivat jollakin tavalla suloisia. Jossittelu on aina mukavaa, enkä yhtään epäile etteikö Severuksesta voisi tulla hyvä isä. Pidän siitä, ettei hahmo kuitenkaan itse ole täysin varma asiasta, vaikka onkin päättäväinen sen suhteen, että tulee olemaan parempi kuin oma isänsä silloin joskus. En osaa nähdä Seviä täysin "perusisänä", joten tällainen sopii mainiosti.

Lily asteli lähemmäs pöytää, huitaisi Severuksen hiukset pois hänen silmiltään ja hymyillen kumartui suukottamaan hänen otsaansa.
Vatsa oli kasvanut, se oli pyöreänä sinikukallisen yöpaidan alla. Hänen lapsensa, Lilyn lapsi.

Pidin kaikessa yksinkertaisuudessaan tästä. Idyllistä elämää, onnellinen pari. Muutoinkin kolme ensimmäistä raapaletta tuovat esiin perin tyytyväistä ja herkkää suhdetta, tietenkin pienellä epävarmuudella raskauden ja sen tuoman isyyden merkeissä, mutta genrestä ja varoituksesta päätellen luvassa on myöhemmin käänne synkempään. Nähtäväksi jää, päättyykö pariskunnan onni tragediaan.

Severus ja Lily nyt toimii parituksena ylipäätään, mutta sen lisäksi olet saanut tähän kauniin ja realistisen otteen. Aion kyllä tutustua tämän jatkoon sitten kun sitä ilmaantuu ja katsoa, mihin suuntaan juoni ja tyyli lähtee kulkemaan. Otsikko jäi mietityttämään. "Onneksi kutsuvat" kuulostaa viittaavan siihen, että pariskunnan tilanne tulisi näyttämään ulkopuolisten silmin täydelliseltä ja ihanalta, mutta sisältä se ei sitä syystä tai toisesta olisi. Ehkä isyys tai jokin muu aiheuttaa lopulta kitkaa ainakin Severuksen osalta.

[Seidig]

Callide, ihanaa että pidit tästä. Saa nähdä, saa nähdä. kiitos kommentista.

Viimeinkin nelosraapale. Kirjoittaminen tuotti tuskaa vaikka alusta asti sisältö oli selvä. Kommentoikaahan, lapset. Kiitos Iitu, pus <3

Katkeransuloista
100 sanaa

Lily ja Harry tuhisivat nukkuessaan täysin samalla tavalla.
Severus ei voinut nukkua.

Hän katseli Lilyn punaisia hiuksia, jotka olivat levinneet tyynylle sekä Harryn mustia, pitkähköjä kiharoita. Ne olivat sekoittuneet toisiinsa.

Poika täyttäisi pian vuoden, vuoden ajan Severus olisi ollut isä. Omasta mielestään hän oli suoriutunut tehtävästä melko hyvin ottamatta kuitenkaan huomioon varjopuolia.

Varjopuolia, kuten mustasukkaisuus Lilystä.
Se oli naurettavaa! Hän oli ajoittain mustasukkainen omalle lapselleen. Se ei ollut normaalia, ei missään määrin. Hänen olisi pitänyt olla onnellinen saadessaan olla osa perhettä, mitä hänellä ei koskaan ollut ollut.

Katsoessaan vaimoaan ja lastaan viimeisen kerran ennen nukahtamistaan Severus ajatteli elämän olevan katkeransuloista.

[Seidig]

Kesällä jo kirjoitin tämän uusimman osan tähän, mutta nyt vasta muistin julkaista. Osaa ei ole betattu, antakaa virheet anteeksi, mutta joka tapauksessa. Kommentoikaa, pliis.

Pelkuri
100 sanaa

Harry täyttäisi huomenna viisi vuotta. Viisi vuotta taaksepäin, Harry oli syntynyt – viisi vuotta eteenpäin, poika lähtisi Tylypahkaan.

Aika kulki niin nopeasti.
Severus toivoi, että asiat olisivat voineet olla kuin silloin viisi vuotta sitten. Hän ei tiennyt, että mikä oli muuttunut.
Kuka tai mikä tahansa se oli, hän toivoi sen olevan vain tilapäistä. Asiat eivät voineet jatkua näin.

Riitoja, huutoa! Olivat aiemminkin riidelleet, mutta nykyään se oli erilaista. Lily itki, Harry itki, Severus karkasi yöksi. Kertaakaan asioita ei ollut vielä selvitetty kunnolla, ne haudattiin hetkeksi ja kaivettiin taas esiin.

Hän oli pelkuri, selkärangaton nilviäinen.
James Potterkin olisi ollut parempi kumppani Lilylle. 

[Miltsi]

Tämä raapalesarja on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan hirvittävän suloista luettavaa.

Katsoessaan vaimoaan ja lastaan viimeisen kerran ennen nukahtamistaan Severus ajatteli elämän olevan katkeransuloista.

Tämä kohta jäi jotenkin mieleeni. Sana katkeransuloista kuvaa mielestäni aivan mahtavasti kaikkea elämää ja se sopi tähän kohtaan loistavasti.

Hän oli pelkuri, selkärangaton nilviäinen.

Nyt alkoi pelottamaan. Mieleeni tuli heti, että Severus alkaa itsetuhoiseksi. Toivottavasti saan nähdä  pian olenko oikeassa. Jatkoa siis odottelen!!

[Seidig]

miltsi, kommentti!! Kiitos hirveästi, mun on kyllä pakko tunnustaa että mulla on inspis ihan kateissa tän suhteen. No, näkee sitte :> Kiitos!