Seidig, kiitoksia! Mukava kuulla, että olen ainakin vielä onnistunut pitämään hahmot aidon oloisina. Iso kiitos kommentoinnista!
SuklaaKissa, olen samaa mieltä, näistä on kirjoitettu liian vähän (tai sitten minäkin olen sokea, kun ei ole silmiin pistänyt). Kiitos ihanasta kommentista, koitan paikkailla tuota raapaleiden määrää nyt
Ja jälleen saan kiitellä myös kommenttikanpanjaan linkannutta ihanaista, eli kiitoksia myös siihen suuntaan!
Sanoja 150
Padma kietoi kaapuaan paremmin ympärilleen, sillä Suuri sali tuntui tänään kylmemmältä kuin aikaisemmin. Hän oli kuulevinaan Parvatin äänen rohkelikkopöydän suunnalta, mutta ei kääntynyt katsomaan. Hän oli siskolleen hiukan kateellinen Lavenderista, hänellä itsellään kun ei koskaan ollut ollut sellaista ”oikeaa parasta ystävää”.
Yllättäen Padma tajusi istuneensa Luna Lovekivan viereen. Tyttö näytti Padmasta edelleen hiukan hullulta tyhjyyteen tuijottaessaan.
”Moi, Luna”, Padma tervehti enemmän kohteliaisuudesta kuin ystävällisyydestä.
”Hei.”
”Oikein hyvää iltaa teille kaikille”, Padma kuuli venyttelevän äänen rehtorin istuimen kohdalta, muttei taaskaan kääntänyt katsettaan. Kai hän tiesi ilmankin, kuka puhui. ”Kuten varmaan monet tietävätkin, opettajakunnassamme on tapahtunut pieniä muutoksia. Jästitiedon opettajan paikan ottaa Alekto Carrow ja pimeydenvoimilta suojautumista opettaa hänen veljensä Amikus Carrow. Jästitieto on myöskin pakollinen oppiaine tästä lähtien.”
Sieltä täältä kuului taputuksia. Tai ei oikeastaan sieltä täältä, vaan luihusten pöydän suunnalta. Padma pyöritteli silmiään. Sama kai se oli, kuka opetti, kunhan eivät vain pilaisi hänen viimeistä vuottaan ja esimerkillisiä korpinkynnen arvosanojaan.
Sanoja 150
”Ja sitten lajittelu.”
Ensimmäinen pienikokoinen poika meni Puuskupuhiin. Carrowit olivat ristineet kätensä mielenosoituksellisesti ja rehtori loi poikaan ikävähkön katseen. Muut opettajat taputtivat vaimeasti, kädet pöydän alla näkymättömissä.
Puuskupuhien pöydässä Hannah Abbot potkaisi vierustovereitaan, jotka eivät lyöneet käsiään yhteen, ja hymyili leveästi pöydän päähän istuneelle pojalle.
”Luihunen!”
Viimeinen pöytäkunta, sekä Carrowit ja Kalkaros taputtivat ja hurrasivat. Ginny buuasi saaden osakseen Kalkaroksen mulkaisun.
”Rohkelikko!”
Ginny vislasi, Neville oli noussut seisomaan. Amikus kuiskasi siskolleen jotain Nevilleä osoittaen. Luihuset buuasivat.
”Korpinkynsi!”
Suurin osa rohkelikoista taputti myös, mutta kenenkään käsistä ei kuulunut yhtä kovaa ääntä kuin Lunan.
Viimeisen lajiteltavan mennessä Puuskupuhiin, hän sai aplodit peräti kolmelta tupapöydältä, eikä edes Amikus Carrowin huutama: ”Hiljaa!” saanut salia hiljenemään, ja kun se vihdoin hiljeni, hiljaisuus tuntui pilkkaavan niitä, jotka eivät sitä saaneet aikaan.
”Koulun sääntöihin on tullut muutamia lisäyksiä”, Kalkaros jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut. ”Tuvanjohtajat jakavat teille ohjeistuksen muutoksista, joita tietenkin kaikkien on noudatettava. Miellyttävää kouluvuotta.”
Sanoja 100
”Ei voi olla totta!” Ginny kuiskasi niin kovaa kuin uskalsi. He istuivat Nevillen kanssa rohkelikkojen oleskeluhuoneessa, ja vaikka paikalla ei myöhäisen ajankohdan takia ollut muita, koskaan ei voinut olla liian varovainen. ”Oppilaiden kokoontumiset kielletty, ei huispausta, kerhoille anottava lupaa Kalkarokselta, ei oleskeluhuonesta poistumista ilman hyvää, kouluun liittyvää syytä!”
Häntä vastapäätä istuva Neville nyökytteli. Pojalla oli kädessään samanlainen ohjevihkonen kuin Ginnylläkin. ”Pahempaa kuin Pimennon aikaan.”
”Mitä tarkoittaa ”Tylyahon viikonloput vain käytöksen perusteella”?” Ginny kysyi.
”Sitä että tänä vuonna vain luihuset käyvät Tylyahossa”, Neville vastasi synkästi. ”AK koolle täksi illaksi?”
Ginny nyökkäsi. ”Kuinkahan monella on oikeasti se kaljuuna vielä tallessa ja mukana?”