Genre: Humor, adventure
Rating: S
Fandom: POTC Yukimura lisäsi fandomin alkutietoihin ja muutti sen paikkaa otsikossa.
A/N: Kirjoitettu muistaakseni joskus 2007, eli hyvin vanhaa tuotantoa tämäkin. Ei ottanut oikein tuulta purjeisiinsa, kun vannoutuneita lukijoita (tai ainakaan kommenttien perusteella) ei löytynyt kuin kolme. En sitten koskaan saanut tarpeeksi intoa alkaa tekemään tätä lisää. Ehkä joskus.
Jackin Lapsuudenmuistot, osa I
"Jack, takaisin, saamarin kuriton penikka, odota, kun isäsi kuulee tästä!" Benhow huusi heristäen nyrkkiään kymmenkesäiselle pojankoltiaiselle, joka juoksi kovaa vauhtia katujen välissä, varastettu omena tiiviisti nyrkissä.
"Siitä vain!" Jack huusi takaisin naurahtaen perään. Jälleen kauppias Benhow oli yhden omenan köyhempi. Eikä olisi varmasti viimeinen kerta, kun Jack verotti Benhowin myytävien hedelmien katrasta.
Jackin karkumatka kumminkin päättyi nopeasti, kun pojan paidan kaulukseen tartuttiin selkäpuolelta ja Jack menetti tasapainonsa nostaen katseensa todetakseen vain, että paikallinen seppä oli napannut hänet kiinni.
"Taas omenavarkaissa?" vanha mies kysyi hymyillen ystävällisesti Jackille. Thomas Radcliff, kylän vanha seppä, jonka luona Jack usein vietti aikaansa katsellen, kun mies takoi miekkoja. Yleensä Jack sai olla se, joka miekat testasi.
"Miten niin taas?" Jack kysyi viattomasti piilotellen omenaa nyrkissään. "En ole ollut pitkiin."
"Mitä nyt viimeksi eilen," Thomas sanoi hymähtäen ja lähtien kuljettamaan pojankoltiaista kohti Benhowin sekatavara kauppaa, vaikka nulikka ei siitä pitänytkään.
"Et voi tehdä tätä!" Jack karjui yrittäen riuhtoa itseään irti turhaan. Pojan voimat eivät riittäneet vääntämään kuristavaa kättä irti paidasta, eikä pituus riittänyt siihen, että saisi jalat maahan.
Benhow oli itse ärtyneenä luudanvarressa siivoamassa kaupan edustaa, nostaen sitten katseensa, kun kuuli raskasta kiroamista virnistäen sitten. Thomas lähestyi kantaen nyt sylissään Sparrow nuorempaa, joka näytti siltä, että voisi madella miehen sormien läpi, jos vain saisi tilaisuuden tehdä sen.
"Taitaa olla täältä lähtöisin," Thomas sanoi laskien rimpuilevan Jackin eteensä.
Poika lopetti rimpuilunsa heti, seisoen suorana, samoin kuin isänsä, kun joutuu kiinni paikalliselle kommondorille. Selvästikin pojassa oli ainakin miestä, mutta sekään ei pelastanut tätä sillä hetkellä.
"Todellakin on," Benhow sanoi katsoen Jackia, joka tuijotteli tiiviisti erittäin kiinnostavaa pölykasaa, jonka Benhow oli kerennyt lakaista ulos puodistaan.
"Anna omena kiltisti takaisin hänelle," Thomas sanoi kumartuen hieman Jackin puoleen. Poika käänsi päänsä vastakkaiseen suuntaan tuhahtaen kuuluvasti.
"Merirosvo ei koskaan luovu saaliistaan."
Thomas nosti päätään katsoen Benhowiin, joka huokaisi raskaasti. Thomas käänsi katseensa pian kumminkin takaisin poikaan ja tiukensi otettaan tämän olkapäistä saaden pojan huudahtamaan ja ojentamaan omenan takaisin Benhowille, joka otti sen vastaan virnistellen.
"Näköjään merirosvo kumminkin luopuu saaliistaan joskus."
Vastaukseksi kauppias sai kuuluvan tuhahduksen, joka kertoi siitä, että Thomasin otteessa oleva poika ei todellakaan ollut samaa mieltä.
"Lähden viemään häntä nyt kotia," Thomas sanoi sitten katsoen Benhowia. "Minusta tuntuu, että Jenny kuulee mieluusti, mitä hänen poikansa on tehnyt."
Kauppias nyökkäsi Jackin valahtaessa kalpeaksi, kun Thomas nosti pojan uudelleen syliinsä lähtien kantamaan tätä pojan kotia kohti muutaman kyläläisen kääntyessä katsomaan näitä naureskellen pojalle, joka selvästikään ei pitänyt ideasta, että mies kantaisi hänet sylissään kotia.
"En voi ymmärtää, miten Jenny oikein jaksaa sinua," Thomas sanoi, kun joutui uudemman kerran ottamaan Jackia kiinni kantaen tätä nyt pää alaspäin selässään jalat kohti taivasta. Poika kun oli yrittänyt kiemurrella alas miehen käsistä.
"Isäsi on merillä kuukausia, parhaassa tapauksessa vuosia ja hän joutuu itse elättämään sinut," Thomas jatkoi katsellen pilviä, puhuen ennemmin näille kuin Jackille, joka yritti epätoivoisesti päästä takaisin miehen syliin.
"Suunnilleen joka päivä joku tulee kertomaan, että hänen poikansa on varastanut jotain jostain tai joutunut tappeluun vanhempia poikia vastaan. Olet oikea kauhukakara Jack, oletko koskaan ajatellut, millaista huolta aiheutat äidillesi?"
Jack huohotti pitäen tiukasti kiinni Thomasin olkapäästä, jota pitkin oli onnistunut kipuamaan vihdoin parempaan asentoon Thomasin irrottaen otteensa pojan jaloista ja nostaen tämän istumaan olkapäälleen, jolloin poika hymyili pienesti.
"Kuulitko, mitä minä kysyin?" Thomas kysyi sitten vilkaisten olkapäällään istuvaa poikaa.
"Kuulin minä," Jack ilmoitti. "Mutta en minä ole kauhukakara."
Thomas naurahti pojan puheille lähtien kävelemään pientä tietä pitkin talolle päin, jossa Sparrow perheineen asui. Tai, miehen perhe asui, mies itse purjehti laivallaan Black Pearlilla ties missä päin Karibiaa.
"Minusta tuntuu, että äitisi on eri mieltä asiasta."
"Naiset ovat kaikki samanlaisia," Jack sanoi sitten mutisten. Thomas alkoi nauraa kävellessään kohti taloa.
"Olet selvästikin Sparrow'n poika Jack!" Thomas hymähti sitten tyytyväisenä, kunnes koputti talon oveen.
Kului jonkin aikaa, kunnes talon sisältä alkoi kuulua askelia ja ruskeahiuksinen, laiha nainen tuli avaamaan ovea kääntäen tummanruskeat silmänsä Thomasin olkapäällä istuvaan poikaan ja sitten mieheen huokaisten syvään.
"Mitä hän on nyt tehnyt, Thomas?"
"Benhowin kaupan edestä käynyt viemästä omenan," Thomas sanoi nostaen pojan sitten pois olkapäältään.
Jenny katsoi hetken Thomasia ja käänsi sitten katseensa Jackiin, joka vaikutti erittäin kiinnostuneelta mustan saappaansa kärjestä.
"Kuinka usein minun pitää sinulle sanoa Jack Johnny Sebastian Sparrow, että en todellakaan jaksa enää kuulla yhtään sanaa siitä, että olisit käynyt Benhowin kaupassa varkaissa," Jenny sanoi pettyneeseen sävyyn.
Jackin pää painui vielä hiukan alemmas. Pojasta tuntui pahalle, kun Jenny ei huutanut, ei karjunut eikä lyönyt, niin kuin muiden poikien äidit, kun nämä olivat tehneet pahojaan. Hänen äitinsä oli selvästikin pettynyt. Se tuntui kaksi kertaa pahemmalta, kuin huuto ja kurinpito.
"Minua ei varmaan enää tarvita?" Thomas kysyi sitten nostaen hieman hattuaan.
"Ei, kiitos jälleen Thomas," Jenny sanoi sitten kääntyen katsomaan miestä hymyillen tälle pienesti.
"Ei mitään rouva," mies sanoi hymyillen. "On ilo auttaa."
Sen sanottuaan mies kääntyi ja lähti kävelemään takaisin kylään päin.
Jack vilkaisi Thomasin perään ja kääntyi sitten katsomaan äitiinsä. Jenny katseli hetken Thomasin perään kääntyen sitten katsomaan Jackia pettynyt ilme silmissään.
"Isäsi ei pidä tästä."
"Hän itse sanoi, että minun pitäisi oppia ovelaksi ja huomaamattomaksi, jos haluan merirosvoksi," Jack sanoi sitten synkkänä.
Jenny huokaisi nostaen Jackin sitten syliinsä ja sulkien oven perässään kiinni. Hitain askelin nainen käveli olohuoneeseen istuen hieman ränsistyneelle sohvalle ottaen pojan paremmin syliinsä silitellen tämän selkää kevyesti.
"En usko, että hän silti tarkoitti sitä, että sinun pitäisi herra Benhowilta käydä aina varastamassa jotain," Jenny sanoi hiljaa keinuttaen Jackia sylissään.
Normaalisti Jack olisi huitaissut äitinsä käden menemään ja lähtenyt pois tämän sylistä sanoen, että pojille ei kuulu tehdä noin, mutta nyt poika istui kiltisti äitinsä sylissä pitäen hentoja käsiään kiedottuina äitinsä kaulan ympärille. Isästä puhuminen sattui aina, kun äiti mainitsi hänet. Viimeksi, kun Jack oli nähnyt isänsä, hän oli ollut kuusi vuotias, ja silloinkin isä oli vain käväissyt satamassa ja lähtenyt melkein saman tien.
Tuntuu, kun hän ei välittäisi, Jack ajatteli mielessään hiljaa. Mutta ei hän saisi ajatella noin. Isä oli hyvin menestyvä merirosvokapteeni, ja merirosvoilla oli omat huolensa, ongelmansa ja merirosvon aika oli aina kallista. Jack oli aina tyytyväinen ja loisti ylpeyttä, kun kylällä puhuttiin siitä "Jackie Sparrow'sta" ja tietenkin kaikki osasivat nykyään yhdistää tuon kuuluisan kapteenin Jackiin, joka sai loistatella isänsä suosiossa.
"Isäsi on muuten tulossa takaisin," Jenny sanoi sitten keinutuksiensa välissä.
"Sain häneltä kirjeen,saapuu tänne kahden viikon sisällä."
Ehkä hän siltikin välittää, Jack ajatteli sitten hymyillen ja sulkien silmänsä.
