The Avengers: Kuvia [S] clintasha, tuplaraapale

[Brangwen]

Nimi: Kuvia
Kirjoittaja: Brangwen
Ikäraja: S
Fandom: The Avengers
Tyylilaji: Tuplaraapaleagstisöpöilyä
Vastuunvapaus: Marvel omistaa henkilöt. En tienaa tällä.
Paritus: Clint Barton/Natasha Romanoff



Kuvia (200 sanaa)

Tasha-pikkuinen, olet piirtänyt siipiä ihoosi. Sormeni seuraavat sulkia harteiltasi alas selkärankaa pitkin kyljille ja siitä lonkan päälle. Sinulla on muuten kauniit lonkat, olenko koskaan muistanut sanoa sitä? Pidän erityisesti siitä, miten pehmeä olet tästä kohtaa, ei kovia kulmia, vain sinun ihosi lämpö. Tasha-pikkuinen, sinä näytät pikku-kardinaalilinnulta punaisine hiuksinesi, tiedäthän, sellaiselta laulavalta tipertäjältä, joita näimme talvisin Central Parkissa.

Piirrän sormillani kylkesi kaaren, tunnen, miten ihosi kohoilee hengityksesi tahdissa. Olenko koskaan kertonut, miten paljon pidän siitä rytmistä. Se on rauhoittava, auttaa minua nukahtamaan.

Sinulla on tapana huutaa unissasi. Usein puhut venäjää, välillä muitakin kieliä. Joskus huudat komentoja, käsket kuin paraskin kenraali, joskus vain huudat, huudat, enkä minä uskalla herättää sinua, etteivät unen kauhut seuraisi valvemaailmaan. Sillä sinun silmistäsi kaikki paha tulee aina läpi.

Tasha-pikkuinen, olet tatuoinut pienen haukan nilkkaasi, nilkkaluun, akillesjänteen ja kantapään muodostamaan kolmioon, siihen, missä se sattuu kaikkein eniten. Se on minun kohtani. Minä taisin aina satuttaa sinua eniten. Kun sormeilen tatuoinnin jättämää arpea teeskentelen unohtaneeni, miten paljon sinä kutiat. Kiemurtelet, potkit ja kikatat. Tartun lujasti nilkkaasi ja vedän sinut lähemmäs. Tästä asennosta voisit murtaa niskani yhdellä potkulla.

Silmissäsi kiiltää taas jokin ruma ja kaunis, painajaiset ja unet, joiden suruja ei mitata. Mutta sinulla on hämmästyttävä kyky tehdä niistä kauniita.

[Gwenhwyfar]

Oikein mukava pätkä. Avengerseista on vaan niin hemmetin vähän ficcejä täällä, että pitihän tähän nyt kommentoida. Pituus oli hyvä, vähän pidemmästä olisi saattanut tulla vähän tylsä. Teksti oli oikein kaunis ja mukavaa luettavaa.

Silmissäsi kiiltää taas jokin ruma ja kaunis, painajaiset ja unet, joiden suruja ei mitata. Mutta sinulla on hämmästyttävä kyky tehdä niistä kauniita.

Tämä oli kaunis lopetus. En keksi mitään muuta sanaa kuin kaunis. Hitto, kun tuli taas rakentava kommentti.. Mutta kiitos lukukokemuksesta.

- Duchess

[Fiorella]

Tykkäsin tästä kovasti! Avengers on minulle vielä vieraahko fandom mutta alkaa kiinnostaa kasvamassa määrin. Etenkin Natasha, jonka kautta tähänkin ficciin törmäsin. Mietin aikaisemmin aamulla, millä lempinimellä Natashaa mahdetaan kutsua, ja ajattelin itsekin Tashaa, sinänsä tämä tuntui veikeältä löydöltä juuri tänään.

Piti googlettaa varmistukseksi, kuka olikaan Clint niistä kaikista, mutta pääsin kärryille. Nämä kaksi olisivat kieltämättä söpö pari, ainakin tässä ficissä erittäin suloiset yhdessä! Tuntui kiehtovalta, että Clint tunnisti kivuliaimman kohdan itseensä heijastuvaksi. Toisaalta tästä kipeästä kohdasta tarina keventyi taas fluffiin päin, kun lähdettiin kutittelemaan Natashaa. Pidin myös kardinaali-vertauksesta. Pikku linnut ovat minusta suloisia.

Yhtä kaikki, olen iloinen kun törmäsin tähän ficciin tänään. Kiitos siitä!

[Hopearausku]

Kiitokset stalkkerinappulalle tämän löytämisestä, tämä oli todella kaunis pikku ficci Teksti oli sopivan pelkistettyä ajatusvirtaa, Clintin välittävät tunteet erottuivat erittäin hyvin rivien välistä. Tunnelma oli lumoava läpi raapaleen, eikä mieleen piirtyvä kuva rikkoudu missään vaiheessa. ♥

Kardinaalilintuvertaus valloitti sydämeni täydellisesti, voi että miten suloista! On mielestäni hirveän hauskaa, että tappava salamurhaaja-Natashaa verrataan piskuiseen, tupsupäiseen ja melko harmittomaan lintuun Myös haukkatatuointi nilkassa oli aikamoisen ihana yksityiskohta, kertoo selkeästi siitä, että välittämisen tunne ei ole tämän parin kohdalla yksipuolista. Natashan painajaiset toivat tähän synkempää sävyä, mutta lohduttavaa oli sentään se, että hänellä ehkä kumminkin on turvallinen olo Clintin seurassa, kun ei häntä tapa, vaikka helposti siihen pystyisikin.

Kiitos tästä lukukokemuksesta!

[Violetu]

Oi. Oho.
Olipa tämä jotenkin kaunis.
Jotenkin ei olettaisi Clintin ajattelevan noin kauniita, runollisia ajatuksia, mutta toisaalta virkistävää kuvitella hänet palvomassa Natia juuri tällä tavalla. Hiljaa ajatuksissaan, jotka ovat niin nättejä, että huumoriveikon mainehan siinä menisi, jos niitä lähtisi kaiken kansan kuullen ääneen lausumaan.

Jotenkin liikkistä myös, miten Clint kutsuu Tashaa pikkuiseksi, kertoo, miten hän haluaisi vaan pitää naisen kaikelta pahalta turvassa 😭

Tykkäsin tästä kovasti, kiva kun kirjoitit^^

~Violet

[Angelina]

Stalkkerinappulan kautta minäkin tämän löysin ja vaikka hettiä luen todella harvoin, niin Clintasha sai tähän tarttumaan.

En tiedä oonko koskaan aiemmin lukenut yhtään mitään Clintin näkökulmasta, joten tää oli mielenkiintosta! MCU!Clint on ilmeisesti huomattavasti vakavampi versio hahmosta ja mun mielestä nämä ajatukset sopivat sille versiolle hyvin. Yleensähän Clint kai nähdään sellaisena veikeänä huulenheittäjänä, mutta nämä ajatukset Natista olivat kyllä snif ♥ Tässä oli paljon kivoja yksityiskohtia - Natin painajaiset joissa hän välillä huutaa venäjäksi, välillä muillakin kielillä, haukkatatuointi, tuo miten Nat voisi murtaa Clintin niskan yhdellä potkulla... Kaiken kaikkiaan tässä oli todella haikea, mutta kaunis tunnelma.

Kiitos!