Pidättelemätön, K-11, Regulus & Sirius

[Munis]

Nimi: Pidättelemätön
Kirjoittaja: Munis
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Angst, drama
Päähenkilöt: Regulus, Sirius
Summary: Kurpitsajuhlassa molemmat nauravat, mutta eivät yhdessä.
Vastuuvapaus: Rowling omistaa kaiken minkä voi tunnistaa hänelle kuuluvaksi.
Vapaa sana: Mun on pitkään tehnyt mieli kirjoittaa Reguluksesta jotain. Tällainen siitä tuli. Nimen kanssa painiskelin pitkään enkä oikein tiedä, olenko siihen tyytyväinen vai en. Kommentoida saa.

Pidättelemätön

Loppukesän väistämätön alakulo peittyy Siriuksen ymmärtäessä koulun pian alkavan. Viimeiset kesälomapäivät hän kuluttaa laahautumalla pitkin kuluneita katuja ja polttamalla liikaa savukkeita rähjäisen paidan liimautuessa selkään. Parasta paidassa on, että se ärsyttää äitiä. Sirius ei jaksa enää huutaa, koska tietää pian pääsevänsä kotiin.

Siriuksen kulkiessa natisevissa portaissa Regulus toisinaan kurkistaa huoneensa oviaukosta koettaen tavoittaa veljensä katseen. ”Häivy” on kiltein sana, jonka Sirius on kesän aikana toiselle sanonut. Regulus on pitänyt suunsa kiinni. Iltaisin Sirius makaa sängyllään tuijottaen kattoa, odottaen kirjeitä jotka Walburga nähdessään tuhoaisi. Huoneesta hiljaa kuuluva musiikki saa turvallisuudellaan Reguluksen rauhoittumaan, sillä niin kauan kun musiikkia kuuluu, jotain on vielä olemassa.

Muutamia viikkoja myöhemmin Siriuksen hiukset alkavat tuoksua syysöiltä ja seikkailuilta. Reguluksen ilme kylmenee säiden myötä ja katse tihkuu inhoa kuin vettä hänen nähdessään Siriuksen parhaan ystävän palaavan rapaisena huispausharjoituksista. Tämä katsahtaa joskus Regulusta hieman uteliaasti; Sirius ei ystäviensä seurassa vilkaise veljeensä päinkään. Kurpitsajuhlassa molemmat nauravat, mutta eivät yhdessä. Pikkuveli on ylpeä siitä, kuinka taitava näyttelijä hänestä on lyhyessä ajassa tullut. 

Pikkuveli saa joululahjaksi luihuisenvihreän villapuseron, Sirius räyhääjän. James koettaa lohduttaa, mutta Sirius tekee koko jutusta vitsin ja nauraa värittömästi. Sirius ei osaa näytellä. Linnan vetoisilla käytävillä hän nojailee ystäviinsä ja näyttää huolettomalta. Reguluksen ilme on muuttunut omahyväiseksi ja pakkanen kiristää sitä entisestään. Siriuksen paras ystävä on jäätyä luutaansa kiinni harjoituksissa ja Regulus puristaa kätensä nyrkkiin hammasta purren aina pojan nähdessään. Regulus on varma, että se on Sirius jolla on lupa sotkea tuulen tuivertamaa tukkaa entisestään. Mutta vain Regulus tietää, että pehmein kohta Siriuksessa ovat hiusten taakse piilotetut korvalehdet.

Tammikuussa Luihuinen pelaa huispausta Rohkelikkoa vastaan eikä Sirius oikeasti tahtoisi olla katsomassa. Reguluksen saadessa ryhmystä hartiaan Sirius ei mylvi hänelle ilkeästi muiden rohkelikkojen mukana. Kuitenkin Jamesin napatessa siepin Sirius huutaa äänensä käheäksi ystävälleen ja koko tuvalle. Regulus pitelee ruhjeista olkapäätään eikä puhu viikkoon.

Keväällä Kalkaros kiroaa Siriuksen marmoriportaikossa takaapäin. Regulus näkee kun Sirius viedään tajuttomana ja vertavuotavana sairaalasiipeen. Hän on pettynyt itseensä, koska Kalkaros on ymmärtänyt ennen häntä, mitä pitäisi tehdä ja ketä satuttaa saadakseen ruskeasilmäisen huispaajan suunniltaan. Helpompaa olisi silti kirota etsijä itse; ehkä silloin veljen katse joskus kääntyisi Regulukseen. Hetkeksi nuorempi nielee ylpeytensä ja veljensä ystäviä kohtaan tuntemansa vastenmielisyyden, ja ohimennen kysyy yhdeltä heistä Siriuksen vointia sen sijaan että menisi itse katsomaan.

Siriukselle kevät on liian lyhyt; Regulus ei välitä mistään. Kesä lähestyy vääjäämättä eikä Regulus usko sen olevan edellistä parempi. Sirius on ehkä vielä hieman röyhkeämpi ja vääntää musiikkia vielä hieman kovemmalle yrittäen hiljaisillakin eleillä saada äidin raivostumaan. Sirius kerjää negatiivista huomiota ja käyttäytyy paskamaisesti. Siriuksesta on tullut kuusitoistavuotiaana pidättelemätön eikä Regulus tiedä mitä ajatella tai ketä syyttää.

Kun loma oikeasti alkaa, Sirius muuttuu aikapommiksi ja Reguluksen huoneen lattia alkaa täyttyä pimeyden lordista kertovista lehtileikkeistä. Regulus odottaa varautuneena räjähdystä ja miettii, kauanko siihen on aikaa. Monta kertaa hän yrittää avata suunsa. Aamuisin isoveli on liian äkäinen, päivisin häntä ei näy lainkaan ja iltaisin hän on liian sekaisin ja täynnä uhmaa. Öisin Regulus voi juuri ja kuulla, kuinka Sirius hiljentää huoneeseensa lentävät pöllöt ruoalla. Musiikkia ei ole kuulunut koko kesänä, eikä Regulus saa nukuttua.

Aluksi pikkuveljen lehtileikkeet ovat rajojen ja huomion etsimistä. Hän jättää ovensa auki jotta isoveli ohi kulkiessaan varmasti näkee kuvat. Myöhemmin Sirius luo häneen pitkän katseen täynnä halveksuntaa ja surua. Regulus saa katseen vaikka toivoo sanoja. ”Kasva aikuiseksi”, ”voisit vielä pysähtyä”, ”James on paskiainen” tai ihan mitä tahansa. Pikkuveli tahtoo isoveljen pysäyttävän itsensä. Tämä kuitenkin pysyy ihan yhtä hiljaa kuin pikkuveli edellisenä kesänä ja uskoo kai Reguluksen olevan menetetty tapaus.

Yhtenä aamuna Sirius huutaa kovempaa kuin koskaan ja Regulus tietää mitä on tapahtumassa. Sirius paiskaa arvomaljakon äitinsä jalkojen juureen ja potkaisee sohvapöydän lasipinnan sirpaleiksi. Alakulo on muuttunut puhtaaksi raivoksi ja vuosien turhautuneisuus vyöryy ulos tärisevästä pitkätukasta muutamassa minuutissa. Sirius ei näe arkailevaa veljeään juostessaan huoneeseensa eikä Regulus uskalla juosta perään. Sirius paiskaa oven kiinni eikä tule takaisin.

Illalla äiti polttaa esikoisensa sukupuusta ja Regulus hiipii Siriuksen huoneeseen. Hän sulkee ikkunan ja tupakantuoksuiset verhot. Sänky on petaamaton ja levysoitin nurkassa pölyyn peittynyt. Silloin pikkuveli tietää olevan liian myöhäistä pysähtyä eikä ole enää edes varma, tahtoisiko. Ennen ilmeensä kovettamista hän tarttuu Siriuksen tyynyyn ja vie sen omaan sänkyynsä.

[Letizia]

Onpa kiva päästä pitkästä aikaa lukemaan Reguluksen ja Siriuksen veljessuhteesta. Tässä oli paljon sellaista, mikä teki kipeää ja toisaalta tuntui niin oikealta siinä mielessä, että juuri noin sen on täytynyt mennä. Veli on aina niin läheinen ja kaukainen, käytävän toisella puolella ja toisessa tupapöydässä - niin että omaa veljeään pitää katsoa ja ajatella salaa.

Parasta paidassa on, että se ärsyttää äitiä. Sirius ei jaksa enää huutaa, koska tietää pian pääsevänsä kotiin.

Rakastuin tähän lausepariin! Sirius on tavallaan niin lapsellinen, tavallaan hän on kuin kuka tahansa nuori ja haluaa kotiin. Koti vain ei satu olemaan siellä missä äiti. :/

Tykkäsin mielettömästi siitäkin, kun kotona Siriuksen hiuksiin tarttuu seikkailun ja syysöiden tuoksu. Muutamaan sanaan tiivistyi koulun aloituksen tunnelma sekä vapaus, jota kelmit ja Tylypahka Siriukselle olivat, ja loppukesän väistämätön alakulo väistyy. Muutenkin pidin siitä, miten vuodenaikojen vaihtelu kesästä kesään näkyi ja tuntui. Tällainen terävästi läpileikattu otos vuodesta sai ajattelemaan ajan kulkua, kasvamista, sitä että aika ei kierrä ympyrää eikä kesä ole koskaan sama kuin edellinen.

Lauseenvastikkeita tässä oli kyllä niin paljon että ne vilistivät silmissä! Ne tekivät muutamista lauseista aika liukasta luettavaa, kun virke on lyhyt ja alkupää tarttuu eri asiaan kuin häntä. Tavallaan tykkäsinkin tästä efektistä, mutta, no. Oli niitä silti aika paljon. :) Sanoja 'pikkuveli' ja 'isoveli' käytettiin myös aika tiuhaan minusta, mutta se lienee ennemmin makuasia.

Hän jättää ovensa auki jotta isoveli ohi kulkiessaan varmasti näkee kuvat. Myöhemmin Sirius luo häneen pitkän katseen täynnä halveksuntaa ja surua. Regulus saa katseen vaikka toivoo sanoja. ”Kasva aikuiseksi”, ”voisit vielä pysähtyä”, ”James on paskiainen” tai ihan mitä tahansa.

Oih, tällaiset kohdat tässä kipristelivät ihanan kipeästi. On halveksuntaa ja surua ja toinen toivoo, mutta aina jotenkin katseet ohittavat toisensa, ja lopulta on liian myöhäistä. Tykkäsin todella paljon, kiitos tästä! :)

[Sleeping Sun]

Kommenttikamppanjasta hei!

Aihe ja henkilöt houkuttelivat lukemaan. Sirius on kiinnostava hahmo silloin, kun hänet esitetään muunakin kuin keppostelevana kelminä koulussa. Ficin nimestä pidän. Se jotenkin kuvaa tilannetta hienosti. Tunnelma on jotenkin ahdistava, surullinen ja samanlaisissa fiiliksissä teksti toimi ainakin minulle melkein liian hyvin.

Kerronnan lakoonisuus sopii ficciin. Reguluksen kertojaäänessä on ripaus samaa kapinaa ja uhmakkuutta kuin Siriuksessa. Heidän sukulaisuutensa näkyy tässä selvästi. Tekstin kielikuvat olivat toimivia. Jossakin määrin lauseiden rakenteen samankaltaisuus ja tehokeinojen samanlkaltainen käyttö koko ficinh läpi teki kerronnasta vähän yllätyksetöntä.

James oli esillä tekstissä hyvällä ja mielenkiintoisella tavalla. Luontevasti, ja toisaalta kysymyksiä herättävästi. Nyt vasta tulin ajatelleeksi, että kerronta oli kokonaan preesenssissä. Tavallaan kiva juttu, mutta teksti olisi silti ehkä voinut tuntua sujuvammalta, jos olisi käytetty perinteistä imperfektiä. Makuasia toki.

Kaiken kaikkiaan pidin tekstistä. Tasapainoin kokonaisuus, jonka mielellään luki kaksikin kertaa.

- Sleeping Sun kiittää!

[Munis]

Letizia: Olin tosi lähellä itse asiassa sitä, että olisin päätynyt kirjoittamaan veljeksistä paljon selkeämmin parina, tai kuvaamaan jotain "kipinää" heidän välillään. Lopulta päädyin (onneksi?) pitämään heidät oikeastaan erossa toisistaan ja nyt olen päätökseeni tyytyväinen. Kiitos hirvittävästi kommentista! ♥

Sleeping Sun: Jee, mukava kuulla että pidät nimestä! Otsikot on mulle aina ongelmia ja keksin ne poikkeuksetta viimeisenä. Kiva myös, jos poikien sukulaisuus näkyy tekstissä. En osaa oikein muuta kuin kiitellä, eli kiitos sullekin paljon!