Sieppisuukkoja ja kotitonttuajatuksia, K11, HG/FW, One-shot

[Lirael]

Nimi: Sieppisuukkoja ja kotitonttuajatuksia
Author: Lirael
Rating: K11
Beta: Minä itse, eli palautetta saa antaa
Genre: Fluffy ainakin, ehkä vähän romance?
Pairing: Hermione/Fred + ”ylläri”
Summary: Ensimmäinen koetus on saatu päätökseen, joten Hermione lähtee keittiöön Fredin kanssa…

A/N: Ensimmäinen ficcini ikinä. Toisin sanoen NYT SAA ANTAA RAKENTAVAA JA KUNNOLLA 

Sieppisuukkoja ja kotitonttuajatuksia

Kolmivelhoturnajaisten ensimmäinen koetus oli juuri saatu päätökseen. Harry oli jaetulla ykkössijalla Viktor Krumin kanssa. Hermione, Harry ja Ron olivat menossa rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen. Saapuessaan sinne tupalaiset hurrasivat ja juhlivat. Hermione katseli ympärilleen; kaikki hurrasivat hänen vierellään olevaa ystäväänsä, pöydät olivat täynnä ruokaa; hän näki myös ilotulitteita ja julisteita. Kaikki oli hyvin nyt, kun Harry ja Ronkin olivat sopineet riitansa. Se oli Hermionesta aivan mahtavaa, olihan tämä yrittänyt saada heitä sopimaan keskenään. Kuitenkin tyttö tunsi olonsa hiukan ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi suuren juhlivan väkijoukon keskellä. Onneksi tämä olotila oli ohimenevää, ja katosikin pian. Hermione nauroi taas muiden mukana.
”Otatko hillotorttua, Hermione?” Fred kysyi tytöltä. Hermione epäröi muistellessaan veljesten aiempia pilailuvälineitä kuten kilokielimelliä, jonka uhriksi Harryn serkku Dudley oli joutunut aiemmin samana vuonna. Fredin kasvoille kohosi leveä virne.
”Kaikki hyvin. En ole tehnyt näille mitään”, poika vakuutti. ”Vaniljaviinereitä sen sijaan kannattaa varoa -” Fredin lause keskeytyi Nevillen kakoessa ja sylkiessä viineriään pois suustaan. Fred ja George nauroivat katketakseen ja Fred totesi naurunsa lomasta pilailleensa. Muutama muukin oleskeluhuoneessa räjähti nauruun, Hermionekin hymähti huvittuneena.
”Saitko sinä nämä keittiöstä, Fred?” tyttö kysyi ottaessaan pojan tarjoaman hillotortun. Fred vastasi myöntävästi ja matki oletettavasti kotitonttua. Hermione hillitsi itsensä. Ehkäpä Fred paljastaisi sisäänkäynnin hänelle, jos hän ei mainitsisi mitään kotitontuista. Varmaa kuitenkin oli, että jos hän kertoisi aikovansa valistaa kotitonttuja oikeuksistaan, Fred ei kertoisi hänelle. Hermione hymyili kauniisti kysyessään:
”Miten sinne pääsee?”
Fred alkoi selittää, mutta nähdessään Hermionen tilanteeseen liian innostuneen ilmeen hän muuttui epäluuloiseksi. George ja Fred alkoivat molemmat varoitella silminnähden harmistunutta Hermionea. Tämä kun oli ollut niin lähellä määränpäätään. Hermione kuitenkin kuunteli poikien saarnaa kotitonttujen nykyisestä hyvästä ja onnellisesta asemasta. Pian Neville kuitenkin keskeytti heidät muuttuessaan kanarialinnuksi. Monet juhlijat purskahtivat nauruun ja Hermione poistui Harryn ja Ronin luokse. Pojat nauroivat sulkasatonsa aloittaneelle Nevillelle, eikä Hermione voinut olla liittymättä nauruun, niin huvittavalta Neville näytti. Naurunsa lomassa Hermione hätkähti loitsitun paperilappusen leijailevan hänen eteensä. Hermione nappasi sen kenenkään huomaamatta ja luki siihen kirjoitetun viestin.
– Sen hedelmämaljaa esittävän taulun luona tänä iltana klo 23.00 –
Hermione vilkaisi ympärilleen ja näki Fredin virnistävän tytölle. Poika muodosti huulillaan sanat ”me”, ”keittiö” ja ”kotitonttu”. Tytön kasvoille nousi hymy ja hän nyökäytti päätään Fredin suuntaan. Sitten hän kääntyi taas poikien puoleen kuuntelemaan heidän jutteluaan ensimmäisestä koetuksesta.

Hermione oli sovitulla tapaamispaikalla jo viittä minuuttia vaille yksitoista. Hän oli innoissaan kotitontuista ja SYLKYstä. Osittain hän myös ihmetteli Fredin mielenmuutosta, tämä kun oli selvästi vastustanut kotitonttujen ”käännyttämistä” kuten Fred oli asian ilmaissut. Hermione tuhahti. Mutta toisaalta, asiahan oli hänelle aivan yhdentekevä, koska hän pääsisi vihdoinkin kannustamaan kotitonttuja vaatimaan oikeuksiaan. Hermione oli niin ajatuksiinsa vaipunut, ettei huomannut takaansa tulevaa Frediä. Niinpä hän säikähti tuntiessaan Fredin kädet silmillään ja kysyvän:
”Arvaa kuka?” Poika huomasi Hermionen reaktion ja kuiskasi mahtipontisesti liioitellen eleitään: ”Noinkos paljon sitä minua ajatellaan?”
Hermione tyrskähti hiukan. Hän ryhtyi leikkiin mukaan.
”Totta kai”, tyttö totesi iskien silmää. Fred virnisti tälle, mutta silloin he kuulivat lähestyviä askeleita. Hermione hätääntyi hiukan ja kuiskasi paniikissa sen olevan Voro. Fred kuitenkin vastasi tyynnyttelevästi hyssytellen ja siirtyi taulun eteen. Hermione näki tämän kumartuvan hedelmämaljassa olevan päärynän puoleen ja kutittavan sitä. Päärynä alkoi nauraa ja muuttui oven kahvaksi. Hermione katsahti ympärilleen ja kuuli Voron äänen miltei nurkan takaa.
”Tänä yönä me heidät nappaamme, Norriska”, Voro totesi myhäillen kissalleen Hermionen pujahtaessa Fredin perässä taulun ohi salakäytävään. Taulu sulkeutui piilottaen nuoret Voron katseelta.
”Norriska, jatketaan. He pakenevat meitä”, vahtimestari sanoi kissalleen. Hermionen täytyi purra huultaan, ettei olisi nauranut. Hän vilkaisi vieressään seisovaa Frediä, joka virnisti leveästi. He odottivat, että askelten äänet olivat vaimenneet olemattomiin. Kun enää ei kuulunut mitään heidän hengityksensä lisäksi, Fred tarttui Hermionea kädestä ja veti tämän perässään kohti keittiötä. Hermionen kehossa värähti yllättyessään äkillisestä liikkeestä. Hän seurasi Frediä ja ajatteli innoissaan kotitonttuja. Pian hän pääsisi valistamaan niitä oikeuksistaan! Sisäinen voitonriemu nosti hymyn hänen huulilleen.
”Hermione”, Fred sanoi keskeyttäen tytön kotitonttuajatukset. ”Aiotko tosiaan puhua kotitontuille, saada ne vaatimaan palkkaa ja oikeuksiaan?”
”Kyllä, sillä onhan kotiton – ” Hermionen lause keskeytyi lämpimien huulien painuessa omilleen. Hermionesta tuntui kuin sieppi olisi lentänyt hänen kehonsa lävitse; kuin se olisi räpytellyt hurjaa vauhtia huulista koko kehoon. Hermionen mielestä Fredin huulissa maistui jokin hyvä, hänelle tuntematon maku. Hetken epäröityään Hermione sulki silmänsä ja vastasi suudelmaan. Taas uusi tunne. Ihan kuin huulet olisivat kipinöineet. Hermionen ensisuudelma.
Fred vetäytyi suudelmasta ja piti Hermionen päätä käsiensä välissä. Hermione katseli pojan silmiä, jotka olivat täynnä lämpöä.
”Voisitko jättää kotitontut rauhaan?” Fred kysyi kuiskaten, kuin olisi pelännyt rikkovansa hetken heidän välillään.
”Mutta kotitontuillakin on oikeuksia ja – ” Lause keskeytyi jälleen hennon suudelman vuoksi.
”Vain tällä kertaa”, Fred aneli. Hän katsoi Hermionea syvälle silmiin. Tämä selkeästi epäröi, se kuvastui hänen ruskeista silmistään.
”Hyvä on sitten”, Hermione puuskahti lopulta. Hän harmistui hiukan menetettyään tilaisuutensa valistaa kotitonttuja, mutta piristyi sittemmin uuden suudelman myötä ja päätti toteuttaa retkensä myöhemmin. Nythän hän tiesi miten keittiöön pääsisi. Hermione ja Fred halasivat, jolloin Hermionelta pääsi haukotus. Fred naurahti tytölle.
”Ehkä olisi parasta, jos menisimme makuusaleihimme”, poika totesi virnistellen Hermionen väsyneille kasvoille. Tämä nyökäytti päätään myöntymisen merkiksi. Nuoret lähtivät kävelemään takaisin taulua kohti. Päästyään taulun suulle Fred kumartui vielä kerran suukottamaan Hermionea.
”Hei sitten”, Hermione sanoi heilauttaen kättään heidän erottuaan toisistaan.
”Mmm… Nähdään”, Fred vastasi tytölle iskien silmää. Hermione kääntyi ympäri ja lähti kohti makuusaliaan.
Hmm.. Fred… Punaiset hiukset… Ron… Tuntuukohan Ronin suutelu samalta? Hermionen nukahti mielitiettynsä ajatuksissaan.

[SuklaaKissa]

Yllätyin vähän siitä, että Hermione ei pahastunut Fredin suudelmaa, kun hän ilmeisesti on kuitenkin ihastunut Roniin. Loppua kiirehdittiin ehkä hieman liikaa, mukaan olisi voinut ujuttaa muitakin ongelmia matkalla keittiöön. Siksi pidinkin siitä, että törmättiin Voroon ja Norriskaan. Jäin tasapainoilemaan kahden mielipiteen välillä: olisiko Hermione suhtautunut kiinnijäämiseen riskiin noin kevyesti, vai olisiko hän läksyttänyt Frediä vielä salakäytävässä vaarallisesta reitistä. Toisaaltahan Hermione oli innoissaan kotitonttujen tapaamisesta, mutta hän tuskin antaisi sen sekoittaa päätään.

Tämä kommentti etenee nurinkurisesti... Tykästyin alun kuvaukseen juhlista. Olit napannut kirjoista tapahtumia ja maustetta, (kuten kanarialinnuksi muuttavat viinerit), mutta keksinyt oman tavan kertoa tapahtumista. Hieman enemmän omaa ei olisi ollut huono juttu, mutta tämäkään ei ollut epäonnistunut ratkaisu.

Lukemisen keskeyttivät välillä kirjoitusvirheet. Osan tosin epäilen olevan väliviivoja väärässä paikassa.

hän muuttui epä-luuloiseksi.

epäluuloiseksi

Her-mione hätääntyi hiukan

Arvaat varmaan, missä vika piilee.

Hermionen kehossa värähti yllättyessään äkillisestä liikkeestä.

Tästä voisi puuttua "hänen" alleviivattujen sanojen välistä.

Hermionen lause keskeytyi lämpimien huulien painuessa omilleen

Sama kuin edellä, mutta alan jo epäillä, että tämä on tarkoituksellista. Minusta tökkii kuitenkin hieman.

Hermio-nesta

Hermionesta

Ihan kuin huulet olisivat ki-pinöineet.

kipinöineet
Tämän laseen jälkeen toteamus Hermionen ensisuudelmasta ei ollut minun mieleeni, olisin pitänyt kappaleesta ilman sitä enemmän tai sen olisi voinut kertoa pidemmällä lauseella.

mielitiet-tynsä

mielitiettynsä

Alussa käytettiin melko runsaasti -kin-päätettä, mutta loppua kohden se ei enää pistänyt silmään. Kirjoitustyylissäsi on sellainen mukava puoli, että kertoilet hahmon ajatuksista ja aikeista luonnollisesti, etkä joudu näin ollen korostamaan, kuka kertoja on. Silloin tällöin virkkeet olivat hieman pitkiä tai monimutkaisia, mihin sorrun itsekin usein, mutta lukeminen ei oikeastaan häiriytynyt siitä.

Kokonaisuutena tämä oli söötti fic hieman harvinaisemmalla parituksella, esikoiseksi varsin onnistunut. Kiitos tästä ja tervetuloa Finiin, toivottavasti rohkaistut kirjoittelemaan lisää!

[Lirael]

Kiitos vastauksesta! On ilmeisesti jäänyt tuo kirjoitusohjelmani tavutus päälle no, virheistä oppii ja muistanpahan ensi kerralla kytkeä pois päältä

// No niin, viivavirheitä korjailtu.

Sama kuin edellä, mutta alan jo epäillä, että tämä on tarkoituksellista. Minusta tökkii kuitenkin hieman.

Paljon mahdollista, mietin itsekin tökkiikö se muiden mielestä, mutta tarkoituksellista. Ja ensimmäisessä lainaamassasi kodassahan oli puhe kehon ei Hermionen värähtämisestä. Ja kyllä, tiedän itsekin juonen etenevän nopeasti, mutta tämä on äidinkielen aineeni ja se piti saada sopimaan tiettyyn sanamäärään. Mutta otampa kokeneemmalta nyt neuvosta vaarin ja mietin ensi kerralla kahdesti 

[Sofiesque]

Ensinnäkin haluan sanoa, että varsinkin noin ensimmäiseksi ficiksi tämä oli kyllä hyvä - varsinkin kun muistelee oman ficcitaipaleen ekoja väkerryksiä. En oo kovin paljon lukenut Hermionesta ja kaksosista, mutta ajatus on kyllä söpö ja aihe mielenkiintoinen. Tunnelma oli mukavan lämmin ja fluffyinen, sai hymyn huulille. Olisin kaivannut ehkä vielä enemmän kuvailua, nyt teksti oli aika suoraviivaista ja kokoajan oltiin tekemässä jotain. Sen sijaan niissä kohdissa, joissa pysähdyit kuvailemaan vaikkapa nyt tota ensimmäistä suudelmaa, kerronta pääsi ikään kuin oikeuksiinsa.

Mustakin tuntui vähän hassulta, että Hermione on tässä ihastunut Roniin, muttei kuitenkaan pannut pahakseen tai edes sen kummemmin ihmetellyt Fredin suudelmaa. Muutenkin loppui tuntui vähän kiirehdityltä, olisin kaivannut enemmän kuvailua Hermionen tuntemuksista, kun suudelma sinänsä tuli kuitenkin yllätyksenä. Nyt tuntui siltä, että hän suhtautui asiaan turhan kevyesti.

Söpöä luettavaa tämä kuitenkin oli, tosta se ficcaamisura lähtee Jatka vain kirjoittamista!

[Yökulkija]

Kiinnitin jo heti aluksi huomiota mielenkiintoiseen otsikkoon, ja tekstin luettuani pidän siitä vieläkin enemmän. Paritus oli virkistävä, ja olit onnistunut nätisti pitämään tekstin tasaisen fluffyisena.

Hermionesta tuntui kuin sieppi olisi lentänyt hänen kehonsa lävitse; kuin se olisi räpytellyt hurjaa vauhtia huulista koko kehoon.

Pidän kovasti sieppivertauksesta. Se on nätti ja sopii erityisen hyvin tähän, koska fandomina nyt sattuu olemaan on Potter.

Minusta tapahtumat etenivät sopivaa vauhtia, ja tekstin pituus oli mielestäni ok. Pidemmästä olisi voinut tulla liian venytetty. Minusta on sinänsä vähän turha alkaa pohtia, olisiko Hermione tehnyt niin tai näin ja miksi. Olisihan tämäkin voinut tapahtua. Varsinkin näin lyhyt teksti toimii myös ilman laajempaa taustoittamista, mutta pidempi teksti saattaisi niitä tarvitakin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin fic, jonka luki mielellään. Jatka ihmeessä pienten söpjen tekstien kirjoittamista. :)

[Lirael]

Kiitoksia vastauksista!

Dolores: Hmmm... Pidän kyllä kuvailusta, mutten halunnut ensimmäisestä ficistäni sata sivuista romaania 

Yökulkija: Kiva etteivät tapahtumat mielestäsi olleet liian nopeita, ja pidit siitä puutteistaan huolimatta.

[Avenue]

Lirael, milloinkas sie oot kolmannen ficin laittanu? Et kertonut koulussa miulle ainakaan. Ainiin, etpäs arvaa kuka oleeen :3 (vinkki: gleeeeeeeee, Klaineeeee)

[Lirael]

Avenue: Nimimerkkisi paljasti sekä tyylisi kirjoittaa Kiva, että sullakin on tili täällä nyt