Ficin nimi: Äidinrakkaudesta
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Thor
Genre: Draama
Ikäraja: Sallittu
A/N: Kaiken järjen mukaan nyt olisi paras mahdollinen hetki keskittyä oikeaan elämään ynnä muihin tärkeisiin asioihin, mutta inspiraation iskiessä sain tarinan kasaan parissa hassussa päivässä. Frigga on ihana hahmo. <3
! Marvel omistaa hahmot ja miljöön
***
Asgardin kuninkaallinen puutarha kylpi kesäisessä alkuillan auringossa. Kuningatar Frigga istui yksikseen ruusupaviljongin tuomassa suojassa kuumuudelta ja tarkasteli kirjontatyötään. Kesäöiden innoittamana hän oli luonut kankaaseen liljoja, jotka olivat väriltään lämpimän kultaisia. Ne olivat kauniita, mutta jotain tuntui kuitenkin puuttuvan. Niinpä Frigga pujotti neulansilmään mustan langan sommitellakseen kankaalle myös mustia kukkia.
Ruusut sopisivat mainiosti yhteen liljojen kanssa. Yhdessä ne olisivat kuin yö ja päivä. Ajatus hymyilytti kuningatarta. Ei voinut olla valoa ilman pimeyttä.
Äänekäs rasahdus pensaassa puutarhan laidalla sai hänet kohottamaan katseensa kirjontatyöstään. Friggan kasvoille levisi huvittunut hymy. "Sinäkö se olet, Thor?"
Kuului turhautunut puuskahdus, ja pensaan takaa kömpi hänen kolmevuotias pikku prinssinsä. Thor tepasteli hänen luokseen, eikä selkeästikään ollut mielissään tultuaan huomatuksi.
"Väijyitkö sinä vartiossa?" kuningatar kysyi. Thor nyökkäsi määrätietoisesti.
"Yritin olla hyvä metsästäjä, mutta en onnistunut", tämä sanoi poskeaan raapien ja sai eleellään sotketuksi multaa kasvoihinsa. "Säikähdin herhiläistä, sillä se lensi pensaasta ihan yhtäkkiä ja osui melkein silmääni."
"Onneksi niin ei käynyt", Frigga tuumasi ja laski käsityönsä pöydälle keskittääkseen huomionsa poikaansa. Thorilla oli mukanaan pieni puinen miekka ja tuhruiset vaatteet kertoivat, että leikki oli jatkunut jo pitkän tovin. "Olinko minä sinun saaliisi?"
"Joo, mutta pääsit karkuun, koska minä metelöin", Thor sanoi suu hieman mutrussa.
"Voi sentään", kuningatar sanoi myötätuntoisesti ja otti esiin pienen kangasliinan pyyhkiäkseen multatahrat pojan poskelta. "Ehkä ensi kerralla onnistut paremmin."
"Minä yritän", Thor mumisi ja kurtisti kasvojaan hivenen ärsyyntyneenä äitinsä puhdistusoperaatiosta.
"Muista kuitenkin, että hyvät metsästystaidotkaan eivät ole kaikki kaikessa", Frigga sanoi rohkaisevasti. "Asgard tarvitsee muunkinlaisia urhoja."
"Kuten rohkean prinssinsä!" Thorin ilme kirkastui ja tämä heilautti miekkaansa juhlavasti. Kuningatar kurtisti kulmiaan huvittuneena. Poika oli totisesti hyvin tietoinen asemastaan Asgardin kruununperijänä.
"Rohkeutta on monenlaista, Thor."
"Niinkö?" tämä kysyi hämillään. "Mistä tietää, mikä on oikea?"
Frigga näytti mietteliäältä. "Luulenpa, että sen jokainen määrittelee itse. Mitä itse arvelet?"
Pikku prinssi tuumi hetken ja sanoi sitten:
"On... on rohkeaa suojella toisia."
"Olet täysin oikeassa", Frigga hymyili ja laski kätensä poikansa hartialle. "Isäsikin suojelee meitä ja koko Asgardia sodan hetkellä."
Thor nyökkäsi, mutta näytti siltä, että aihe askarrutti edelleen. "Ketä minä sitten suojelen, äiti?" tämä esitti viattoman kysymyksen.
"Se varmasti selviää sinulle aikanaan", kuningatar vakuutti ja sai prinssin helpottuneeksi.
"Minä voin suojella myös sinua!" Thor sanoi suu hymyssä puumiekka tiukasti olallaan.
"Olen iloinen", kuningatar kiitti. "Menehän nyt jatkamaan leikkejäsi vielä ennen illallisaikaa. Käsittääkseni sinulla on aikaa auringonlaskuun."
Thor nyökkäsi ja juoksi eloisasti puutarhasta. Frigga katsoi kirjontatyöhön tekemäänsä puolikasta mustaa ruusua ja tarttui neulaan jatkaakseen. Lopulta auringon painuessa hiljaa mailleen hän huokaisi ja katsoi ylpeänä aikaansaannostaan. Mustat ruusut kietoutuivat kultaisiin liljoihin harmonisesti. Ne olivat täydellisiä yhdessä. Frigga ei arvannutkaan, että olisi osannut luoda jotain niin hienoa. Siitä oli kauan, kun hän oli viimeksi harrastanut kirjontatöitä. Nyt kun Thor alkoi olla myöhäistaaperoiässä ja palatsi oli täynnä hoitajia, hänellä olisi entistä enemmän aikaa keskittyä luovaan työskentelyyn.
Kuningatar ei osannut sanoa, oliko se hänestä hyvä asia. Hän oli nauttinut täysin sydämin Thorin vauva-ajasta, ja nyt poika jo juoksenteli ympäri linnaa puumiekka ojossa ja keittiöstä lainaamansa kattila päässään kypärän virkaa toimittaen.
Jos totta puhuttiin, Frigga kaipasi syliinsä pientä vauvaa, mutta valitettavasti yritykset eivät kuitenkaan olleet toistaiseksi johtaneet uuteen raskauteen. Frigga oli nuori, terve ja avioliittoonsa perin tyytyväinen, mutta se pieni asia häntä vaivasi silloin tällöin. Viisas tosin sanoi, että kärsivällisyys palkittaisiin.
Kuningatar kohotti katseensa kuullessaan kiireisiä juoksuaskelia. Tummahiuksinen hovineito saapui puutarhaan helmat hulmuten ja kasvoillaan innostunut pilke.
"Armon rouva, soturit ovat palanneet Jotunheimista!" tyttö ilmoitti ja niiasi valtiattarelleen. "Paluujuhlaa vietetään valtaistuinsalissa heti illallisen jälkeen. Valtias toivoo tapaavansa teidät välittömästi palatsissa."
Frigga nousi välittömästi tuolistaan ja käärio valmiiksi saadun käsityön taskuunsa.
"Kiitos sinulle, kultaseni", hän sanoi neidolle ja asteli joutuisasti linnaan.
***
Friggan oletusten mukaisesti hänen miehensä oli heidän makuukamarissaan eikä valtaistuinsalissa. Tällä oli side oikean silmänsä päällä, mutta muuten vammat vaikuttivat vähäisiltä.
"Voi rakas", Frigga huokaisi painaessaan päänsä vasten Odinin haarniskan rintapanssaria. "Tulin niin nopeasti kuin kykenin. Onko jokin hätänä?"
"Minun täytyy näyttää sinulle jotain."
Odin työnsi vaimoaan kevyesti loitommas ja viittasi huoneessa seisovalle palvelijalle. Tämä palasi hetken kuluttua sylissään viininpunaisesta huovasta muodostettu käärö. Frigga otti sen vastaan ja istui sängylle tunnekuohun vallassa. "Vauva?"
"Löysin hänet Jotunheimista. Hänet oli hylätty temppelille."
"Hylätty?"
"Niin, oletettavasti siksi, että on niin pienikokoinen verrattuna muihin jotuneihin", Odin kertoi ja istui vaimonsa viereen. Kuningatar katseli sylissään jokeltelevaa pikkuista. Vauva tapitti takaisin hätkähdyttävän vihreillä silmillään, hymyili ja hapuili hänen pitkiä ruskeita kiharoitaan. Friggan silmät täyttyivät kyynelistä.
"Miten kukaan voi tehdä mitään sellaista?" hän kuiskasi pyyhkäisten silmäkulmaansa.
"Laufey voi."
"Mitä sanoit?" Frigga loi mieheensä terävän katseen. "Sanotko, että tämä lapsi on Laufeyn?"
"Kyllä. Hänen lihaa ja vertaan, ja sitä kautta oikeutettu Jotunheimin kruununperijä", Odin sanoi synkästi.
"Hyvänen aika", kuningatar henkäisi.
"On kuitenkin selvää, että lapsen suonissa virtaa myös aasain verta. Se ominaisuus tuskin on itse Laufeylta peritty, mutta kenties hänen äitinsä oli jumalten sukua. Kukaan ei tiedä."
"Lapsiparka", Frigga niiskaisi ja silitti mustia hiustupsuja vauvan päälaella. "Mitä hänelle tapahtuu seuraavaksi?" hän esitti, vaikka olisi tiennyt vastauksen välittömästi, jos Odin olisi kysynyt asiaa häneltä.
"Sen saat sinä sanoa", kuningas lausui. Hänen vaimonsa kasvoilla oli päättäväinen ilme.
"Minä sanon, että me pidämme hänet. Kasvatamme omanamme, Asgardin prinssinä."
Odin laski kätensä kuningattaren hartialle. "Tulevaisuudessa hän saattaa päästä selville oikeasta syntyperästään. Sellainen tieto voi osoittautua melkoiseksi taakaksi."
"Me emme murehdi sitä nyt", Frigga sanoi. "Viaton lapsi ei voi syntyperälleen mitään, eikä kenenkään tule kohdella häntä eriarvoisesti. Puoliksi jotun tai ei, tämä pikkuinen on sinun poikasi siinä missä Thorkin."
Odin ei ollut aikoihin nähnyt vaimoaan niin lujamielisenä. Kuningatar oli ollut syvimmältä mieleltään alamaissa pitkän aikaa, mutta harvoin tämä oli näyttänyt sitä edes hänelle. Saatuaan pienen vauvan käsivarsilleen Friggasta hyökyvä äidinrakkaus näki heti, että lapsi tulisi olemaan heidän hartaasti toivomansa prinssi.
"Onko sinulla hänelle nimeä?"
Frigga mieti pienen hetken. "Minusta Loki on ihana nimi", hän sanoi hymyillen.
"Olkoon siis niin", kuningas nyökkäsi hyväksyvästi. Frigga käänsi katseensa kääröön sylissään. Mitään täydellisempää hänen käsivarsillaan ei olisi voinut levätä.
"Loki Odininpoika", kuningatar sanoi hellästi.
Makuukamarin ovi aukesi uudelleen ja Thorin iloiset kasvot ilmestyivät oviaukkoon.
"Isä, olet kotona!" poika huudahti ja juoksi kuninkaan käsivarsille. Odin kaappasi esikoisensa polvelleen.
"Oletko suojellut perhettäsi ja kansalaisia minun poissaollessani?" kuningas esitti leikkimielisen kysymyksen. Thor nyökäytti innoissaan päätään.
"Nyt kun sinäkin olet täällä, me olemme vielä paremmin turvassa!"
"Kultaseni, yritä olla vähän hiljempaa", Frigga sanoi vauvan ynähtäessä hänen sylissään. Thor katsoi uteliaana viininpunaista kääröä.
"Suloinen", tämä sanoi yksinkertaisesti.
"Hänen nimensä on Loki", Frigga kertoi. "Hän on sinun nuorempi veljesi."
Thor kampesi itsensä isänsä sylistä nähdäkseen uuden perheenjäsenen tarkemmin.
"Minun veljeni?" poika kysyi hämmästyneenä ja ojensi kättään pienokaista kohti. Loki tarttui Thorin peukaloon hennosti. Kultahiuksinen poika hymyili leveästi mustatukkaiselle. "Hei, Loki", isoveli sanoi nuoremmalle, joka jokelsi iloisesti vastaukseksi.
Frigga katseli kahta poikaansa onnellisena. Samassa hän muisti taskuunsa käärimänsä kirjontatyön. Kultaisia liljoja ja mustia ruusuja. Yksinäiset liljat olivat saaneet rinnalleen ruusut aivan kuin hänen esikoisensa oli saanut itselleen veljen. Veljen, jota rakastaa ja suojella. Thorin taivaansinisissä silmissä kuningatar näki syvää kiintymystä, joka oli saanut alkunsa ensimmäisestä hetkestä. Hän tiesi, että veljesten sydämet kulkisivat puhtaina samaa polkua eivätkä joutuisi koskaan eroon toisistaan. Kohtalo oli tuonut veljekset yhteen.
Soturijoukon paluun lisäksi Asgardin väki saisi juhlia sinä iltana kuninkaallisen perheen uutta jäsentä.
