Title: Pienen pojan unelmat
Kirjoittaja: Violetu
Fandom: BBC!Merlin
Ikäraja: S
Genre: Pienoinen Angst, draama.
Hahmot: Mordred (Morgana, Arthur, Merlin)
Summary: Mordred tiesi, mitä hänen piti tehdä.
Varoitukset: Spoilaa Vitoskauden toista jaksoa.
Vastuunvapaus: Merlin kuuluu omistajilleen, minä en saa tästä mitään taloudellista hyötyä.
A/N: Unf, miten rakastan vitoskauden kasvanutta Mordredia.
Tämä ficletti osallistuu kaiken maailman ficlettejä-haasteeseen aiheella Angst + pakolliset sanat.
Tämä on myös osa ritarillista ficletpakkaani.
***
Pienen pojan unelmat
Mordred makasi vuoteessaan ja heittelehti levottomasti, kun hälytyskellot alkoivat soida. Ei hän nukkunut, puristi vain silmiään kiinni ja leikki vielä pienen hetken, ettei kuullut.
Hän tiesi kyllä, mitä hänen piti tehdä. Hän tiesi, että juuri se oli oikein. Silti hän epäröi.
Mordred ei ollut varma miksi hänen tuli valita se ihminen, jolle hän oli kaivatun sijaan unohdettu.
Vaikka Arthur oli unohtanut hänet, Merlin ei ollut. Eikä Morgana. Ja silti hän oli päätöksensä tehnyt.
Hän aikoi puukottaa selkään sitä, joka rakasti häntä, ja mennä niiden mukaan, jotka epäilivät häntä.
Vaikka jo pelkkä ajatus sai hampaat vihlomaan, Mordred tiesi, että se oli oikein.
Mordred nousi verkalleen istumaan, talviyö hyysi luita ja ytimiä. Hän poimi sängyn vierellä odottavan miekan käteensä ja laittoi sen vyölleen pienen tikarin viereen. Oli parempi olla ajattelematta.
Mordred avasi oven ja astui käytävään, jossa oli jo täysi hulina päällä.
"Ne ovat tunkeutuneet linnakkeeseen!" joku huusi.
"Etsikää ne!" huusi toinen.
Kaikkein kovimpana kuului kuitenkin Morganan ääni:
"Arthur Pendragon, odota vain. Tällä kertaa se joka päästää hänet karkuun, maksaa hengellään!"
Mordred tunsi kylmien väristysten lävistävän koko ruumiinsa ja nyt viimeistään hän tiesi, että paluuta ei enää ollut.
Morgana vihasi ja oli katkera. Morgana ei ollut enää se sama, joka oli silloin vuosia sitten saanut Mordredin tuntemaan olonsa turvalliseksi, rakastetuksi.
"Etsitään ensin kaivauksista", Mordred lähti johdattamaan miehiä portaita alas. Ohittaessaan Morganan, hän ei kohdannut tämän katsetta. Jokaisella loittonevalla askeleella pienen pojan särjetyt unelmat poljettiin yhä pienemmiksi palasiksi.
Paluuta ei enää ollut.