Nimi: Tulenhenkiä ja mörköjä
Kirjoittaja: Brangwen
Ikäraja: K11
Genre: FWP (fluffy without plot), one-shot
Paritus: Harry/Ginny
Vastuunvapaus: J.K.Rowling omistaa kaiken tunnistamansa. Minulle ei makseta tästä.
A/N: Eipä ole ikinä ennen tullut kirjoitettua Harry/Ginny-tekstiä.
Tulenhenkiä ja mörköjä
Joissain maailmoissa tähtipöly laskeutui unien ja hengityksen rytmiin, toisissa kerääntyi olkapäille kuin vuosien patina. Sitä pölyä Harry usein pyyhki mielestään ja silmistään noustessaan keskellä yötä Kalmanhanaukio kahdentoista portaita. Hänen maailmassaan tähtipöly oli kirkasta, loisti puuterilumena pakkasen kohmettamissa kukkapenkeissä ikkunan alla. Ginnyn Limmukka-kissan jäljet kulkivat helminauhana portaiden poikki, katosivat tienviertä reunustavaan pensasaitaan.
Eteisen hämäryydessä ei enää vuosiin ollut kummitellut kirouksien häiveet. Nyt sielläkin kimalsi vain tähtipöly, lumottu lumi, talven henkäys. Yksinäinen kynttilä oli jätetty pöydälle palamaan häntä varten. Liekki liikahteli verkkaan, kuin sen vierellä verhojen taakse suljettu taulu olisi hengittänyt. Eteinen oli hiljaisuuden paikka, niin oli Harry opettanut lapsilleen.
Hän nousi portaat toiseen kerrokseen. Lilyn ovi oli raollaan, ja pieni sininen valopallo, jonka Ginny oli loihtinut tytölle yövaloksi, kiersi kuin levoton kuu huoneen kattoa. Harry katsoi hetken nukkuvaa tytärtään, oikoi peiton, jonka Lily oli unissaan potkinut pois päältään. Käytävän toisella puolella viereisissä huoneissa nukkuivat Albus ja James. Albus oli taas nukahtanut kirja tyynynään ja jättänyt lukuvalon päälle. Harry sammutti lampun ja pysähtyi hetkeksi Jamesin oven taakse. Onnellinen kuorsaus kertoi, että hänen esikoisensa nukkui rauhallista unta.
Kirjaston oven alta kajasti ohut valonkaistale. Harry avasi oven varovasti ja katsoi suureen nojatuoliin kirja sylissään nukahtanutta vaimoaan. Ginnyn tulenväriset hiukset olivat karanneet nutturalta ja levinneet kuin liekkimeri hänen olkapäilleen. Pari kevyttä kiharaa roikkui hänen suunsa edessä, liikahteli hengityksen tahdissa. Harry otti kirjan hänen käsistään ja aikoi levittää tuolin selkänojalla roikkuneen torkkupeiton hänen päälleen, kun Ginny liikahti, avasi silmänsä ja hymyili unisesti.
‒ Työn raskaan raataja on palannut.
‒ Tiedä siitä raskaasta. Ylipitkät kokoukset ovat lähinnä rasittavia, Harry vastasi. Ginny siirtyi niin, että Harry mahtui istumaan hänen viereensä. Harry veti Ginnyn syliinsä ja kietoi torkkupeiton heidän kummankin ympärille. Ginny oli Harryn sylissä pieni ja lämmin, painoi otsansa vasten Harryn kaulaa ja käpertyi kissamaiselle kerälle. Harry silitti Ginnyn selkää ja tunsi naisen värisevän vastauksena hänen kosketukseensa.
‒ Sano jotain pehmeään, Ginny pyysi hiljaa. ‒ Minä olen tänään kuullut niin monia kovia sanoja.
‒ Eripuraa lehden toimituksessa, vai?
‒ Ei, sinun uhmaikäinen poikasi huusi, että olen maailman huonoin äiti, ja että hän muuttaa Ronin luokse asumaan.
‒ Niin, Hermionella varmaan kestäisi hermot noin viisi sekuntia, kun James alkaisi touhottamaan, Harry huokasi. Hän silitti Ginnyn kasvoille valahtaneet liekkikiharat korvan taakse ja kuiskasi hiljaa: ‒ Olenko tänään muistanut sanoa, että sinä tuoksut hyvälle?
Ginny ratkesi nauramaan, heitti päänsä takakenoon ja kikatti kevyttä, kuplivaa naurua. Harry painoi nenänsä kiinni Ginnyn paljaalle kaulalle ja veti keuhkonsa täyteen Ginnyn ihon, hiusten ja kosteusvoiteen tuoksua. Pehmeä kirsikka, minttutee, ja ehkä häivähdys hänen omaa tuoksuaan, joka oli pinttynyt Ginnyn iholle monien yhdessä nukuttujen öiden aikana. Harry hivutti sormensa Ginnyn niskaa pitkin korvalle, näykkäisi kevyesti kohtaa, jossa leuankaari ja kaula yhdistyivät. Ginny vingahti hiljaa, ja Harry käänsi hänet syliinsä niin, että he olivat kasvotusten.
Ginny lukuvaloksi sytyttämän kynttilän valo tanssi naisen pisamaisilla kasvoilla, piirsi hänet oranssin- ja punanhohteiseksi varjoksi, kuin Harry olisi pidellyt sylissään kevyttä tulenhengetärtä. Harry seurasi sormillaan pisamien piirtämiä polkuja Ginnyn nenänvarresta ja poskilta kaulalle ja siitä paidan kauluksen alle. Hän piti siitä, miten Ginnyn pisamat täplittivät naisen olkapäitä, ja aivan erityisesti hän piti siitä, miten pisamat jatkuivat aina mustan pitsin peittämille valkeille rinnoille asti. Nappi kerrallaan hän avasi Ginnyn paidan, siveli vaimonsa kylkiä, seurasi huulillaan pisamien jälkiä. Ginny kohottautui polvilleen, kiersi kätensä Harryn kaulalle ja antoi Harryn painaa kasvonsa pehmeälle iholleen. Harryn kädet eksyivät silittämään Ginnyn reisiä, koettelemaan, kuinka helposti vyön solki aukeaisi.
Kirjaston ovi narahti, ja Harry ja Ginny hätkähtivät irti toisistaan. Ginny veti torkkupeiton paremmin suojakseen. Oviaukossa seisoi pieni tyttö yksisarviskuvioisessa yöpaidassaan hieroen silmiään kirkkaassa kynttilänvalossa.
‒ Isi? Mitä te möykkäätte?
Ginny huokasi ja kierähti istumaan Harryn viereen. Harry ojensi kätensä pikku-Lilylle, ja tyttö kiirehti nopeasti istumaan isänsä syliin.
‒ Tuliko äidin kuuma, kun sen pitää riisua? Lily ihmetteli katsoessaan Ginnyn aukinapitettua paitaa.
‒ Sinun pitäisi olla nukkumassa, pikkuneiti, Harry sanoi katsoen parhaaksi olla vastaamatta tytön kysymykseen.
‒ Mutta kun ikkunan takana on mörkö, Lily sanoi.
‒ Vai että mörkö? Minkä näköinen se sinun mörkösi on?
‒ Se näyttää ihan meidän Limmukalta.
‒ Vai että sillä tavalla, Harry huokasi ja nousi tuolilta Lily sylissään. ‒ Sinä saat luvan mennä takaisin petiin, ja minä tulen päästämään Limmukan sisään. Raukkaparka on varmaan ihan jäässä vaelleltuaan koko illan ulkona.