Nimi: Onnellisia
Kirjoittanut: minä o/
Ikäsuositus: K11
Fandom: Doctor Who
Paritus: tulkinnallinen teenage!Theta/Koschei
Tyylilajit: angst :<
Varoitukset: mielipuoli ja verta, tahallinen myrkytys
Yhteenveto: Mieleen ei voi koskea, sitä ei voi muuttaa, eikä kaikkia sairauksia voi parantaa.
Disclaimer: BBC omistaa, en minä. En saa rahaa tämän kirjoittamisesta.
A/N: fanficbingo: "Sairaus", OTP10.
Onnellisia
Taivas on verenpunainen, ja se hohkaa kattoikkunasta Koschein vaaleisiin hiuksiin. Siitä on kauan aikaa kun Gallifreyn taivas näytti siltä; ahdistavan punaiselta, joka kirkuu pelkoa gallifreyalaisten molempiin sydämiin. Kun Koschei katsoo sitä epätoivoa kansansa kasvoilla, hän tuntee itsensä valtiaaksi. Toivottomuutta, onnettomuutta, pelkoa, ja se kaikki tuoksuu suolaiselta hieltä ja katkeralta virtsalta. Nuoresta iästään Koschei tietää, mikä on hajun suurempi merkitys - voitto.
Koschei tietää miksi kansa on taivaan edessä niin voimaton, hän on nähnyt syyn lapsena. Syypää on aika, aika parantaa haavat, mutta voiko se tehdä niitä? Koschein muistoja aika ei ainkaan kultaa, saati paranna niitä. Aika repii Koschein muistot yhä uudelleen verisilpuksi; sairaaksi.
Theta hymyilee, ja joka kerta hänen hymynsä saa ajan palaamaan Koschein mieleen. Miksi aika on parempi Thetalle, sitä Koschei ei tajua. Theta ei ole koskaan ollut niin hyvä kuin Koschei, mutta silti hän saa hymyillä iloisena kuin maailmankaikkeudessa olisi jotain hyvääkin. Kuin taivas ei olisikaan aina verenpunainen.
Koschei vihaa onnellisia, hän vihaa niitä, jotka eivät vielä ole menettäneet toivoaan, jotka vielä jaksavat. Hän vihaa Thetaa, joka kääntää hänelle selkänsä ja jättää hänet yksin pimeään.
Koschei ei ole pahoillaan, miten hän voisi olla? Kyse ei ole siitä, että hän yrittäisi tahallaan tehdä Thetankin onnettomaksi, sairaaksi ja ajan tärvelemäksi. Tietenkin hän yrittää, sillä Thetalla ei ole oikeutta olla onnellinen ennen Koscheita. Hän ei ole pahoillaan mistään, ei lyönneistä, ei myrkystä jota salaa pudotti opettajansa ruokaan vain kiusatakseen. Hän ei ole pahoillaan siitä, ettei Theta onnistu yrityksissään korjata asiat.
Mieli on lasia, helposti särkyvää, eikä se kestä kasassa, vaikka sirpaleet liimaisikin yhteen. Koschei tarvitsee uuden ajatusten maljakon, mutta se on jo liian myöhäistä. Rikki, sairas, rikkinäinen ja sairaus. Ne ovat omalla tavallaan synonyymeja. Jos kone on rikki, se on sairas. Rikkinäistä ei saa ehjäksi, miten silloin saisi sairaasta terveen. Ei saakaan, Koschei tietää sen, mutta Theta hymynsä kanssa ei taida tajuta sitä. Koscheita ei pelasta enää edes rakastavat kädet, ei edes viha. Viha on vain pussi, jossa kantaa mielenpalasia. Mieleen ei voi koskea, sitä ei voi muuttaa, eikä kaikkia sairauksia voi parantaa.
