Kirjoittaja: Frederica
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: suhdedraamaaminen
Fandom: ElfQuest
Paritus/Hahmot: Nuoli/Shushen (canonslashpari, jos joku asiaa pohtii)
Vastuuvapaus: "Elfquest art copyright Warp Graphics, Inc. Elfquest, its logos, characters, situations, all related indicia, and their distinctive likenesses are trademarks of Warp Graphics, Inc. All rights reserved." Eli en omista mitään, enkä saa tästä rahaa.
A/N: Ensimmäinen tekstini tällä fandomilla. Olen pitkään jumalointu EQ:ta ja uskaltauduin nyt kirjoittamaan siitä. Tämä menee
Tanssii susien kanssa -haasteeseen.
SusiveliHänen katseensa pohjalla oli aina jotain vierasta. Kaikkien näiden vuosien aikana Shushen ei ollut oppinut kestämään Nuolen katsetta tuntematta värähdystä sielussaan, tuntematta eroa itsensä ja suden välillä.
Kun he metsästivät, kun he seurasivat puumien jälkiä, kun heidän aavikkosusiensa ja metsäsusiensa verenperinnöstä syntyneet sudet kantoivat heidät vuorilta kylään, Nuoli oli se, jonka sielu lauloi samaa laulua susien kanssa. He muut tapailivat saman laulun sanoja, mutta ne eivät tulleet heihin yhtä vaivattomasti. Surujen päässä ei enää ollut montaa sellaista, jonka sisällä laulu olisi soinut yhtä vahvana ja se huoletti Shushenia.
– Sinä olet rauhaton, sielunveli, Shushen sanoi, kun he lojuivat yöllä valveilla. Äitikuu ja lapsikuu olivat täydet, eikä Nuoli voinut nukkua, suden veri kiersi hänen sisällään ja toi sen villin vierauden pintaan, lähemmäs, niin lähelle, että sen melkein haistoi hänen iholtaan, eikä kuitenkaan.
Nuoli katsoi häntä ja katsoi kuuta ja painoi päänsä kuuntelemaan Shushenin sydämenlyöntejä. Shushen räpytteli silmiään ja tunsi ruumiinsa rentoutuvan toisen painon alla. Hän pelkäsi silmiensä sulkemista näinä öinä, pelkäsi, että hänen sutensa juoksisi pois. Kaukana, kaukana, kaukana oli lauma, joka tulisi aina kutsumaan Nuolen suden verta, vaikka Shushen ja muut olivat nyt hänen laumansa.
Lauma, jossa ei virrannut susien veri. Lauma, joka ei osannut luonnostaan susipuhetta.
– Me pärjäämme kyllä, Shushen sanoi. – Jos haluat mennä.
Nuoli kohotti päänsä ja katsoi syvälle Shushenin silmiin, katse täynnä kuille laulavien petojen tulta. Heidän majansa ulkopuolella heidän sutensa lauloivat ja Shushen tunsi laulun väreilevän luissaan, mutta se ei soinut hänen sisältään. Se tarttui häneen vain ulkopuolelta.
– Mihin minä menisin kodistani?
Dyrr, Shushen ajatteli.
Sinun perheesi on kaukana täältä.Minun perheeni on siellä missä sydämeni on, Nuoli vastasi ja painoi kätensä Shushenin rintakehälle.
Shushen käänsi katseensa sivuun, hän ei ymmärtänyt miten Nuoli saattoi saada sen kuulostamaan niin yksinkertaiselta, vaikka hänen koko olemuksensa väreili kaipuuta.
– Minä en halua pidätellä sinua niiden luota, jotka kaipaavat sinua.
– Minä päätin jäädä, Nuoli sanoi.
– Olet työsi tehnyt, olet tehnyt meistä metsästäjiä ja olet vapaa menemään minne tahdot, Shushen sanoi ja hänen sormiaan nyki, hän halusi tarttua Nuoleen ja vaatia, että toinen jäisi hänen luokseen, eikä se ollut ymmärrystä tai veljeyttä tai rakkautta.
Nuoli räpäytti silmiään, yhden silmänräpäyksen ajaksi koko hänen olemuksensa sulkeutui Shushenilta, ja Shushen tunsi hiekkamyrskyn kulkevan ruumiinsa läpi. Nuoli oli muuttanut kaiken hänessä, ja kaikki Nuolessa oli muuttunut. Hän oli laumanjohtaja, heidän päämetsästäjänsä, Surujen pään suojelija.
– Sinä olet melkoinen kivikallo, Nuoli puuskahti. – Minun silmäni näkevät iloiten ja käteni koskevat iloiten, kun kohtaan vanhempani tai Terän tai kenet tahansa Sudenratsastajan, mutta sinulle toivon varjoja ja makeaa vettä. Tämä paikka on surujeni pää ja kotini. Muistoni ensimmäisestä kodistani ovat kuin hiekkaerämaahan satanut vesi, enkä kaipaa niitä.
Shushen katsoi Nuolen silmiin ja ei, suden katse hänen silmissään ei ollut hälvennyt, mutta se oli hänen sutensa katse, nyt ja aina. Ei Shushen häntä omistanut, ei voisi koskaan omistaa, mutta hän tiesi, että mihin tahansa Nuoli menisi, hän seuraisi, koska hän ei voisi olla ilman tuota vierasta katsetta.
Ja nyt hän tiesi, ettei Nuoli koskaan hylkäisi häntä. Hänen veljensä, rakkaansa, päällikkönsä, lemmenkumppaninsa olisi nyt ja aina hänen sielunsa veli, heidän odottamatta syntynyt siteensä olisi särkymätön. Shushen uskalsi sulkea silmänsä kuiden ollessa täydet, hän uskalsi nukahtaa Nuolen kieppuessa rauhattomana.
