Otsikko: Anteeksiannosta
Fandom: The Vampire Diaries (Vampyyripäiväkirjat)
Kirjoittaja: sieerra
Oikolukija: Sädekehä
Ikäraja: K-11
Paritus: Klaus/Caroline
Tyylilaji: Draama
Haasteet: LW11Vastuuvapaus: Hahmot, paikat yms. ovat L.J. Smithin kirjasarjaan perustuvasta tv-sarjasta The Vampire Diaries, ja kuuluvat luojilleen. Tästä ei saada mitään rahallisia korvauksia.
Huom! Spoilaa sarjan neljättä tuotantokautta (jakso 4 x 14)!Mielessä kaikunut ajatus käsivarren mitoista ja kaukana pysymisestä on haihtunut kuin kaste. Alkusanat: Kirjoitettu Lyrics Wheel 11-haasteeseen, inspiraatioksi pyörä pyöräytti minulle Adelen biisin Turning Tables. Sanat löytyvät ficin lopusta. Klausin ja Carolinen välit ovat mielestäni sarjan viimeisimpien kausien parasta antia, ja heistä on tehnyt mieli kirjoittaa pitkään! Idea kirjoittaa heistä tähän haasteeseen tuli Säteeltä, kiitos siitä sekä avusta muutenkin! <3 Ficci siis pohjaa neljännen kauden 14. jakson tapahtumiin, mutta on kuitenkin AU.Anteeksiannosta
Pitkät, maata laahaavat ikkunaverhot heilahtavat kevyessä tuulenvireessä, Klaus astuu askeleen lähemmäs, toisen. Eteisen valo syttyy ja sammuu yhä uudestaan, ja jos ilma voisi väreillä vaaraa, se tekisi sitä juuri nyt. Täytyy katsoa jalkoihin, käsivarsia, rintakehää, ohi. Ei missään nimessä silmiin, vaikka ne ovat lähellä, niin lähellä.
Caroline vetää keuhkonsa täyteen ilmaa huulet väristen. Ilmaa, joka tuoksuu niin Klausilta, että on parempi olla hengittämättä juuri nyt. Jos Klausin lähellä ylipäätään saa henkeä.
Tällä kertaa hän uskalsi, kerrankin seisoi omilla jaloillaan, nousi uhmaamaan Klausia. Tylerin tähden. Kuin heittäisi bensaa liekkeihin ja odottaisi, milloin räjähtää.
”Rakas.”
Sanan paino on valtavan raskas, vaikka ääni on pehmeämpää kuin hienoin sametti. Carolinen mieleen nousee piirroskuva tytöstä ja hevosesta. Polvet tuntuvat pehmeiltä ja katseen reunat lähes hämärtyvät. Jos se olisikin mahdollista? Jos Klaus kykenisi koskaan… Pystyisikö hän vastaamaan?
Käsi kohoaa, sormet solmiutuvat vaaleiden hiusten lomaan, hipaisevat matkallaan niskaa, kaulaa. Caroline kääntää itseään kokonaan pois päin, kohti aukinaista ovea, pakotietä.
Sillä Klausia ei voi päästää yhtään lähemmäs. Klaus on vaaraa, voimaa, vaikutusvaltaa. Tyler turvaa ja tukea. Mutta Klaus ymmärtää, tietää, ettei Caroline ottaisi rohtoa, ei vaikka saisikin sen. Tyler ei ymmärtäisi koskaan. Siksi Klausin lähellä on niin vaikea olla. Ja samalla niin helppoa, luontevaa.
”Sinä anelet armoa, anteeksiantoa.”
”Sinä tiedät, kuinka rakastan häntä.” Caroline on varma, että Klaus kuulee hädän hänen äänessään. Se ei ole kaukana pakokauhusta, joka vangitsee niin, ettei pääse liikahtamaan. Mutta Caroline ei oikeastaan edes pelkää, ei itsensä puolesta. Eikä hän ole varma, haluaako minnekään.
Klausin silmissä vierailee tumma varjo, ennen kuin hän sulkee ne hetkeksi. Carolinen katse on jo kauan sitten karannut Klausin kasvoille, ja kun hukuttavat silmät aukeavat taas, varjosta ei ole tietoakaan.
Peukalo kulkeutuu hitaasti kasvoja pitkin, pysähtyy ja painuu huulten päälle. Caroline yrittää pitää ajatuksensa kaikkialla muualla kuin edessään seisovassa miehessä, joka ei halunnut vastausta. Hän on päättänyt ja vannonut, hänen pitää pysyä kaukana, pitää pysyä erossa, mutta se on liian vaikeaa nyt kun Klaus on siinä.
”Vain sinun vuoksesi.”
Peukalo kohoaa huulilta, Klaus kumartuu lähemmäs. Caroline yrittää ottaa puolikkaan askeleen taaksepäin, kauemmas hän ei haluakaan, mutta voimakas käsi ottaa vastaan. Karheat huulet painuvat hänen huulilleen, ja viimeinenkin ajatus Tylerista karkaa hänen mielestään.
Jos vuosisadat ovat Klausille jotain opettaneet, niin hienovaraisuutta. Kuinka vetää juuri oikeista naruista naisen kanssa. Caroline pyristelee vastaan, mutta silti Klaus tuntuu vetävän joka kerta pisimmän korren, ja aina jälkeenpäin Caroline joutuu tasaamaan hengitystään sydämen läpättäessä hänen rinnassaan pienen kolibrin siipien lailla. Kuinka lapsellisen voimakas reaktio – ja niin käy joka ikinen kerta.
Nytkin Caroline on täysin hukkunut Klausin käsivarsille. Kuin sulaa vahaa, sillä mielessä kaikunut ajatus käsivarren mitoista ja kaukana pysymisestä on haihtunut kuin kaste. Klausin kieli pujahtaa Carolinen huulien välistä, mutta kuitenkin pian hän vetäytyy kauemmas. Carolinen mielestä aivan liian pian, mutta silti juuri ja juuri ajoissa.
”Ja minä säälin. Saat mitä pyydät.”
Valtavan kiven aiheuttama paino tuntuu vapauttavan Carolinen sydämen, ja hän tuntee hymyn kutittelevan suupieliään. Tyler pääsee menemään. Caroline katsoo suoraan Klausin silmiin, ja yllättäen Tylerin lähtö ei tunnu aivan yhtä pahalta kuin vielä hetkeä aikaisemmin.
Caroline pääsee vapaaksi. Ehkä hänkin kykenisi antamaan Klausille anteeksi, kaiken. Klaus irrottaa kätensä hänen ympäriltään, astuu kauemmas. Caroline melkein haluaisi seurata, ei päästää menemään, ei vielä.
”Sinun on syytä toivoa, etten löydä häntä koskaan.”
Sanat pudottavat Carolinen vatsalta pohjan, ryöppyävät hänen mieleensä vesiputouksena, ja ymmärryksen saapuminen kestää vain nano-osasekunnin ajan. Taas! Hänen olisi pitänyt tietää paremmin, eikä päästää Klausia taas lähelleen, huijaamaan häntä.
Sillä ei Klaus koskaan ajattele muuta kuin itseään, kostoaan, henkilökohtaista voittoaan. Hänen selkänsä katoaa avonaisesta ovesta ja viimein Carolinen tarkoilta silmiltä yön varjoihin. Caroline tuntee käsiensä puristuvan tiukkaan nyrkkiin, koko kehonsa tärisevän kiukun ja pettymyksen vallassa. Mitä hän on koskaan edes nähnyt tuossa miehessä? Naurettavan pienen häivähdyksen jotain pehmeää, aavistuksen tai ehkä vain typerän toiveen tunnekyvystä, ei mitään muuta.
Eniten hän on kuitenkin vihainen itselleen. Hän luuli kykenevänsä pelastamaan Tylerin, muttei onnistunut pelastamaan edes itseään.
Adele - Turning Tables
Close enough to start a war
All that I have is on the floor
God only knows what we're fighting for
All that I say, you always say more
I can't keep up with your turning tables
Under your thumb I can't breathe
So, I won't let you close enough to hurt me
No, I won't rescue you to just desert me
I can't give you the heart you think you gave me
It's time to say goodbye to turning tables
To turning tables
Under haunted skies I see you (ooh)
Where love is lost your ghost is found
I braved a hundred storms to leave you
As hard as you try, no, I will never be knocked down, whoa
I can't keep up with your turning tables
Under your thumb I can't breathe
So, I won't let you close enough to hurt me,
No, I won't rescue you to just desert me
I can't give you the heart you think you gave me
It's time to say goodbye to turning tables
Turning tables
Next time I'll be braver
I'll be my own savior
When the thunder calls for me
Next time I'll be braver
I'll be my own savior
Standing on my own two feet
I won't let you close enough to hurt me,
No, I won't rescue you to just desert me
I can't give you the heart you think you gave me
It's time to say goodbye to turning tables
To turning tables
Turning tables, yeah
Turning, oh
