Nimi: Talking to the Moon
Kirjoittaja: Hope
Fandom: Criminal Minds
Genre: Angst, slash, deathfic
Ikäraja: K11
Paritus: Morgan/Reid
A/N: Joo-o... Varotan taas hyvin mahdollisista kirjotusvirheistä. Jaja olisin kiitollinen palautteesta!:)
Disclaimer: En omista mitään, minkä voit tunnistaa kuuluvan Criminal Mindsiin. Biisi kuuluu Bruno Marsille, en siis omista sitäkään, kunhan säädän.
I know you're somewhere out there, somewhere far away. I want you back, I want you back.
Laukaus kaikui kovana huoneessa. Aika tuntui pysähtyneen.
”EII!!” Morgan karjaisi ja syöksyi eteenpäin.
Derek Morgan havahtui painajaisesta yltä päältä hiessä. Hetken hän hapuili sängyn toista puolta kunnes muisti: Spencer Reid ei enää ikinä nukkuisi hänen vierellään.
My neighbors think I'm crazy but they don't understand. You're all I have, you're all I have.
Syvä hengitys muuttui nopeasti nyyhkytykseksi. Ja vaikka siitä olikin jo reilut kolme kuukautta,
Morgan muisti sen kuin eilisen päivän.
”Ja muistakaa, Johnson ei lähde ilman taistelua”, Hotch opasti ennen kuin agentit lähtivät paikallisen poliisin mukaan pidätykseen.
Morgan saavutti talon ensimmäisenä Hotchin, Reidin ja muutaman paikallisen poliisin kanssa. He mursivat oven yhdessä ja astuivat sisään.
He hajaantuivat talossa eri huoneisiin. Oli juuri Reidin tuuria, että hän löysi murhaajan.
”Dylan Johnson, FBI!” hän huudahti kun näki miehen olevan selin häneen.
”Teidät on pidätetty! Nostakaa kätenne ylös jotta näen ne.”
Hitaasti Johnson kääntyi ympäri pidellen käsiään poissa näkyvistä.
”Nostakaa kätenne-” Reid aloitti, kunnes tajusi Johnsonin kädessä olevan aseen osoittavan häntä.
Morgan kuuli laukauksen ja pelkäsi pahinta. Hän syöksyi äänen suuntaan.
”EI!!” hän huusi kun näki rakkaansa makaavan maassa verisenä ja liikkumattomana.
At night when the stars light up my room I sit by myself. Talking to the Moon, try to get to you. In hopes you're on the other side talking to me too or am I a fool who sits alone talking to the Moon?
Seuraavana aamuna Morganin rintaa tuntui puristavan entistä enemmän. Hän nousi mahdottoman hitaasti ja asteli keittiöön. Clooney kohotti päätään, muttei liikkunut mihinkään. Morgan yritti olla katsomatta Reidin jättämiä kahvikuppeja, kun hän nappasi oman, harmaan kuppinsa kaapista.
I'm feeling like I'm famous the talk of the town, they say I've gone mad, yeah I've gone mad. But they don't know what I know ’cause when the Sun goes down someone's talking back, yeah they're talking back.
Morganilla ei ole ollut sydäntä laittaa Reidin tavaroita pois, vaan ne olivat edelleen hujan hajan asuntoa. Kirjat pölyyntyivät rauhassa hyllyillä, vaatteita oli edelleen mytyssä sohvalla ja punaiset converset odottivat lähtövalmiina eteisessä.
At night when the stars light up my room I sit by myself. Talking to the Moon, try to get to you. In hopes you're on the other side talking to me too or am I a fool who sits alone talking to the moon?
Hörpittyään kahvinsa nopeasti Morgan pukeutui päivävaatteisiinsa ja nappasi kukkakimpun eteisen lipaston päältä ennen kuin suunnisti ovesta ulos. Oli masentavaa kävellä kadulla, kun vastaan tuli vain hymyileviä pariskuntia. Katse maahan suunnattuna tumma FBI-agentti suuntasi askeleensa hyvin tutuksi tulleeseen paikkaan – hautuumaalle.
Do you ever hear me calling?
Aurinko paistoi kirkkaana hänen selkänsä takana. Hänen varjonsa lankesi tummana vaalean, kivisen hautakiven ylle. Kyynel vierähti Morganin poskea pitkin hänen laskiessaan kukat haudan edessä olevaan maljakkoon. Hän suoristautui hiljaisena yrittäen hymyillä rakkaansa edessä.
’Cause every night I'm talking to the Moon still trying to get to you. In hopes you're on the other side talking to me too or am I a fool who sits alone talking to the Moon?
”Hyvää ystävänpäivää, Spence”, hän kuiskasi hiljaa.
I know you're somewhere out there, somewhere far away…
