Otsikko: Loitsuista (ne ovat kauniita tänäänkin)
Kirjoittaja: Mightyena
Fandom: BBC! Merlin
Genre: Triplaraapale, draama/lievähkö angst
Ikäraja: Sallittu
Paritus/Päähenkilöt: Yksipuolinen Merlin/Arthur
Disclaimer: Merlin ei ole minun omaisuuttani, enkä tienaa kirjoittelullani yhtään mitään. Lainaan hahmoja ihan huvin vuoksi.
Summary: Selkä selkää vasten saattaa olla luottamusta, mutta olen melko varma, ettei se ole rakkautta.A/N: Tämän taisin kirjoittaa jo eh joulukuussa, kun halusin harjoitella raapaleita, mutta nyt päätinkin, että tämä on kiva. Siis julkaistava. Uudenvuodenlupaukseni oli muuten kirjoittaa joskus kunnon Merthuria,
koska se on tosirakkautta koska en jostain syystä ikinä onnistu. D: Huomatkaa, otsikko ei ole vain yksi sana, jee.
* * * * * * * * * * * * * * * *
Loitsuista (ne ovat kauniita tänäänkin)
Minut on varmasti noiduttu.
En tiedä, mistä löytyy vika: sydämestä, mielestä tai vatsanpohjasta ehkä.
Sinun ei pitäisi olla millään tavalla rakastettava.
Jos on pakko antaa vähän myönnytystä, sinä kyllä näytät hyvältä. Ja olen melko varma, että silmissäni ei ole mitään vikaa. Huomaan kyllä, että muutkin ovat samaa mieltä. Olit sitten auringon kylvyssä tai viiman syleilyssä. Liikut sulavasti, et ainoastaan mekastaen, mutta et todellakaan ainoastaan hiipien. Ja toisinaan näen silmissäsi kipeän aitoa tunnetta - iloa, surua, kiintymystä. Et takuulla ole täysin aivoton, vaikka toisinaan annat ymmärtää niin.
Mutta minä en ole niin pinnallinen, että välittäisin sellaisista asioista. Sellainen noituus ei pystyisi minuun.
Joskus me olemme yhdessä metsässä. Silloin sinä nojaat selkääni vasten, kuulen rauhallista hengitystä, tunnen, kuinka pienetkin lihakset liikkuvat. Ja niinä hetkinä ajattelen täysin vilpittömästi, että voisin kuolla puolestasi. En siksi, että se olisi kohtaloni. En edes siksi, että sinä näytät hyvältä. Se johtuu puhtaasti siitä, että luovutat minulle osan lämmöstäsi - prinssi palvelijalleen, hyvänen aika - etkä edes valita. Ja jos kuuntelisit vähän itseäsi, huomaisit, kuinka paljon oikeasti valitat. Sinulle on melkein itsestään selvää, että kaksi ihmistä talvisessa metsässä nojaavat toisiinsa, siksi sinä olet hyvä ihminen.
...Hyvä ihminen sinä olet, mutta se lämpö on itsestään selvää, ei
erityistä.
Minä tiedän, että sinä rakastat jotakuta toista. Hymyilen ja toivotan onnea, mutta oikeasti haluaisin toiseen maailmaan, aikaan tai ruumiiseen - ehkä sinä sitten voisit katsoa minua silmiin siellä lumisessa metsässä. Selkä selkää vasten saattaa olla luottamusta, mutta olen melko varma, ettei se ole rakkautta.
Haluatko tietää, mikä tässä tunteessa on kaikkein kivuliainta?
Se, että hymyillessäni sinulle en valehtele. Hymyillessäni sinulle ja hänelle en valehtele.
Kun näen levollisen ilmeesi, katseen josta on hälvennyt kaikki viha, minua hymyilyttää ihan oikeasti.
Siksi tämä kaikki on niin sietämätöntä. Siksi tämä tunne on niin sietämätön.
On kuin minua ei lainkaan haittaisi se, että minut on noiduttu.
* * * * * * * * * * * * * * * *
A/N2: Onko Camelotissa ikinä lunta?
