Kirjoittaja Aihe: Met, tai kaukana ja irrahlaan | K-11  (Luettu 2859 kertaa)

nauha

  • ***
  • Viestejä: 339
  • Sunnuntaiteuras
Met, tai kaukana ja irrahlaan | K-11
« : 25.01.2013 16:07:59 »
Otsikko: Met, tai kaukana ja irrahlaan
Kirjoittaja: nauha
Ikäraja: K-11
Tyylilaji/Genre: Todellisuusdraama, femme, murteellinen ajatuksenvirta
Yhteenveto: ”Onnekas seki, joka sinut vielä nappaa”, sie sanot, enkä mie vieläkhään tiä ansaittenko. 

A/N: Originaali10 sanalla välimatka.



Molen miettinyt katoamista.
Sitä hetkeä ko sie  hävisit minun elämästä ja ehkä lakkasit kokohnaan olemasta. Ainaki olemasta minun, jos et muuten.

Molen uskotellu itelleni, etten koskaan unoha sitä vapunpäivää juna-asemalla, ko taivas oli punanen ja rata väreili. Soli viimesiä kuumia päiviä ennen kessää, jonka satheet pyyhki meät pois toistemme ihoilta. Met ei tiietty, miten sinun tummasta rautalangasta kasvais takut ja minusta tulis taas vähän tylsempi ja kyynisempi ihminen. Miten met lakkaisimma olemasta met ja alkaisimma olehmaan mie ja sie, kaukana ja irrahlaan.
Koska sillon met vielä istuima vieri vieressä sen raan varrela ja nauroima vappumarssile, jolla meän olis pitäny olla.
Sie sanoit:
”Sie ansaittet enemmän”, ja mie en tienny ansaittenko mithään ylipääthään, vaan pyyhin päärynän mehut suupielestä ja nauroin.

Sen illan jälkheen mie makasin sinun sängylä alasti hengitystä piätellen ja radiosta kuulthiin, miten maailmalla kuohlaan taas.


○○○


”Muistaksie miten vihassa solit sillon?”
”Molin hukassa”
”Ja vihassa?”
”Ja vihassa.”
”Mien koskaan tarkottanu.”
”Mie tarkotin, joka kerta. Enkä mie kadukhaan. ”

Pubissa on hiljasta ja minun pää huurtuu humalasta. Sinun tukka on taas vuositten jälkheen suora.

”Mie annoin teile antheeksi kauan sitten.”
”Joskus tuntu, ettet sie antais ollenkhaan.”
”Mie luulinki niin.”
”Mie tiän.”

Viidennen tuopin jälkheen meitä jo naurattaa, naurattaa katkerasti ja melankolisesti ja mie mietin, mitä jos en oikeasti voiskaan koskaan täysin antaa antheeksi. Jos varjo siittä kaikesta on aina tässä, aina meän kansen ja minun päässä. Jos mie voinki aijosti nauraa vain sille, miten hajale sie menit niistä vuosista ja niistä sanoista.

Yölä taksissa mie halvan ottaa sinun kasvot käsitteni välhiin ja suuella huulile niin, ettet sie koskaan anna ittelesti antheeksi miten et ollukhaan minun vaan sen toisen.
Mutta emmie voi, koska mie pelkään etten ees haluakhaan sinua enhään. Että kaikki se katkeruus ja ikävä on ollu hulluutta, harhaa jota molen kutonu verkoksi välimatkan päästä tietämättä, mikä on totta ja mikä ei.

”Onnekas seki, joka sinut vielä nappaa”, sie sanot, enkä mie vieläkhään tiä ansaittenko. 


○○○


Paluujunassa Helsinkhiin mie luppaan ittelleni irtisanoutua siittä kaikesta. Niistä tuntheista jotka joskus olit totta ja jotka nyt on ennää vain oletuksia, ja sinusta, joka joskus olit minun, muttet ole enhään ollu vuossiin. Mie luppaan unohtaa juna-aseman ja sinun huulet ja tyhjyyen jaloitten alla ko me juoksima sen ratasillan ylitte. Luppaan unohtaa sinun käen minun käessä ja huulet minun kaulala. Kapeat sormet minun sisäreisilä.

Mie luppaan unohtaa, koska jos mie joskus rakastinki sinua, soli kauan sitten ja sullaa hulluutta.
« Viimeksi muokattu: 07.03.2013 13:04:19 kirjoittanut nauha »
Kaipaan hetkeä jonka toivoin sinun olevan minun

Letizia

  • ***
  • Viestejä: 269
Vs: Met, tai kaukana ja irrahlaan | K-11
« Vastaus #1 : 10.02.2013 22:19:54 »
Kommenttikampanja tervehtii!

Tykkäsin tosi paljon lukea vahvaa murretta, joka se oli luonteva osa (Helsinkiin muuttaneen nuoren) naisen ääntä. Sellaista näkee/kuulee melko harvoin, mutta ääni tuntui aidolta. Kielimuuri ei myöskään tullut vastaan, vaikka murre sinänsä oli minulle vierasta. :)

Lyhyt teksti kertoi paljon, ja pidin sen rakenteesta. Katsaus vuosien taakse ja vuosien takaa nykyisyyteen, ratasillan ja paluujunan väliin jääneet vuodet ja sanat, nykyhetki. Ja lopulta lupaus, jonka pitäminen tuntuu jo luvatessa vähän epävarmalta.

Lainaus
Molen uskotellu itelleni, etten koskaan unoha sitä vapunpäivää juna-asemalla, ko taivas oli punanen ja rata väreili. Soli viimesiä kuumia päiviä ennen kessää, jonka satheet pyyhki meät pois toistemme ihoilta.
Vuosien kaaresta tämä hetki nousi ansaitusti ja näyttäytyi värikkäänä. Punanen taivas ja väreilevä rata, pidin hetken kuvailusta, joka välitti muistot kertojanääneltä lukijalle (taisin ajatella tässä erästä todellista juna-asemaa eräällä toisella murrealueella). Hiusten kuvailusta rautalangaksi tykkäsin myös!

Juna Helsinkiin ja entisestä irtisanoutuminen on tavallaan aika tavallinen kuva, mutta se on myös hyvin, hyvin tosi, eikä siksi tuntunut missään nimessä liian nähdyltä.

Lainaus
Yölä taksissa mie halvan ottaa sinun kasvot käsitteni välhiin ja suuella huulile niin, ettet sie koskaan anna ittelesti antheeksi miten et ollukhaan minun vaan sen toisen.
Mutta emmie voi, koska mie pelkään etten ees haluakhaan sinua enhään.
Tämä pelko oli myös hyvin tosi, ja toinen minulle mieleisimpiä kohtia tuon aiemman lainauksen lisäksi.

Jäin miettimään, miten olisin lukenut tämän ilman femme-genretystä, henkilöiden sukupuolesta kun ei ole paljon viitteitä. Toisaalta luin mielelläni tietäen, että tämä kertoi naisista, mutta toisaalta teksti olisi uskoakseni toiminut hyvin myös monitulkintaisena asian suhteen. Yritin sanoa, että minusta on vähän harmittavaa, jos tällaisen joutuu kertomaan tekstin ulkopuolella - jos asia oli oleellinen siinä mielessä, että ehdottomasti halusit hahmot luettavan naisiksi, niin olisin toivonut sen tulevan selvemmin ilmi itse tekstissä. No, mielipiteestäni kyllä varmaan haiskahtaa yleinen vastahakoisuuteni genreleimoja kohtaan, ja se toki on vain mielipide. ^^

Kielestä ja monista ilmaisuista tykkäsin myös ihan sellaisenaan, kuten vihassa oleminen, vaikka en ole ehkä koskaan sellaista kuullut, ja lopetus sullaa hulluutta. Kommenttini oli ehkä vähän sekava, mutta tarkoitin sanoa, että luin tämän tosi mielelläni parikin kertaa. :)
Katharsis. Kello neljä keitän kahvin ja porkkanan. Istun verhon väliin kuulemaan kosmosta, yön sirkkuja ja postinkantajaa.

nauha

  • ***
  • Viestejä: 339
  • Sunnuntaiteuras
Vs: Met, tai kaukana ja irrahlaan | K-11
« Vastaus #2 : 11.02.2013 17:31:21 »
Letizia, ensinnäkin iso kiitos ihanasta kommentistasi. (vaikka sen itse kampanjassa kerjäsinkin, tuntuu se silti yhtä hyvältä, haha!)
Ei se ollut laisinkaan sekava!

Tuo murre on mulle niin itsestään selvä, että välillä tuntuu käsittämättömältä, ettei joku muka sitä ymmärtäisi. Hyvä kuulla, ettei sellaista ongelmaa nyt ollut :D Välilä siihenki törmää.
Esimerkiksi tuo vihassa oleminen mistä sie tykkäsit, on meilä ihan semmosta perussanastoa kuitenki.

Sie poimit suosikeiksesi kohat, joista mie ehkä ittekki tykkään eniten.

Mie harkittin kauan juurikin sitä, onko minun tarvetta osottaa genreissä tämän olevan tarina kahdesta naisesta. En yleensä koe tuollaista etukäteismäärittelyä mitenkään tärkeänä tai edes tarpeellisena. Tämä on kuitenki mulle monellakin tapaa hyvin henkilökohtanen teksti ja ehkä siksi mie lopulta päädyin laittamaan sen femme-määritelmän tuonne alkuun. Mien tiä oliko se oikea päätös, mutta jotenki ehkä halusin ihmisten lukevan tämän juuri sillä tietyllä tavalla, ilman että alleviivaan sitä tekstisssä itessään.
Toivottavasti se ei nyt pilannut lukukokemustasi aivan tyystin tai jäänyt kaihertamaan :D
Kaipaan hetkeä jonka toivoin sinun olevan minun

Paju

  • ***
  • Viestejä: 227
  • Okaketulta
Vs: Met, tai kaukana ja irrahlaan | K-11
« Vastaus #3 : 13.06.2013 00:18:51 »
Ängh. Musta tän tekstin rytmi on tosi tosi hyvä. Aika kuluu sopivassa tahdissa, ja hetket ovat sopivan pituisia, jos näin kryptisesti haluaa tämän ilmaista.
Murre toimii hyvin. Osaat kirjoittaa sillä luontevasti, ja tekstiä lukee mielellään. Kirjakielisenä tämä olisi ollut hyvä, nyt tässä on sen lisäksi ekstraa, luonnetta.


Kiitos,

Pju
Ei askeltakaan, ei sanoja
En löydä enää tarvetta karata
Jos totuus ei pala tulessakaan
Oli paluuni oikein ja puhe turha

nauha

  • ***
  • Viestejä: 339
  • Sunnuntaiteuras
Vs: Met, tai kaukana ja irrahlaan | K-11
« Vastaus #4 : 13.06.2013 19:42:29 »
Oi kiitoskiitos ystäväiseni, kun taas saavuit tekstieni pariin. Oli ilahduttavaa ja yllättävää, mikä on aina parasta! :)

Murre on ainut tapa jolla tämän tarinan pystyin kirjottamaan, tai puhumaankaan.
Koska se taitaa aina vaan olla liian lähellä ja no, niin.
Ehkä fiction ja oman elämän sekottamista vois joskus miettiä kahteen kertaan, mutta

Mukavaa, että miellytti tahti ja hetket ja kaikki. Väitän kyllä, että olen tämän jälkeen oppinut hallitsemaan kieltä ja päätäni paremmin, jos niin voi sanoa, haha.

Kiitos!
Kaipaan hetkeä jonka toivoin sinun olevan minun

Anhaedra

  • Trickster
  • ***
  • Viestejä: 693
  • Teini-ikäinen mutanttininjaenkeli
    • Overflow
Vs: Met, tai kaukana ja irrahlaan | K-11
« Vastaus #5 : 19.06.2013 22:57:16 »
Olipa suloinen. Rakastan murteellisia tekstejä, niitä tulee luettua ihan liian harvoin (niitä kirjoitetaan liian harvoin!). Tässä tuo murre tuntuu tosi luontevalta ja aidolta, ainakin minusta, vaikken tätä murretta varsinaisesti tunnekaan (omankin murteensa voi varmaan sössiä sillä kirjoittaessaan, mutta tää kuulostaa musta onnistuneelta). Kirjakielisenä tää olisi varmaan ollut aika väritön, mutta murre tekee tästä elävän.

Lainaus
Sen illan jälkheen mie makasin sinun sängylä alasti hengitystä piätellen ja radiosta kuulthiin, miten maailmalla kuohlaan taas.

Tää pätkä oli jotenkin ihana.

Äh, mun kommentinkirjoitustaidot on ruosteessa. :'D En osaa sanoa muuta kuin että tää oli tosi mukavaa luettavaa! Kiitos.

nauha

  • ***
  • Viestejä: 339
  • Sunnuntaiteuras
Vs: Met, tai kaukana ja irrahlaan | K-11
« Vastaus #6 : 20.06.2013 17:49:10 »
Anhaedra, ei haittannut tippaakaan vaikka susta tuntui, että kommentointitaitosi ovat ruosteessa, oli silti aivan yhtä ihanaa saada merkki siitä, että joku on lukenut ja tykännytkin vielä!

Omankin murteensa voi vallan helposti sössiä kirjoittaessaan, mutta sitä olisi varmaan vaikeampi huomata, jos ei murretta tunne :D
Tässä tuo murre on aika isossa osassa ja olisin ehkä voinut viedä sitä vielä pidemmälle, meänkielistää verbejä ja muuta. Mutta koska kirjoitin pitkälti itteni kautta, tuntu järkevältä jättää kielikin omalle tasolleni.

Kiitos hurjasti kun kommentoit! Nyt mun tekee kamalasti mieli kirjoittaa murretekstejä, ehkä voisin sitä taas tuon femme5:n kautta kokeilla, hih. Niitä tosiaan on liian vähän.
Kaipaan hetkeä jonka toivoin sinun olevan minun

NicuQ

  • Vieras
Vs: Met, tai kaukana ja irrahlaan | K-11
« Vastaus #7 : 16.10.2013 19:16:53 »
Oon lueskellut näitä sun tekstejäsi huolestuttavan paljon viime aikoina ja pakko myöntää, että tää on jotenkin mun ylivoimainen suosikki kaikista. Ehkä se on juurikin toi murre, joka teki tästä erottuvan ja ainutlaatuisen, en tiedä, mutta tää vain on jotenkin mahtava. Ja suloinen. Ja hellyyttävä. Vaikka tässä oli näitä tiettyjä angstiteemojakin, niin silti sait tekstin pidettyä sellaisella tietyllä tavalla kaipaavana ja haikeana. Myös nuo pienet, mutta merkittävät, dialogipätkät olivat suloisia ja tekivät tästä vielä mukavamman lukea.

Lainaus
”Muistaksie miten vihassa solit sillon?”
”Molin hukassa”
”Ja vihassa?”
”Ja vihassa.”
- Erityisesti tämä pätkä. Tätä jäin hetkeksi miettimään, syystä tai toisesta, kun taustoja ei oltu vielä kunnolla valotettu. Ja tosiaan tuo murteellinen puhetyyli, oh god kuinka haluaisin ylistää sitä. Murteet on niin kiehtovia, ne värittää kerrontaa ihan erilaisella tavalla, joka on aivan mahtavaa. Ja sä olet mahtava, kun kirjoitit tämän kokonaan murteella, vaikka se onkin välillä varmaan aika hankalaa, jos itse ei murretta kamalasti puhu. Se rikkoi mukavasti tutun ja turvallisen kirjakielen asettamia rajoja. At anyway it was brilliant. Thank you.

Lainaus
ja radiosta kuulthiin, miten maailmalla kuohlaan taas.
- Myös tämä oli hyvä huomio, koska tottahan tuo on. Uutisissa kerrotaan yleensäkin vain ikäviä asioita ja niitä on ikävä kuunnellakin. Tykkään tömmäisistä elämänmakuisista yksityiskohdista teksteissä. Huaah, tää oli hyvä. Pakko nyt vielä mainita, että jo alkulause oli mielestäni vaikuttava ja se jotenkin pakotti, should I say, lukijan lukemaan eteenpäin. Että miksi kertoja on ajatellut katoamista, miksi niin haikeana. Tykkäsin myös siitä, kuinka tässä ei suoraan sanottu mitään pettämisestä, mutta sen kykeni lukemaan tuolta rivien välistä ja aeh. Oli vaan hemmetin hyvää tekstiä, jos nyt näin suoraan ilmaistaan tää asia.

Eli tykkäilin paljon, murteesta tuli jotenkin ihanan pohjoinen vaikutelma, vaikka päähenkilö sitten palasikin lopulta Helsinkiin. Oot hyvä kirjoittaja ja oon varma, että palaan tän pariin vielä jatkossakin. Kiitoksia. c:

nauha

  • ***
  • Viestejä: 339
  • Sunnuntaiteuras
Vs: Met, tai kaukana ja irrahlaan | K-11
« Vastaus #8 : 16.10.2013 21:26:24 »
Ooh, Pyry, valaisit koko iltani kommentillasi. Oli jotenkin yllättävää ja ihanaa saada kommentti juuri tähän tekstiin tänään, kun olen vaihteeksi viime aikoina pyörinyt näissä mudissa, jos niin voi sanoa.

Aina kun joku kehuu murretta, tulee sellainen olo, että pitäisi kirjoittaa sillä enemmän. Pitäisi ja pitäisi. Kyllä mie haluaisinki. Se ehkä vain vaatii aina johonkin menneeseen palaamista ja siitä tulee usein vähän paha mieli. Mieleni monia kökköjä assosiaatioita I think.
Nykyään tosiaan olen niin irrallaan tuosta kielestä, että se palaa vain kotona käydessä ja äidin kanssa puhelimessa. Ja silloin, kun puhun jonkun kanssa asiasta. Ihanaa, että pidit siitä.

Asioiden suoraan sanomattomuus on ehkä parasta. Sekä kirjoittaessa, että lukiessa. Ja arkiset yksityiskohdat myös, haluaisin viljellä niitä enemmänkin jos vain viitsisin ja osaisin ja saisin ujutettua ne näppärästi kaikkeen.

Äh olen vain jotenkin naurettavan onnellinen nyt kaikesta mitä sanoit ja jotenkin surullinen siitä, että aina tätä lukiessani tajuan miten kaukana sitä nykyään on kaikesta tuosta ja kodista.
Oli tietenkin myös hullun ilahduttavaa kuulla, että olet muutenkin lukenut tekstejäni. Ilmeisesti niissä on sitten jotain lukemisen arvoista :) Ja hei, palaa aivan koska tahansa, tähän tai muihin ja kiitos kun jätit kommentin. Ne on aina rakkautta.
Kaipaan hetkeä jonka toivoin sinun olevan minun