Kirjeitä rintamalta |K11| angst

[Vlad]

Nimi: Kirjeitä rintamalta
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: K11
Genre: angst
A/N: Täällä taas talvisota-raapaleen kanssa. Tämä on neljäs osa talvisotaa käsittelevien raapaleideni "sarjassa" ja tämä tuplaraapale osallistuu samalla Originaali10-haasteeseen. Ikärajaa oli vaikea määrittää, mutta olkoon nyt varuiksi K11, koska tekstissä puhutaan jonkun ampumisesta hengiltä. Kommentteja arvosta edelleen ja toivon, että tykkäätte tästä. En itse ole ihan niin tyytyväinen tähän kuin sarjan muihin osiin (Sotaanlähtö, Lotta Svärd ja Sotilaspoika), mutta menköön nyt tämän kerran. Nimestäkään en kamalasti pidä, mutta sekin saa olla, koska siitähän tässä on kyse: kirjeistä rintamalta. Ja tämä on myös mahdollista lukea yksinään.

Saara tuijotti kahta paperiarkkia edessään. Ne olivat kumpikin täynnä pienellä ja hyvin tiuhalla käsialalla kirjoitettua tekstiä. Hän kyllä tunsi veljensä käsialan. Paperit olivat tahriutuneet suolaisista kyynelistä, joita ensin veli ja sitten sisar olivat niitä lukiessaan vuodattaneet.

Sisareni Saara,
isä kaatui eilen. En pystynyt tekemään mitään, venäläiset ampuivat hänet väijytyksestä. Hän kuoli heti, kukaan ei voinut tehdä mitään. Haimme hänen ruumiinsa muutamaa tuntia myöhemmin, kun oli turvallista. Sanothan rakkaita terveisiä äidille.
Veljesi

Saaran isä oli kaatunut ja tyttö pelkäsi, että velikin menisi samaa tietä. Saaran huulilla lojui vino, surullinen hymy. Veli ei ollut puhunut sanaakaan itsestään tai mistään muusta kuin isästä. Veljen kirje oli tyynen asiallinen, vaikka tämä oli suolaisista tahroista päätellen itkenyt viestiä kirjoittaessaan. Seuraava kirje oli samanlainen.

Rakas Saara,
sota on kovin julma. Se ottaa meiltä pois perheen ja ystävät. En tiedä, miten kukaan jaksaa aina vain taistella. En tiedä, miten itse jaksan taistella. Tällä hetkellä sinä tuot minulle voimaa, sisko-hyvä. Kerrothan taas äidille rakkaita terveisiä.
Veljesi

Saara huokaisi. Rintamalta tulevat kirjeet olivat aina samanlaisia. Niissä oli aina samanlainen sävy, sama tuska ja ikävä. Siitä kaikesta kivusta huolimatta ne olivat aarteita, joita säilytettiin hartaasti. Ne kertoivat jotain arvokasta kansakunnan historiasta.

Sinä iltana Saara itki itsensä uneen isänsä kuoleman takia.