Nimi: Timantit
Ikäraja: S
Tyylilajit: drama, romance, angst, femme, het
Paritus/Päähenkilöt: OFC(Georgiana)/Rosalie/Royce
Vastuuvapaus: Rosalie ja Royce kuuluvat täysin S. Meyerille, minä vain loin tarinan heidän ympärilleen.
Haasteet: One True Something 20
Tiivistelmä: Georgiana sujauttaa kätensä käsipuoleeni ja me olemme ne sievät neidot, kummankin iho vaaleaa kermaa ja hiukset hunajaa, puvut säkenöiviä tähtiä, timanttien peitossa. Me olemme timantteja.A/N: Pitkästä aikaa minultakin tekstinpoikasta ja harvinaista vielä, pientä femmeä nimittäin. Ja pieni sori tuosta nimestä, en keksinyt parempaa.
Timantit
”Tule nyt, Rosalie!”
Hänen ei tarvitse kahdesti käskeä, sillä epävarmuuteni pienet rippeet sulavat mahanpohjassani ja tunnen vain varmuuden käsivarsillani ja jalkaterilläni, kapealla kaulallani ja syvällä rinnassani. Georgiana sujauttaa kätensä käsipuoleeni ja me olemme ne sievät neidot, kummankin iho vaaleaa kermaa ja hiukset hunajaa, puvut säkenöiviä tähtiä, timanttien peitossa. Me olemme timantteja.
”Saisiko olla juomista, hyvät neidit?”
Hovimestari ojentaa hopeatarjotinta ja me tartumme laseihin. Kullankeltainen neste on polttavaa, raikasta, kuplivaa ja saa minut nauramaan ja poskeni kuumottamaan. Georgiana vakuuttaa, että näytän loistokkaalta ja tottahan toki minä häntä uskon; me olemme ystäviä ja me olemme kauniita.
Me kiertelemme tanssisalin laidoilla, pyörähdämme piiristä toiseen ja vaihdamme sanoja ja kohteliaisuuksia kilvan. Me painamme päämme yhteen ja punahuulemme kuiskivat hiljaa siitä, kuka saa ensimmäisenä herra Chandlerin ehdottomaan tanssia tai suorastaan röyhkeän ylimielisen neiti Montgomeryn kehumaan pukuamme. Ja taas me pyörähdämme ihmisten luokse ja pelaamme pientä peliämme heillä, nauramme toistemme olkia vasten heidän typeryyttään. Luulevatko he todella, että kumpaakaan meistä kiinnostaa heidän kissansa kunto tai uuden posliiniastiaston arvo!
Peliä ja salaisia hymyjä jatkuu aina siihen asti, kunnes hän astuu huoneeseen. Royce King. Hiukset pellavaa ja silmät sinistä samettia. Komein mies jonka olen koskaan nähnyt, mutta myös salin rikkain mies. Royce King ja hän haluaa vain minut.
Georgianan hymy leviää ja valkoiset hampaat välähtävät kristallikruunujen valossa. Hänen sorjat sormensa puristuvat ranteeni ympärille kipeästi ja vetävät minut mukanaan salin pimeisiin nurkkiin ja syvennyksiin. Georgiana nauraa ja nipistää poskiani saadakseen ne punaisemmiksi ja suikkaa suukon niskaani – puvun reunan alle jottei Royce näe huulipunajälkiä.
”Mene, Rosalie! Hän odottaa siellä sinua.”
Minä astelen kohti häntä, hänen tumman pukunsa verhoamaa selkää ja puheen mukana heilahtelevia käsiä. Tunnen mahanpohjassani epävarmuuden rippeitä, mutta sysään ne syrjään ja hengitän syvään. Vain Royce.
”Royce!”
Hän kääntyy ja hymyilee jo ennen kuin saa minut silmiinsä. Hänen vaaleat hiuksensa ovat paksummat kuin muistankaan ja ilmeikkäät huulenkaaret näyttävät kutsuvilta. Ja ne silmät. Olen kuullut niiden olevan samanlaiset kuin omani, me olemme yhtä ja molemmat kauniita.
”Rosalie”, Royce vastaa, kääntyy pahoittelemaan keskeytystä puhekumppaneilleen ja pujottaa sitten käsivartensa minun käsivarteni lomaan. ”Oletko nauttinut juhlista, kaunis Rosalie?”
Rakastan hänen huuliensa hipaisua toisiaan vasten, kun hän lausuu ne sanat;
kaunis Rosalie. Rakastan hänen käsivartensa lämpöä omaani vasten, pystyn jopa rakastamaan väkevän viinan tuoksahdusta hänen henkäisyssään – jos vain tarpeeksi yritän.
”Olen tietenkin! Nämä ovat suurenmoiset juhlat.”
Ja kun hän ihmisten selkien takana, varjoissa, painaa huolellisen suudelman huulilleni – kykenen ajattelemaan ainoastaan huulipunajälkeä niskassani.