PakoDracolle riitti.kirjoittaja: jaina
ikäraja: k11
//zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajojagenre: draama, pieni fluffy
paritus: Dramione, hahmoina Harry, Ron, Narcissa, Bellatrix, Lucius
varoitukset: alussa käytetään kidutus-kirousta, mutta sitä ei kuvailla tarkkaan, lisäksi pari kirosanaa
©: en omista HP-maailmaa / i do not own the HP world
&: sain tällaisen idean Kuoleman Varjelukset-elokuvasta.
Tämä kohtaus sijoittuu siis siihen ja on AU. Näin Draco olisi halunnut tehdä, mutta pojalla ei riittänyt rohkeus. (-;
Osallistuu haasteeseen OTP10 2.0 parituksella Dramione!
Katselin edessäni olevaa näkyä tuskaisena, kämmenet kylminä ja nyrkissä. Tärisin hieman ja yritin pidätellä voihkaisujani.
Edessäni oli kyykyssä Bellatrix, joka osoitti taikasauvallaan maassa makaavaa tyttöä, Grangeria. Tyttö kiljui noidan lausahtaessa tyrmistyttävän kylmällä, mielipuolisella äänellä ”
kidutu”. Hetken päästä Bellatrix alkoi nauraa katsellessaan Grangerin rimpuilua ja kiljumista.
Minua pyörrytti katsellessani Grangeria. Hänen kasvonsa olivat vaaleat ja itkuiset. Isäni tuli taakseni ja tarttui olkapäästäni kiinni. Hänen äänensä oli hermostunut ja lipevä. ”Kutsumme kohta Pimeyden lordin, mikäli Potter tosiaan on Potter”, hän sanoi ja otti hörpyn samppanjalasistaan. Tunsin hänen katsovan olkani yli edessämme olevaa näkyä.
Vilkaisin äitiini, joka tuijotti siskoaan silmät suurina. Muutama kaappari lojui tajuttomana lähellä portaikkoa ja kuulin Weasleyn huudon tyrmistä. ”Mitä muuta te veitte?” Bellatrix kysyi ja pysäytti kidutuskirouksen. Granger nyyhki ja katsoi minne tahansa muualle kuin tätiini.
”Emme vieneet
mitään”, hän sanoi hätääntyneenä. Tuijotin häntä kauhistuneena ja katseemme kohtasivat. Granger näytti hieman haavoittuneelta eivätkä tytön ruskeat silmät olleet täynnä iloa tai ahkeruutta, kuten koulussa. En irrottanut katsettani hänestä.
”Draco, mitä sinä teet?” Bellatrix äkkäsi katsekontaktimme ja loi minuun kiinnostuneen katseen. En siirtänyt edelleenkään katsettani Grangerista, en vain voinut.
”Draco?” isänikin alkoi ihmetellä ja käveli viereeni. Tuijotin ruskeisiin ja itkuisiin silmiin ja tunsin kuinka nyrkkini olivat melkein tunnottomat.
Grangerkaan ei siirtänyt katsettaan pois minusta. En tajunnut enkä miettinyt mitä tein, vaan kävelin vain suoraan hänen luokseen ja kyykistyin. Pyyhkäisin mitään sanomatta muutaman kyynelen tytön kasvoilta. Granger näytti pelokkaalta, mutta kasvoihin oli tullut hämmästyneisyyden ilme – tytön kulmat kohonivat aavistuksen verran ja houkuttelevat huulet avautuivat ihmettelystä. En tiennyt mitä tein auttaessani hänet istuma-asentoon. Hermionea selvästikin sattui hieman, sillä kuulin pienen ähkäisyn karkaavan hänen suustaan. ”Mitä
helvettiä sinä teet?” Bellatrix huudahti ja katsoi minua. Äitini silmät olivat suuret ja järkyttyneet, ja isäni oli jähmettynyt paikoilleen.
Katsoin Bellatrixia aavistuksen verran ja tunsin sydämeni hakkaavan lujaa rinnassani. En sanonut mitään vaan tartuin hitaasti taikasauvaani. ”
Tainnutu!” huudahdin ja osoitin tätiäni. Loitsuni oli tullut niin nopeasti ja harkitsematta, että hän ei ehtinyt reagoida tai puolustaa itseään, vaan pamahti kovalla lennolla seinään. Sen jälkeen osoitin sauvallani vanhempiani, jotka näyttivät järkyttyneiltä. Tyrmän huudot olivat hiljentyneet. ”Jos te teette jotain”, huohotin ääni täristen ja tunsin täriseväni, ”minä loitsin.”
”Draco, kulta, mitä sinä teet?” äitini sanoi kauhistuneena. Isäni sen sijaan otti taskustaan sauvan ja osoitti sillä minua. ”Lucius, ei!”
”Laita sauva pois ja jätä kuraverinen siihen”, isäni sanoi mahdollisimman rauhallisesti. Pudistin päätäni.
”Ei. En aio olla enää hetkeäkään osana tässä helvetin jutussa”, sanoin täristen ja osoitin sauvallani isää. ”Olen joutunut kestämään tätä jo liian kauan.”
”Poika, älä pakota minua – ”
”Mitä sinä tekisit?
Kiroaisit minut?” nauroin ivallisesti. ”Ainoan poikasi?”
”En tietenkään”, isäni sanoi heti matalalla äänellä. ”Et ymmärrä mitä teet, jos puolustat
tuota. Me joudumme kaikki vaikeuksiin.
Hän tulee tänne.”
”Valitkaa tekin sitten oikein”, sihahdin. ”Olen kärsinyt tästä monta vuotta, ettekä te ole tehneet mitään minun oloani helpottaaksenne.”
Niiden sanojen jälkeen heitin rauhallisuuden nurkkaan ja sivalsin nopeasti isääni. ”
Tainnutu!” huusin ja isäni lensi takan viereen. Nostin äkkiä Grangerin seisomaan. ”Pystytkö kävellä?” kysyin matalalla äänellä ja katsoin häntä hieman arastellen. Tyttö nyökkäsi hiljaa. ”Mennään”, mumisin ja aloin taluttaa häntä kohti tyrmiin vievää portaikkoa. ”
Alohoroma”, lausuin tyrmän ovia päin. Ovet aukenivat heti ja hurjistunut Weasley tuli esiin.
”Näpit irti hänestä, Malfoy!” hän huusi. En laskenut otettani Grangerin vyötäröltä eikä tyttö tehnyt elettäkään irrottaakseen minut, vaikka olisi varmasti siihen pystynyt. Ojensi taskustani hänelle taikasauvan.
”Malfoy?” Harrykin nousi portaita. Osoitin taikasauvallani Weasleytä.
”Yksikin liike vielä ja jätän sinut tänne”, sihahdin hampaitteni välistä. Weasley pysähtyi ja katsoi hurjistuneena Grangeria, joka piteli taikasauvaansa ja katsoi minua. ”Potter”, mumisin ja heitin sauvan hänelle. Potter otti sen kiinni ja katsoi minua.
”Entä minun sauvani?” Weasley vaati katse minussa. Katsoin häntä ivallisesti ja vilautin hänen sauvaansa, joka oli taskussani.
”Et todellakaan saa”, sanoin ja Weasleyn korvat punehtuivat.
”Harry, kiroa se!” Weasley huusi ystävälleen, joka ei kuitenkaan sitä tehnyt vaan asteli luokseni portaiden yläpäähän.
”Teidän täytyy häipyä täältä
nyt”, sanoin hänelle vakavissani ja irrotin käsivarteni Grangerin vyötäisiltä. Tyttö jäi kuitenkin viereeni. Potter näytti huolestuneelta.
”Entä sinä?” hän kysyi. Virnistin.
”No, ottaen huomiin että tainnutin juuri Bellatrixin ja isäni, olen aikamoisissa vaikeuksissa”, sanoin ja yritin kuulostaa pelottomalta. Tunsin Grangerin katseen itsessäni ja katsoin häntä varovaisesti. Tytön huulilla oli hymyntapainen. Potter katsoi häneen nopeasti.
”Tule mukaamme”, hän sanoi. Katsoin häntä epäuskoisena. ”Tule”, Potter jatkoi vakavana.
”Ei varmana!” Weasley huudahti.
”Malfoy…
Draco taisi juuri pelastaa henkemme”, Granger puhui viimein hieman tärisevällä äänellä. Potter nyökkäsi hänelle hitaasti.
”Haluatko jäädä tänne?” hän kysyi minulta suoraan. Purin alahuultani epävarmasti ja katsahdin äitiini, joka seisoi ruokasalissa minua katsoen.
”En”, sanoin hiljaa.
”Tule sitten mukaamme”, Potter pyysi ja tarjosi kättään. Tartuin siihen, ja kättelimme pikaisesti. ”Meidän täytyy tosin tainnuttaa äitisi, sillä muuten vaikuttaa siltä, että hän olisi päästänyt meidät”, hän lisäsi ja nyökkäsin.
Kävelimme takaisin saliin, minä ensimmäisenä Granger vierelläni – sydämeni tykytti lujaa eikä se johtunut vain äitini kohtaamisesta – ja Potter heti perässäni. Weasley käveli viimeisenä ja näytti tyrmistyneeltä. ”Äiti”, lausahdin ja kävelin äitini luo. ”Olen pahoillani.”
”Minä olen pahoillani”, äitini sanoi surullisena. Halasin häntä pikaisesti ja huomasin hänen itkevän.
”Meidän täytyy tainnuttaa sinut”, kuiskasin ja katsoin häntä. ”Niin et joudu epäilyksien kohteeksi.”
”Tietysti”, äitini sanoi ja kuivasi kyyneliään.
”Ymmärrät kai, että minun täytyy tehdä tämä?” varmistin häneltä ja pidin hänen toisesta olkapäästä kiinni. ”En ole ollut onnellinen.”
Äitini nyökkäsi hiljaa. ”Minun täytyy kohdata tiedät-kai-kuka”, Potter sanoi äidilleni ja katsoi häntä silmiin. ”Joten me tapaamme vielä.”
”Pidäthän vain pojastani huolta?” äitini varmisti eikä näyttänyt aivan yhtä halveksuvalta mustatukkaista poikaa kohti kuin ennen. Potter nyökkäsi.
”Lupaan sen”, hän sanoi.
Bellatrix päästi pienen ynähdyksen ja Granger katsoi minua kauhuissaan. ”Hän herää”, tyttö kuiskasi peloissaan. Katsoin häntä hellästi.
”Älä pelkää, me lähdemme nyt”, kuiskasin takaisin ja kosketin nopeasti hänen poskeaan. Weasley tuijotti meitä hurjistuneena.
Äitini huokaisi. ”Tee se
nyt”, hän sanoi minulle. Kurotin taikasauvaani, osoitin häntä ja lausuin hiljaa ”
tainnutu”. Äitini kaatui maahan ja hetken ajan tuskin pienen syyllisyyden pistoksen sisälläni.
”Me lähdemme nyt”, Potter sanoi vaativasti ja katsoi Weasleyta. ”Tiedät siis paikan?”
”Tiedän”, Weasley nyökkäsi.
Potter tarttui minuun ja Grangeriin, minä sujautin huomaamattomasti oman kämmeneni Grangerin omaan ja Ron ojensi kätensä Potterille. Tunsin pienen nykäyksen, jonka jälkeen lähdimme kohti turvapaikkaa. Pidin Grangeria tiukasti kädestä kiinni ja mietin samalla, etten jaksaisi enää esittää vihaavani häntä. Se oli johtanut vain kyyneliin.
