Sherlock (BBC): Peilikuvapeli |K11|

[Vlad]

Nimi: Peilikuvapeli
Kirjoittaja: Vlad
Genre: rikosdraama
Ikäraja: K11
Fandom: Sherlock (BBC)
Disclaimer: Herrat kuuluvat ACD:lle ja BBC:lle. Minä vain leikin muiden leluilla korvauksetta.
A/N: huh, ensimmäinen betaamaton BBC!Sherlockini. Tämä triplaraapale osallistuu rikoshaasteeseen. Tämä on vähän outo, tajunnanvirtamainen teksti, josta en ole oikein perillä itsekään. En oikein tiedä onko tämä olevinaan Sherlockin tai jonkun muun näkökulma, mutta ehkä sillä ei ole väliä. Kommenttia saa aina heittää. Yhdessä kohdassa teksti on vähän irrallista, mutta olkoon.


Sherlock tuijottaa kelloa, joka tikittää hiljaa seinällä. Kalpeat sormet sivelevät epäröiden taskussa lepäävää asetta. Lestrade seisoo hieman taaempana kysyvä ilme kasvoillaan heijastuen ikkunan peilistä. Hän on tarkoituksella kauempana, jättää estradin maestrolle. Jos joku osaa ratkaista tapauksen, niin se on juuri Sherlock. Ikkunasta heijastuu myös John. Hän seisoo sivummalla, tuijottaa vain Sherlockia sanomatta sanaakaan. Tummakiharainen mies käskee tätä kääntämään katseensa muualle. Tuijottaminen häiritsee ajattelua melkein yhtä paljon kuin Anderson, jonka Lestrade on taas ottanut mukaansa.

Sherlock tuijottaa viisareita ja ajattelee. Hänen pitää ratkaista murha, johon ei ole ratkaisua. Murha on niin täydellinen, että Sherlock on varma, että sen täydellisyyden rikkoo jokin virhe. Se täytyy vain ensin löytää ja tällä hetkellä mitään ei ole löytynyt. Tällä hetkellä ainoa virhe on vain Andersonin läsnäolo. Sherlock pöyhii hermostuneena hiuksiaan. Mikä on palapelin puuttuva osa? Mitä Sherlock ei tiedä? Hän ei siedä ajatusta siitä, että ei tiedä jotain. Ruumis on tutkittu jo moneen kertaan, mutta silti jotain puuttuu.

Sherlock laskee katseensa vielä kerran nuoren vaalean naisen ruumiiseen etsien. Hän polvistuu ruumiin viereen ja siirtää vaaleita kiharoita. Miksi joku on halunnut tappaa naisen? Miksi juuri nyt? Sherlock tuijottaa naisen ruumista. Miksi naisen nyrkistä löytyi paperi, johon oli kirjoitettu horjuvalla käsialalla hänen nimensä?

Lestraden puhelin soi. Mies puhuu hetken vakavan näköisenä ja katsoo sitten etsivää. Uusi murha. Aivan identtinen. Kaikki yksityiskohdat ovat identtisiä, kuin kaksi peilikuvaa. Kaksi tapausta kietoutuu yhteen, mutta tärkein puuttuu: motiivi. Miksi joku tappaa naisia?

"Sherlock", Lestrade sanoo. "Tämä tapaus ei ole täysin samanlainen, loppujen lopuksi."

Sherlock katsoo miestä yllättyneenä. Tummat kulmat kohoavat kysyvästi, vaikka mies ei sano kysymystään ääneen.

John ja Sherlock ajavat uudelle rikospaikalle. Sherlock tutkii ruumiin ja antaa nyrkistä löytyneen paperin Johnille. Ei etsivä sillä mitään tee. Hän tuijottaa ikkunasta ulos. Palapelistä puuttuu edelleen pala.

"Tämä paperi on erilainen." John ojentaa paperia. Sherlock Holmes, se sanoo. Sherlockia kylmää. Se johtuu kahdesta pienestä kirjaimesta, jotka on piirretty paperin reunaan: JM. Jim Moriarty. Sherlock rypistää paperin pieneksi mytyksi. Tämä on joku peli. Moriarty pelaa taas Sherlockin kanssa. Etsivän puhelin piippaa.

Pidätkö peilikuvapelistäni? JM

[Marygold]

Luin tämän, kun tykästyin nimeen niin paljon, etten mitenkään pystynyt skrollaamaan ohitse

Totta puhut, vähän tajunnanvirtamainen ja paikoin vaikeasti seurattava tämä on, mutta pidin kaikesta huolimatta nimen lisäksi myös itse fikistä. Tässä on jotain sellaista Sherlockmaisuutta, jota on vaikea määritellä tarkemmin, sellainen fiilis vain tulee, varsinkin 2. kappaleessa.

[Mustekehrääjä]

Sanoin jo aiemmin sulle yksärissäsi, että pidin itsekin hirmuisesti tästä nimestä. Ja edelleen pidän, joka kerta kun vilkaisen siihen. Se on jotenkin niin jännä, ja silti tosi simppeli ja sillai.

Anyway, siirrytäänpäs itse tekstiin. Tykkäsin kyllä, vaikka tämä olikin melko tajunnanvirtamainen, ja kuten Marygold sanoi toisinaan vaikeasti seurattava. Idea oli kuitenkin aika kiva, vaikka olisinkin halunnut ehkä itse Sherlockin oivaltavan Jimin olevan takana jostain muusta kuin siitä, että Jim itse haluaa tulla esiin pikkuisella allekirjoituksellaan. Tästä olisi saanut ties mitä syvällistä aikaan…

Auki jäävä loppu on hirmuisen kutkuttava. Olisin kovasti halunnut tietää, miten Sherlock vastaa ja mitä sitten tapahtuu, argh. Tällaiset loput ovat sekä rakastettavia, että kamalia. En tiiä pidänkö vai en… Ehkä mä kumminkin pidän, koska loppu sitoo tavallaan tekstin yhteen, avaa nimen merkitystä ja niin edelleen, vaikka se jättääkin samalla tarinan keskeneräiseksi.

Ja, vaikka en päässytkään tätä betailemaan, niin nipotan silti parista kohtaa mitkä osuivat silmään.

niin se on juuri Shelock.

Sherlockista puuttuu r.

Lestrade seisoo hieman taaempana kysyvä ilme kasvoillaan, heijastuen ikkunan peilistä.

Kuuluuko tähän pikku ja jos kuuluu niin miksi? Se kyllä rytmittää lausetta, mutta toisaalta se ei ole tarpeellinen. Mutta tee tämän kanssa, miten haluat, minä en nyt lähde etsimään pilkkusääntöjä tarkistaakseni kunnolla.

Mutta yksi asia vielä, mistä on pakko antaa pointsit sulle.

Tuijottaminen häiritsee ajattelua melkein yhtä paljon kuin Anderson, jonka Lestrade on taas ottanut mukaansa.

Anderson! Ihanaa, ettet unohtanut sitä. <3

Kiitoksia tästä. ^^

[Vlad]

Marygold, mukavaa, jos nimi oli kiinnostava ja teksti oli Sherlockmainen. Siihen pyrittiin. Tämä on yksi harvoista ficeistäni, joiden nimestä oikeesti pidän. Vaikeesta seuraamisesta oon kyllä samaa mieltä, tipahdan itsekin välillä vähän kartalta kiitos kommentista!

Naby, olin kyllä pulassa ilman betaa. Mä tunnun harrastavan auki jääviä loppuja kauheesti. Ehkä voisin opetella niistä pois. Höh, mokoma Shelock oli eksynyt tekstiin. Pitää nappasta pois. Ja smalla heivaan ton pilkunkin mäkeen, kun ei sillä kauheasti ole siellä virkaa. Kai sen on tarkotus luoda taukoa. Ihhh, pakkohan Anderson on ottaa mukaan, kun siinä on hyvä keino ärsyttää Sherlyä. Kiitos kommentista, ihana<3

[Clearwater]

Ficin nimi se veti minutkin tänne lukemaan ja pidin kyllä todella paljon. Hienosti kirjoitettu. Olen hirvittävän huono rakentavan kommentin kanssa, joten enköhän minä vain tullut tänne ylistämään Kerrassaan hieno ficci, loppu jäi mukavasti kutkuttamaan mieleen: mitä sitten tapahtui? Mitä olisi tapahtunut, jos ficci olisikin tästä jatkunut vielä?

[Vlad]

Clearwater, kiitos kommentista! mukavaa, jos loppu jätti vähän kysymyksiä. Ylistyskommentti kelpaa kyllä mainiosti, kiitos siis! Ilmeisesti olen jossan onnistunut kerrankin, kun otsikko vetää porukkaa lukemaan tätä tekstiä.

[StrokeOfGenius]

Tykkäsin tästä. Lyhyt, no joo, varmaan aika tajunnanvirtaakin, mutta kiva tällaisenaan. Eniten tykkäsin siitä, ettei tämä ollut mitään Johnlock-romancehöttöä (ei millään pahalla, se on hyvää paikassaan, itse vain alan kyllästyä pikkuhiljaa ko. paritukseen), vaan ihan kunnon casefic. Itse rikos oli mielenkiintoinen, ja se saa melkein toivomaan tarinalle jatkoa, vaikka yksi tämän ficin valteista onkin sen lyhyys. Sherlockin ja Jimin "pelit" vain tuppaavat olemaan niin mielenkiintoisia, että tästäkin peilikuvapelistä ja sen "säännöistä" tekisi mieli kuulla lisää Mutta kuten sanoin, yksi tarinan valteista on sen lyhyys

...olenkohan jotenkin outo, kun saan lievän fanityttökohtauksen aina, kun luen Andersonin nimen jostain? XD Joka tapauksessa, hänen ihanasta läsnäolostaan tämä ficci saa vain plussaa ~

En saanut kummoistakaan kommenttia aikaiseksi, mutta ficci oli mielestäni mukavan sujuva ja kiinnostava. Kiitos lukukokemuksesta

[Vlad]

StrokeOfGenius, kiitos. Oon sen verran hukassa Johnlockin kanssa, että koin tämän ficin helpommaksi kirjoittaa ja varmaan caseficcejä kirjottelen jatkossakin. Kiva, että tykkäsit tästä. (Et ole outo, Anderson ei kuulu omiin suosikkihahmoihini (Sherlock<3) mutta tämä fic tarvitsi Andersonia)

Kiitos kommentista sinullekin!

[skylar]

puutun yhteen kohtaan "sherlockia kylmää" olisin odottanut, että hän sen sijaan innostuu. haha.

Oliko se siinä? Vai onko jatkoa luvassa. Nyt en vielä ainakaan oikein saanut tästä paljon irti. Kirjoitustyylisi on ok, mutta kuvailun puolesta jäin kaipaamaan jotain. Ehkä näihin hahmoihin sukeltamista. Vielä jäi vähän pintapuoliseksi ja osa jutuista kävi tosiaan omaa näkemystäni vastaan. Esim. tuo Sherlockin reaktio, joka palveli "yleistä reaktiota tuollaiseen viestiin" (-> voisi olla millä tahansa rikossarjan päähenkilöllä), mutta itse BBC:n Sherlock jäi uupumaan. Ah, selittämisen hankaluus! Anderson tuntui olevan myös vähän turha "pakollinen" maininta. Pelikuvapeli oli nätti, mutta toivottavasti se ei ollut ficin ainoa idea?

Toivon jatkoa.

[Vlad]

skylar, mä olen miettinyt tälle kyllä jatkoa, mutta se on tähän asti jäänyt tosin vaan ajatuksen tasolle. Mahdollinen jatko kuitenkin tulee olemaan erillinen teksti. Mutta joo... Pistän kritiikkisi korvan taakse, tämä oli ensimmäinen caseficcini ikinä, joten kokeilin tämän kanssa vähän siipiäni enkä ole ihan varma siitä kantoivatko siivet vai eivät. Kiitos kommentista, kritiikki on aina yhtä tervetullutta kuin kehut!

[Verinen Paronitar]

Kuten ilmeisesti kaikki muutkin kommenttia jättäneet, minutkin otsikko veti lukemaan. Tosi vetävä, jotenkin sellainen sana, joka pitää sanoa monta kertaa nopeasti peräjälkeen

Tyyli ei nyt ehkä minuun vedonnut kaikessa simppeliydessään ja toteavuudessaan, mutta toisaalta tällainen tiukan toteava henki sopi siihen, että ollaan rikospaikalla ja prosessoidaan, käydään läpi olennaisia elementtejä kohta kohdalta; niukka kuvailu toimi jotenkin samalla tavalla. Caseficiksi tunnelma oli kohdillaan. Teksti voitti minut puolelleen ensimmäisellä hulvattomalla Anderson-maininnalla, toiselle repesin jo ääneen, sen verran loistavien assosiaatioiden kautta jätkä punottiin mukaan kuvaukseen! Tykkään kyllä Andersonista muutenkin. Näppärästi muuten olit saanut mukaan kauhean monta tyyppiä ilman, että se olisi pistänyt minun silmääni liian monen hahmon maininnasta.

Geneerinen nuori nainen rikoksen uhrina oli ehkä vähän banaali ratkaisu ja olisin toivonut jotain vähän koukuttavampaa yksityiskohtaa pointattavaksi tuohon muuten identtisten rikosten eroavaisuuteen, mutta noooh, makuja on monia. Niin ja minä kyllä mielsin tämän ihan selvästi Sherlockin näkökulmaksi, koska ärsyttävyyden multihuipentuma Anderson ja Sherlockin puhelin ja tietyllä tapaa miltei luettelomainen alku...

Kiitoksia tästä, mieluusti olisin tämän vähän pidempänäkin lukenut. (ja enemmän Andersonia <3)

[Vlad]

Äh, jotenkin muistelin vastanneeni tähän kommenttiin, mutta en näköjään sitten ole vastannut.

Verinen Paronitar, olen iloinen, että tämän tekstin otsikko on vetävä ja houkuttelee lukemaan. Rakastuin siihen itse silloin, kun sen keksin ja olin iloinen, että se on muistakin kiehtova. Ja joo, tyyli on vähän njääh, näin jälkikäteen huomaan tässä itse kamalasti kaikkea ei-toimivaa ja korjauksen arvoista, joten voin kyllä allekirjoittaa sen, että tyyliltään tämä on simppeli ja toteava. Aaaa! Anderson! ihanaa, että Anderson viehätti ja erityisesti olen iloinen siitä, että sinusta olin onnistunut saamaan monta tyyppiä mukaan menemättä listaukseksi tai silmiinpistäväksi. Kehu minun makuuni, kun helposti alan listailemaan.

Njoo, case itsessään on kyllä ehkä vähän yllätyksetön, mutta kirjoitinkohan tämän silloin aikanaan puoliunessa kello 3 kännykän muistioon. Tai ekan version ainakin. Awww, en osaa oikeastaan sanoa muuta kuin KIITOS, koska onko edes ihanaa, kun näitä vähän vanhempia tekstejä kommentoidaan♥