Otsikko: Tulkki
Kirjoittaja: Mightyena
Fandom: Kuroko no Basket
Genre: Romance, Humor
Ikäraja: K-11 (varmaan liioittelua, mutta onhan siellä yksi kirosana...)
Paritus/Päähenkilöt: Aomine/Kise
Haaste: Multifandom
Disclaimer: Kuroko no Basket ei ole minun omaisuuttani, enkä tienaa kirjoittelullani yhtään mitään. Lainaan hahmoja ihan huvin vuoksi.
Summary: Jos Aominen ja Kisen suhdetta verrattaisiin syvällisesti johonkin, he olisivat ärtyisä ulkomaalainen herra ja hänen tulkkinsa.A/N: Myöhäisen yön tuotokset osa kymmenentuhatta. Sen huomaakin tästä: pöytälamppuhöpinät sun muut ja otsikko. Alunperin ajattelin kirjoittaa ainoastaan dialogia, mutta eihän se täysin toiminut. Hmm, taidan olla vähän hempeällä tuulella, kun kaikki kirjoittamani muuttuu söpöilyksi. Tai sitten syytän tätä fandomia. Kaikki hahmot, miksi niin suloisia? (Aomine on muuten vaikea, toivottavasti ei näy ihan ruudun sinne puolelle).
Pyydän anteeksi näillä ficeilläni spämmäämisen, ehkä sekin laantuu loman jälkeen... :D* * * * * * * * * * * * * *
Tulkki
Jos Aominen ja Kisen suhdetta verrattaisiin syvällisesti johonkin, he olisivat ärtyisä ulkomaalainen herra ja hänen tulkkinsa.Aominen kylpyhuone on erilainen kuin muut kylpyhuoneet. Tottahan toki sieltä löytyy amme, peili ja kaappi hammasharjaa varten, mutta jokin siinä on erilaista. Pyykinpesukoneen päällä on nimittäin pöytälamppu, sellainen, jonka valossa jotkut lukevat iltaisin. Se on asetettu juuri kylpyhuoneeseen siitäkin huolimatta, että peilikaapin yläreunasta löytyy paljon kirkkaampi valo.
Kisen mielestä pöytälamppu pesukoneen päällä on merkki lempeydestä. Jos Aomine olisi isä, hän takuulla herättäisi lapsensa avaamalla kaihtimet ja kuiskaamalla korvaan, eikä tiputtamalla sängystä kukonlaulun aikaan. Muut saattaisivat nauraa mielikuvalle Aominesta isänä, mutta Kisen mielestä ajatus ei olisi järin kummallinen.
Aominen pöytälamppu on palvellut Kiseä hyvin jo monena aamuna, mutta tänään hän saa kokea pettymyksen. Painaessaan kirkkaamman valon päälle nuorukainen melkein kiljaisee kauhistuksesta.
* * *
"Aominecchi! Sinä ja sinun pöytälamppusi!"
Aomine istuu pöydän vieressä mustat renkaat silmien alla ja juo kitkerää kahvia. Jotain vahingossa ostettua, ällöttävää uutuuslitkua. Hänen äänensä on yhtä hapan kuin voisi kuvitellakin.
"Mitä nyt tällä kertaa?"
"Katso minun otsaani!
Katso minun otsaani!"
"Tosi hieno otsa, Kise, mutta olen kyllä nähnyt sen ennenkin."
Kise mutristaa huuliaan, aivan kuin olisi oikeasti huolissaan jostakin. Aomine olettaa, että tämä on yksi niistä asioista, jotka voi perustella lapsuudella. Kyllä, Aominen teorian mukaan Kisen vanhemmat tiputtivat poikansa päälleen, mahdollisesti useammin kuin kerran.
"Älä viitsi. Katso nyt", Kise valittaa samalla työntäen hiuksiaan syrjään, "
Mikä tuo on?"
Aomine huokaisee mahdollisimman suurieleisesti, mutta katsoo kuitenkin. Mitä nopeammin tämä on ohi, sen parempi. Kise osoittaa punoittavaa näppyä.
"Finni näyttää olevan."
"Finni!" Kise parkuu, "Minulla on kuvaukset tänään..."
"Eikö sinulla ikinä ennen ole ollut finniä?"
"Ei tietenkään! Olen kuuluisa täydellisestä ihostani!"
Aomine palaa takaisin kahvinsa pariin, näykkii leivänpalasta ilottomasti. Miksei tässä talossa ikinä kukaan käynyt kaupassa? Kaikki levitteetkin ovat loppu, ja viime kerralla ostettiin vain sitä pahaa uutuuskahvia. Kise on nyyhkinyt jo hetken aikaa, ilmeisesti odottaen toiselta reaktiota. Kyllästyttyään paikallaan junnaamiseen hän alkaa taas puhua.
"Tämä on sinun vikasi. Tyynyssäni oli takuulla jotain viruksia."
"Naurettavaa", Aomine toteaa, melkein hymähtäen oikeasti.
"Olen kuullut, että hikoilustakin voi tulla finnejä... Laitoit minut hikoilemaan, vaikka eilen oli harjoituspelikin kaiken päälle, tämä on varmasti sinun vikasi, sinun vikasi...!"
"...Tuota et kyllä juuri päästänyt suustasi. Jos päästit, minä en kuullut."
"Aominecchi, purista se."
"Sinun finnisi! No hyi helvetti, en takuulla!"
"Ole kiltti. En halua itse, sattuuko se?"
"Ryhdistäydy nyt, neiti, ja purista omat finnisi."
"Neiti...? Saanen muistuttaa siitä kerrasta, kun voitin sinut kädenväännössä."
"Hah! Tuosta et kyllä hiisku sanaakaan, Kise, vai puhutaanko saman tien siitä, kun sinä ryntäsit Seirinin pukuhuoneeseen, ja-"
"ÄLÄ! Aominecchi, älä! Ole kiltti, älä jatka tuota lausetta!"
"Hyvä on. En sitten, jos noin kovasti vaaditaan. Halusin vain muistuttaa, että minullakin on asioita, joilla voin painostaa sinua. He tuskin katsoisivat hyvällä, jos tietäisivät sinun nähneen."
"Epäreilua... Minä vain kiusoittelin vähän, sinä isket elinikäisiin traumoihin..."
Kisen sekoilut ovat saaneet Aominen huomattavasti pirteämmälle tuulelle, joten hänen onnistuu virnistellä matkalla kahvinkeittimen luo. Yksi kuppi vielä, niin eiköhän tämäkin päivä luonnistu.
"Sori, sori. Eivätköhän jotkut meikkaajat pysty piilottamaan sitä sinulle, nättipoika."
Aomine on jo niin lähellä tiskipöytää, että pystyy melkein nappaamaan pannun käteensä, mutta tulee sitten ikävästi pysäytetyksi. Kise käärii kätensä hänen ympärilleen ja vetää halaukseen. Selän takaa ja aivan yllättäen niin, että Aomine melkein horjahtaa kumoon.
"Sinä kehuit minua nätiksi", malli sanoo aidosti iloiten eikä Aominella juuri nyt riitä sydäntä kertomaan, ettei se ollut tarkoitettu kehuksi. Toisen äänensävystä kuulee niin selkeästi hymyn, ei kamalaa ikenet paljastavaa irvistystä, vaan jotain ujompaa. Aomine tietää kyllä, vaikka ei näekään juuri nyt.
Kun Kisellä ei ilmeisesti ole aikomustakaan päästää irti, Aomine huokaa ja tuo kupin vielä kerran suulleen, tarkoituksenaan juoda viimeisetkin pisarat. Joita ei kyllä oikeasti olekaan. Jos Kise nyt myöhästyy niistä kuvauksista, se on kyllä puhtaasti hänen oma vikansa.
Jos Aominen ja Kisen suhdetta verrattaisiin syvällisesti johonkin, he olisivat ärtyisä ulkomaalainen herra ja hänen tulkkinsa. Herra ei ikinä kehu ketään: jos haluaakin kehua, se tulee ulos piikittelynä. Tulkki tekee sen, mitä tulkit tekevät parhaiten - hän kääntää herran sanat ja vieläpä omalla tavallaan.
Koska Aominen ja Kisen tapauksessa herra tarkoittaa kehuja oikeasti syvällä sisimmässään, on ihan hyvä, että hänen tulkillansa on tapana vetää mutkat suoriksi. Tämä tulkki nimittäin on nuoren herran luona lähes aina, ja ne piilotetut kehut ovat omistettu lähes yksinomaan tulkitsijalle itselleen.
