A/N: Heh..löysin tän mun ficin nyt sitte vajaan kolmen vuoden tauon jälkeen uudelleen ja päätin, et vois ehkä vähän jatkaa tän kirjottamista
Luku 2:"Mitä helvet..." nuorukainen ehti aloittaa, mutta Draco päätti olla antamatta hänelle mahdollisuutta jatkaa riuhtaisemalla itsensä irti tämän otteesta. Hän oli tajunnut silmänräpäyksessä, ettei hänellä ollut varaa jäädä siihen istumaan. Hän ei tiennyt kunnolla, mitä oli tapahtunut, mutta sen verran hän käsitti, että tuo poika oli hänen oma isänsä Lucius. Ja että Lucius oli hänelle erittäin vihainen. Silloin kannatti ottaa jalat alleen.
Mutta sitä, miksi hän seisoi siinä Dracon edessä luihuisten makuusalissa ja näytti nuortuneen vuosia - sitä Draco ei ymmärtänyt. Ei sitten ollenkaan. Hän ei kokenut sen kuitenkaan olevan merkittävä asia juuri sillä hetkellä, missä hän todella oli väärässä.
Hän hypähti kiireesti pois sängyltä ja etsi kompastellen tiensä ulos huoneesta tuntien hyvin selvästi muiden oppilaiden katseet selässään. Malfoy puristi kaulastaan pois ottamaansa korua nyrkissään tönien sivuun tielleen päätyneet oppilaat matkallaan mahdollisimman kauas luihuisten oleskeluhuoneesta ja vihaisesta isästään. Hän olisi niin kovin halunnut tietää, seurattiinko häntä, mutta hän ei uskaltautunut kääntyä katsomaan. Ei vielä.
Vasta nähdessään tutun poikien vessan oven jonkin matkan päässä, Draco hidasti vauhtiaan hengästyneenä ja kiepahti ympäri näkemättä kuitenkaan onnekseen ketään perässään. Hän tunki korun takaisin taskuunsa ja sujahti poikien vessaan vetäen oven äkkiä perässään kiinni. Vessassa oli hiljaista, joten hän uskoi olevansa yksin. Onneksi. Jonkin aikaa hän vain tasaili hengitystään otsa painettuna ovea vasten ja käsien puristaessa rystyset valkoisina ovenkahvaa. Vähitellen hän kuitenkin hellensi otettaan kahvasta ja veti syvään henkeä kääntyen sitten oikein hitaasti ympäri.
Äkillinen vesihanan aukeaminen sai pojan säpsähtämään rajusti ja painautumaan hetkessä selkä tiiviisti vasten vessan ovea. "Malfoy..." kuului mietteliäs ääni vähän matkan päästä. Sitä seurasi huvittunut naurahdus ja vesihana sulkeutui jälleen. Draco katsoi rintakehä tiuhaan tahtiin kohoillen äänen suuntaan ja näki, kuinka vesihanojen luona seisonut poika kääntyi käsiään kaapuunsa pyyhkien hänen suuntaansa. Vaatetuksensa perusteella tämä oli rohkelikko, mikä olikin ensimmäinen asia, jonka Draco hänestä pani merkille. Seuraavaksi hän kohotti katseensa pojan vähän turhan tutunnäköisiin kasvoihin, joiden näkeminen sai hänen olemuksensa muuttumaan täydellisesti.
"Potter", Malfoy sihisi yhteen purtujen hampaidensa välistä loihtien kasvoilleen ilmeen, joka oli täynnä niin puhdasta inhoa, että se olisi kylmännyt Dracoa itseäänkin, jos olisi itsensä sattunut sillä hetkellä näkemään.
"Olin juuri aikeissa onnittella sinua, kun vihdoin sait leikattua pois sen ruman lettisi...mutta noin rumaa
ilmettä en olekaan sinulla ennen nähnyt", poika sanoi huvittunut ilme kasvoillaan ja lähti kävelemään Dracoa kohti, joka todella ihmetteli, mitä tämä oli alussa horissut. Hänen viimeisimmät sanansa veivät kuitenkin platinapään huomion pian sen jälkeen. "Sano uudestaan...sano se uudestaan, ja survon..." Draco aloitti, mutta juuri silloin hän tajusi, ettei poika ollut se, keneksi Draco oli häntä aluksi luullut. Sen täytyi näkyä myös hänen kasvoiltaan, sillä rohkelikko seisahtui hämmentyneenä hänestä vähän matkan päähän.
"Mitä tuijotat?" hän sanoi rikkoen hiljaisuuden, mutta ovea vasten painautuneen Dracon ilme tuskin edes värähti.
"Mitäkö tuijotan...kukahan hitto sinä olet olevinasi?" luihuisen oppilas sanoi katsellen tuota lähes täydellistä Harryn kopiota. Paitsi että tämä poika oli kyllä reippaasti paremman näköinen arvettomine otsineen, ruskeine silmineen ja...tässä vaiheessa Draco hiljensi ajatuksensa - ja äkkiä sittenkin.
"Kysytkö oikeasti?" poika nauroi, ja Draco tunsi raivon kipinän syttyvän jälleen sisällään. "Sanoit juuri nimeni. Joko ehdit unohtaa?" tuo kysyi sitten astuen hieman lähemmäs. "Ei...hetkinen. Sinä et nyt kyllä ole Malfoy...tai ainakaan se, jonka minä tunnen", hän mietiskeli ääneen, ennen kuin Draco ehti vastata hänen aikaisempiin kysymyksiin. Platinablondi vetäisi sauvansa esiin sohaisten sen kohti toisen pojan kasvoja tämän tultua häntä taas lähemmäs.
"Ei askeltakaan, Potter...James. James Potter. Se se oli, eikö vain?" hän kysyi sitten madaltaen ääntään ja kiristellen hampaitaan. Se oli ollut lähinnä villi veikkaus, kun Draco oli ruvennut hahmottamaan vähitellen tilannetta kokonaisuudessaan, mutta viimeistään Jamesin pään nyökäytys sai lopulta palaset loksahtamaan ainakin suunnilleen kohdalleen.
"Kuka sinä sitten olet? Luciuksen veli?" hän kyseli sitten ja työnsi viileästi sivuun Dracon käden, jossa hän piteli sauvaansa. Draco oli jo aikeissa vastata kieltävästi, mutta muutti kuitenkin mieltään.
"Sovitaan sitten vaikka niin", hän mutisi ja katsoi toista poikaa silmiin.
Dracon vapaa käsi eksyi tunnustelemaan kaapunsa taskussa olevaa korua hermostuneesti, ja kohta hän huomasi Jamesin katseen laskeutuvan jonnekin alas. Silloin hän tajusi unohtuneensa tuijottamaan vihamiehensä nuoren isän suklaasilmiä vähän turhan pitkäksi aikaa, mutta Jamesia se ei kuitenkaan näyttänyt häiritsevän - tai sitten hän vain osasi olla näyttämättä sitä.
Draco ehti jo säikähtää Jamesin menevän utelemaan, mitä hän piilotteli taskussaan, mutta poika sanoikin jotain ihan muuta. Loppujen lopuksi Draco ei edes tiennyt, olisiko parempi hänen kasvojensa säilyttämisen kannalta ollut se, että toinen olisi ollut vain kiinnostunut siitä, mitä hänellä siellä oli, eikä olisi ajatellut mitään muuta. Samalla hetkellä, kun James avasi suunsa, Draco pysäytti korua taskussa hipelöivän kätensä.
"Olen syötävän hyvännäköinen, tiedän, mutta tuolla olisivat kaikki vessat kyllä ihan tyhjillään. Menisit nyt sinne etkä jää siihen minun eteeni tuota tekemään", hän naurahti kulmiaan kohottaen ja työnsi sanattoman Dracon sivuun oven edestä, jotta sai sen avattua. Vaaleahiuksinen poika tajusi pojan sanat sen verran myöhässä, että hänen oli pakko niellä kiukkunsa tällä kertaa, sillä James oli jo ehtinyt lähteä pois. "Perkeleen näsäviisas rillipää...ihan kuten poikansakin", Draco jupisi hiljaa itsekseen jäätyään yksin vessaan.
A/N: Rakentava palaute on aina lämpimästi tervetullutta ^^