House M.D.: Maistuvat minttukaakaolta | S, House/Wilson

[Ametrine]

Otsikko: Maistuvat minttukaakaolta
Fandom: House M.D.
Ikäraja: S
Paritus: House/Wilson
Genre: draama, jouluteemainen triplaraapale
Vastuuvapaus: En omista ketään tai mitään, vain juonen.
A/N: Tällainen pieni joulutoivotus Eponalle. Hope you like it! : )
Tämä One True Something 20 -haasteeseen aiheella raapale. Naps.

~~


Koristeellinen seinäkalenteri näytti jouluaattoa, iso kuppi minttukaakaota höyrysi työpöydän kulmalla, ja päivystysvuorossa oleva James Wilson laski yön tunteja. Jokainen tömähdys käytävällä kuulosti kävelykepin kolahdukselta lattiaan. Joka kerta onkologi odotti että tohtori House ilmaantuisi näkyviin kulman takaa, ja joka kerta hän erehtyi. Eihän kukaan tulisi sairaalalle jouluaattona.

Wilson ei tahtonut sortua ajattelemaan, että kaksi viimeistä viikkoa olivat olleet hänelle kuin aikainen joululahja; jotain uskomatonta ja epätodellista, vinoja hymyjä Housen karheilla kasvoilla ja tämän sydämen tykytys – kyllä, nyt hän oli varma että diagnostikko omisti sellaisen – hänen omaa rintakehäänsä vasten. Siitä ei ollut kauan aikaa, kun he olivat alkaneet vaihtaa merkityksellisiä silmäniskuja työpaikalla, käyttää Wilsonin toimiston sohvaa hävyttömiin tarkoituksiin ja jatkaa sieltä jommankumman asuntoon.

“Kaikki valehtelevat”, House sanoi aina. Joka päivä astuessaan sisään Princeton-Plainsboron sairaalan ovista Wilson pelkäsi, että se toispuoleinen hymy oli yksi valheista. Hän pelkäsi, että diagnostikko leikki hänen tunteillaan, pompotteli häntä edestakaisin niin kuin jojoa ja että jonain päivänä hän kyllästyisi. “Paatunut, hyväuskoinen ja elämääsi kyllästynyt... Luulitko, että rakkaus tekisi sinut onnelliseksi?” Ivallinen ääni kummitteli onkologin päässä saaden minttukaakaon maistumaan desinfiointiaineelta.

House vietti joulun kotonaan, koska eihän hän koskaan kaivannut seuraa.  Wilson toivoi että tämä vuosi olisi erilainen, sillä he olivat jotain uutta; enemmän kuin työkavereita, mutta silti mieluummin kaksi ihmistä kuin yksi kokonaisuus. Hän olisi voinut ehdottaa vaikka illallista, mutta pelkäsi että se olisi Houselle liikaa. Hän ei tahtonut joutua särjetyksi, ei tahtonut myöntää itselleen olevansa pisteessä, jossa toinen voisi särkeä hänet.

Tohtori Wilson olisi voinut tyrkätä jouluaaton päivystysvuoron jonkun onnettoman hoitajan hoidettavaksi ja viettää juhlapäivän missä tahansa muualla kuin työpaikallaan, mutta yksi ajatus piti hänet paikoillaan. Ehkä House vielä tulisi pitämään hänelle seuraa. Ja hän tiesi harrastavansa toiveajattelua.

Keskiyö. Kellonlyönnit peittivät alleen kävelykepin kolinan. Wilson kuuli tulijan vasta silloin, kun diagnostikko nakkasi ilmoille hiljaisen tervehdyksen.

Kahden lääkärin välimatka katosi hetkessä, ja House irvisti.
”Hyi. Sinun huulesi maistuvat minttukaakaolta.”

[Pähkinäinen]

"Hyi, minttukaakaota" Itse en ole maistanut, mutta uskoisin, että se on hyvää.

Minulla on nyt viime päivät ollut hirveän laiska olo kommentoinnin suhteen koska olen väsynyt enkä jaksa korjata kielioppivirheitä, mutta yritänpäs nyt kuitenkin jotain. Onhan sentään joulu ja kerrankin minusta myös tuntuu siltä.

Tavallaan tästä arvasi, että House kuitenkin tulisi lopulta sairaalalle, mutta olisikin ollut pettymys, jos niin ei olisi käynyt. "Kaikki valehtelevat" -kappale oli luultavasti suosikkini. Pelätä, että hymy onkin valhe, tuntea olonsa jojoksi, minttukaakao, joka maistuu desinfiointiaineelta... Kivoja kielikuvia ja täyttä realismia, koska House nyt kuitenkin on House ja on vaikea luottaa ihmiseen, jonka intohimoja ovat manipulointi ja ilkeily.

ei tahtonut myöntää itselleen olevansa siinä pisteessä, jossa toinen voisi särkeä hänet.

Jotenkin tämä kolahti minuun. Paitsi että laittaisin tuosta "siinä" -sanan pois, se on vähän liikaa "jossa" -sanan kanssa.

Minusta näytti, että turhan monessa kohtaa oli pilkku ennen "ja" -sanaa. Se vähän rikkoi rytmiä. "Ja" -sanan eteen tulee pilkku vain, jos tekijä vaihtuu, sen verran muistan. Lisäksi "joka kerralla" pitäisi ainakin minun tietääkseeni olla "joka kerta". Minulla ainakin kiinnittyy huomio helposti tuollaisiin pikkujuttuihin ja ne kyllä häiritsevät vähän aikaa, vaikkeivät oikeastaan lukunautintoa vähennäkään.

Eipä kai minulla muuta. Mukavan jouluinen pätkä, kiitos tästä. : )

[Myself]

Kommenttikampanjasta hyvää iltaa!

Fandomista sanon ekaks sen verran, että pari vuotta sitten meikä oli ihan täysi House-fani, mutta nyt en oo kyllä varmaan noin vuoteen kattonut ainoatakaan jaksoa. Ja kyllähän tää taitaapi olla myös eka ficci, minkä kyseisestä fandomista luen...

Nyt tuli kyllä niin jouluinen fiilis hetkeksi tän tekstin tunnelman viedessä mukanaan. Minttukaakao kuulostaa kyllä hyvältä, mutta alkoi miettiminen siitä, että voisi itsekin maistaa vähän epäilyttää kun Wilsonin päässä kummitteleva ääni sai sen maistumaan desinfiointiaineelta. Nyt kun ensimmäisen kerran yritän maistaa kyseistä juomaa, niin tuo kohtaa tulee kummiskin mieleeni ja sitten se maistuu minustakin joltakin desinfiointiaineelta.

Mäkin huomautan tosta samasta asiasta, kuin Lasisydänkin, että siellä oli kyllä muutamia sellaisia kohtia, joissa oli se pilkku ennen ja-sanaa, vaikkei se sinne mun kieliopillisen tietämyksen mukaan kuuluisi. Ei ne semmosseet pienet pilkut kuitenkaan sinänsä haitanneet, mitä nyt muutama ehkä pisti silmiin hieman toisella lukukerralla. Noita lukuunottamatta en löytänyt tästä olleskaan virheitä ja teksti oli kaunista ja sujuvaa koko ajan.

Tää on kyllä semmonen paritus, että itse en niin erityisemmin pidä. En tiedä, kai ne nuorempana kattomani jaksot on saanut aivopestyä muhun sellasseen asenteen, että näillä on pelkkä kaverisuhde. Siis ilaman mitään sen kummosempaa tai romanttisempaa puolta. Tosin kieltämättä pojat on hieman riipuvaisia toisistaan ja... No okei, ehkä kieltämättä moni asia saattaa vaikuttaa siltä, että nää olis yhessä ja tässä tekstissä se kyllä kaikesta huolimatta vaikutti luonnolliselta. Sillä lailla, että Wilsonin ajatukset kuulosti ihan Wilsonin ajatuksilta. If you know what I mean.

Ei mitään sen kummoisempaa taida sitten irrota tähän kommenttiin, mutta yksinkertaisuudessaan pidin tästä paljon ja tämän tunnelma vei todellakin mennessään mukanaan.

Kiitos lukukokemuksesta!

-Mysse-

[Kuurankukka]

Bongasin tämän kommenttikampanjasta, en vain itse ehtinyt valita. Teki kuitenkin mieli tulla lukemaan Housea pitkästä aikaa, en ole edes sarjaa melkein pariin kuukauteen katsonut. Silti vanha tuttu ympäristö palautui mieleen, ja olin aistivinani tässä jopa tiettyä tunnelmaakin, mikä sarjassa on. Hienoa! Yleensä vältän House ficcien lukemista, koska Housen sarkastista ja ivallista persoonaa on niin vaikea saada toimivaksi ja luonnolliseksi hahmoksi tekstin sekaan. Mielestäni oli hyvä ratkaisu jättää House tuolla tavalla etäiseksi, näin lukija ja kirjoittajakin saattoi keskittyä Wilsoniin, siihen ainakin hituseen helpompaan hahmoon. Eli Housen mukaantulo vasta ihan lopussa ei haitannut. Ja hei, olihan tuo repliikki nyt aika housemainen, mistä kovasti plussaa Ylivilkas mielikuvitukseni huomasi kaksikon välillä jotain jo sarjan aikana (vaikka House sopii Cuddylle ehkä hieman paremmin), joten tämän parituksen sisältävä ficci oli varsin luonnollinen jatke.

Pidin tosiaan ficin tunnelmasta, johon Wilsonin surkuttelu ehdottomasti kuului. Vaikka lukija nyt tavallaan tiesikin Housen tulevan, sekään ei missään nimessä haitannut, koska näin suhteesta tuli ihan konkreettista näyttöä, eikä kaikki tosiaan tapahtunut vain Wilsonin mielessä. Wilsonillekin osuvaa käytöstä oli myös epäillä suhteen laatua, ja sitä että House vain leikkii hänen tunteillaan, ja muutenkin, kukapa muu ottaisi työvuoron jouluaattona kuin Wilson? Hahmosi oli siis uskottava ja toimi hyvin luomassasi tilanteessa. Ja tulihan tästä joulukin mieleen, joten jouluteemakin tosiaan toteutui. Aikani valitettavasti loppuu, enkä ehdi kasata kattavampaa kommenttia. Pidin kuitenkin tekstistäsi kovasti, enkä löytänyt ficistä mitään valitettavaa: mielestäni onnistuit oikein hyvin kun on näinkin "hankala" fandom kyseessä. Kiitos

[Ametrine]

Lasisydän: Mä en ollut edes varma tätä kirjoittaessani, onko minttukaakaota oikeasti olemassa. Hah. Kiitos että kommentoit joululaiskuudesta huolimatta, ja erityisen iso kiitos rakentavasta palautteesta. Outoa etten huomannut noita pilkkuja ja-sanojen edessä, vaikka olen itsekin hirvittävä kielioppinatsi. Kyllähän ne siellä ikävästi tökkää silmään eli pitääpä muoksia pois. Mulla on tapana laittaa tekstiin pilkku aina kun ajatus katkeaa, joten se oli varmaan syynä tässäkin.
Olet myös oikeassa tuon "siinä - jossa" -jutun kanssa, ja mä taas huomaan miten suomen kielen taito ruostuu kun asuu ulkomailla vuoden ajan... :--D (Nyt vaan ärsyttää että täsmälleen 300-sanainen raapaleeni rikkoutuu jos otan yhden sanan tuolta pois.) Kiitos vielä kerran kommentista, ja hienoa että kuitenkin tykkäsit vaikka tämä fic oli melkoinen pilkkuhirviö.

Myself: [Kuvittele tähän Amen hämmästynyt ilme, kun tänne tulee yhtäkkiä väkeä Kommenttikampanjasta ♥]
Voi ei, taisin juuri pilata sulta minttukaakaon ilon! Uskoisin että se on se epätoivoinen ja tyhmä rakkaus Housea kohtaan, joka saa juomat maistumaan desinfiointiaineelta. Älä siis mene rakastumaan Houseen : D
Kiva kuulla että pidit siitä miten House/Wilson toimi tässä ficissä, vaikka paritus ei itsessään miellytä. Mä taas olen niin true slasher, että nämä kaksi lääkäriä ovat ehdottomasti OTP.
Erittäin iso kiitos kommentista sekä kehuista jotka piristivät päivääni! Nyt voin pitää omana pienenä voittona sitä, että osasin kirjoittaa Wilsonin wilsonmaiseksi. Hihih.

Kuurankukka: Voi apua, en tiedä miten vastata kommenttiisi. Kiitos paljon palautteesta, tuli melkein itkufiilis kun kuulin onnistuneeni tämän ficin ja fandomin kanssa. <3 Housesta (ja sarjastakin tavallaan) on tosiaan vaikeaa kirjoittaa, varsinkin objektiivisia tilanteita ja dialogeja. Siksi päädyin tällaiseen etäiseen kuvailuun Wilsonin näkökulmasta, ja on aika hienoa että se toimi.
Jotenkin tuntuu siltä, että sait tekstistä enemmän irti kuin minä ikinä, mikä on aika jännää. Ei sillä, että se olisi huono juttu. En oikein osaa sanoa muuta kuin kiitos kiitos kiitos ihanasta kommentista joka pelasti itsetunnon putoamasta syvän rotkon reunan yli ja nostatti hymyn huulille. Oot mahtava!

Epona: No hei. Mä jo mietin että enpä saa ikinä tietää mitä mieltä olit ficistä kun kommenttia ei kuulunut.. : P Sitten sä tulit ja melkein sulatit mut lätäköksi tuollaisella ihanalla kehukommentilla. On ihan älyttömän mahtavaa että tykkäsit lahjasta. Olen kauhean otettu siitä, että mielestäsi hahmot ovat luonnollisia ja tunnelma onnistunut. Valtava kiitos sullekin mieltä lämmittävästä palautteesta!