Kirjoittaja: Mustekehrääjä
Ikäraja: S
Tyylilaji: joulufluffya
Paritus: Sirius/Remus
Vastuunvapautus: Kumpainenkin kuuluu Rowlingille, meikä ei omista mitään.
A/N: Jouluista fluffya ihanalle
Vladille, hyvää Joulua! Sen lisäksi, että tämä on joululahja Vladille, teksti osallistuu OTP10:iin. Kommenteista myös pitäisin kovasti.
Yhteenveto: ”Tiedätkö, mikä on parasta joulussa?” Sirius kysyi hiljaisuuden keskeltä.Arvausleikki
Sirius ja Remus loikoilivat Remuksen sängyllä kahdestaan. Sormet kutoivat omia solmujaan keskenään, kun Sirius ei antanut toisen koskea hiuksiinsa. Remus oli ehdottanut, että tämä voisi edes kokeilla laittaa hiuksiaan jouluillalliselle, mutta Sirius oli vain todennut kampausten olevan tytöille. Sen enempää asiasta ei ollut keskusteltu.
”Tiedätkö, mikä on parasta joulussa?” Sirius kysyi hiljaisuuden keskeltä.
Remus mutristi huuliaan mietteliäänä, katsoi tarkasti tummia silmiä kuin olisi voinut löytää vastauksen niistä. Ehkä hän löysikin, mutta vastaukset olivat liian vaikeita luettavaksi toisen katseesta.
”Lahjat?” hän ehdotti hymyillen, eikä Sirius voinut olla vastaamatta omalla virnistyksellään takaisin. Siitä huolimatta tummatukkainen pudisti päätään kieltävään vastaukseen ja Remuksen hymy nyrjähti.
”Kaksi arvausta jäljellä”, Sirius kuiskasi äänessään kevyttä koiranmurinaa.
Remus naurahti ja laski päänsä alas sulkien silmänsä. Siitä oli sitten tulossa arvuutteluleikki, eikä hänellä ollut enää aavistustakaan, mitä pitäisi ehdottaa.
”Jouluruoka?” Remus kysäisi ja vilkaisi nopeasti Siriukseen.
”Tarkemmin”, Sirius sanoi ja susipoika hymähti. Mitäpä muutakaan toinen ajattelisi, kuin ruokaa?
Remus laski sormillaan jouluruokia, yritti miettiä, mitä toinen mahtoi tarkoittaa. Jouluruokia ei ollut kovin paljoa, mutta Sirius ei myöskään ollut järin nirso.
”Suklaa?” Remus ehdotti viimein, kun ei osannut muutakaan keksiä.
”Melkein”, Sirius vastasi.
”Miten niin melkein?”
Kysymys vaimeni kevyeen suudelmaan, ja Remus tunsi toisen hymyn huulillansa.
”Suklaa sinun huuliltasi, Remus.”