La noche de Luna (Luna, S, en español & suomeksi)

[Cilla]

Nimi: La noche de Luna
Kirjoittaja: Cilla
Päähenkilö: Luna
Ikäraja: S
Genre: Draama
Vastuuvapaus: J.K. Rowling omistaa Harry Potter-maailman ja hahmot. En saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta.
Yhteenveto: Su nombre significa la luna y quizás por eso se divierte abajo del cielo de la noche.
A/N: Halusin kokeilla, minkälaisen tarinan pystyn saamaan aikaan espanjaksi. Osallistun tällä Fanfictiota eri kielillä -haasteeseen.


La noche de Luna


Su nombre significa la luna y quizás por eso se divierte abajo del cielo de la noche. Luna cierra sus ojos cuando escucha los sonidos de la noche. Escucha voz del búho, en algún lugar alguien responde a él. Los insectos pequeños de la noche emiten sonidos que puede oír detenerse y escuchar. Luna les oye, ella es una buena escucha.

Cuando abre sus ojos, Luna nota las mariposas de la noche se han acumulado alrededor de su linterna. Los buscan la luz por la paz, pero ella busca la oscuridad de la noche que se calmara. En realidad la noche no es oscura. En la luz de la luna, Luna ve sobre. Después de lluvia la telaraña brilla; ella ve las gotas. Y las hojas que otoño ha bajado, las susurro, cuando camina en ellos.

Luna podría pasar toda la noche fuera, pero en las horas de frío el jersey no es bastante caliente. Coge la linterna con ella cuando va a dentro. En su cuarto Luna envuelve una manta y mirando la luna. No puede dormir. La luna para mantenerla despierta. Luna sabe lo que dice la gente.

”Es una curiosa, se queda despierta debido a la luna. ¿Es una loca? Todo está bien, siempre y cuando no empieza a aullar."

Eso es lo que a menudo se pregunta. ¿Es una loca? Espero que no, a ella solamente le gusta la luna. La pálida luz que crea alrededor y misticismo. La luna es su única amiga – fue única, Luna califica. Hoy en día tiene amigos, pero a veces sólo se acuerda de la primera, que era antes.

Luna se queda despierta durante la noche en mente. Cuando es el momento en rocío de la mañana, por fin cierra sus ojos para dormir.


Lunan yö


Hänen nimensä tarkoittaa kuuta ja ehkä sen takia hän viihtyy yötaivaan alla. Luna sulkee silmänsä kuunnellessaan yön ääniä. Hän kuulee pöllön äänen, jossain joku vastaa sille. Yön pienet hyönteiset päästävät ääniä, jotka kuulee, kun pysähtyy kuuntelemaan. Luna kuulee ne, hän on hyvä kuuntelemaan.

Avatessaan silmänsä Luna huomaa yökkösten kerääntyneen lyhtynsä ympärille. Ne etsivät valoa saadakseen rauhan, mutta hän etsii yön pimeyttä rauhoittuakseen. Eikä yö ole oikeasti pimeä. Kuunvalossa Luna näkee ympärilleen. Sateen jälkeen hämähäkinverkko kimaltelee; hän näkee pisarat. Ja syksyn pudottamat lehdet maassa, ne kahisevat, kun hän astuu niiden päälle.

Luna voisi viettää koko yön ulkona, mutta kylmyyden tunteina villapaita ei ole tarpeeksi lämmin. Hän poimii lyhdyn mukaansa hiipiessään sisälle. Huoneessaan Luna kääriytyy peittoon ja katselee kuuta. Hän ei pysty nukkumaan. Kuu pitää hänet hereillä. Luna tietää, mitä ihmiset sanovat.

”Hän on omituinen, valvoo kuun takia. Onko hän kuuhullu? Kaikki on hyvin, kunhan ei ala ulvoa.”

Sitä hän kysyy usein itseltään. Onko hän kuuhullu? Toivottavasti ei, hän vain pitää kuusta. Sen kelmeästä valosta, jota se luo ympärilleen ja mystiikasta. Kuu on hänen ainut ystävänsä – oli ainut, Luna korjaa. Nykyään hänellä on ystäviä, mutta joskus hän muistaa ensin vain sen, mikä oli ennen.

Luna valvoo yön ajatellen. Kun on aamukasteen aika, hän sulkee vihdoin silmänsä uneen.

[Letizia]

En valitettavasti osaa yhtään espanjaa, tai no otsikon olisin ymmärtänyt ja muutamia sanoja. :) Luna on kaunis sana. Ja koska pidän kielistä, tekstejä oli kiva vertailla ja yhdistää lauseita; espanja on kuitenkin sellainen kieli josta pystyy melko paljon arvailemaan muiden kielien perusteella.

Mutta suomeksi tämä oli todella ihana pieni tarina. Yön pienet hyönteiset, yökköset, lyhty ja rauha, kylmyyden tunnit ja aamukaste... yö sirittää ympärillä. Olet kutonut sinänsä yksinkertaisin aihein ja keinoin tunnelmallisen kappaleen. Lunasta on mukava lukea elementissään; elementti saattaa toki vaihtua ja tällä kertaa se on yö. Sekä aloitus että lopetus olivat hyvin kauniit. Hassua sinänsä - pidin monessa kohdassa nimenomaan suomen kielen sanojen rytmistä, vaikka tämä on kirjoitettu kielihaasteeseen.

(Olettaen että käännös on melko tarkka, siitä ainakin tulee sellainen mielikuva että olet todennäköisesti onnistunut tosi hyvin tasapainoilemaan sen välillä, mitä haluat sanoa ja mitä osaat sanoa, vaikka en kielitaidostasi tiedäkään sen enempää.)

Toivottavasti tämän lukee myös joku kielitaitoinen, koska minä en tästä ihan varsinaisesta haastefikistäsi osaa sanoa mitään! x)

[Cilla]

Kiitos kommentistasi, Letizia! Minunkin mielestäni luna on kaunis sana, itse asiassa se on yksi lempisanoistani espanjaksi, joten koin luontevaksi kirjoittaa Lunasta ja yöllisestä maisemasta kuunvalossa.

Pidän paljon teksteistä, joissa oikea tunnelma saavutetaan, kuten kirjoitit, sinänsä yksinkertaisin keinoin. Mukava kuulla, että olen onnistunut tässä tekstissä luomaan tunnelman samalla tavalla. Mielestäni kaiken ei aina tarvitse olla niin monimutkaisesti tai hienosti ilmaistua.

Suomenkielisessä osassa olen käyttänyt joitakin eri sanoja kuin espanjan versiossa. Esimerkiksi yökköset ovat espanjan versiossa yksinkertaisesti las mariposas de la noche eli yön perhoset, mutta suomeksi halusin kirjoittaa nimenomaan yökköset, sillä yön perhoset kuulostivat mielestäni hieman laimeilta. Sellaisia sanoja, joita ei ihan heti tule vastaan, kuten pöllö, hämähäkinverkko ja kahista, olen poiminut sanakirjoista.

Mutta kiitos vielä kerran, mukavaa, että pidit suomenkielisestä versiosta.

[Vanilje]

Minäkään en valitettavasti osaa espanjaa paria sanaa enempää, mutta onneksi olit myös suomentanut tämän. Osallistuin siis kommenttilottoon ja tämä suloisuus osui minulle kommentoitavaksi. : )

Pidin tästä! Tämä oli ihana tunnelmallinen pieni pätkä Lunasta, jotenkin tosi Lunamainen teksti. Tämä on juuri sellainen teksti, jonka voisi hyvin kuvitella sijoittuvan ihan canoniinkin. Lunan pohdinnat ja kaikki oli tosi IC minusta. Kuvailusi oli onnistunutta ja pystyin jopa samaistumaan vähän Lunan ajatuksiin. Siihen, miten joskus on vaikeaa unohtaa menneet. Tuo kuu on hänen ainut ystävänsä -kohta oli jotenkin minusta tosi surullisen kaunis. Kävi kyllä vähän Lunaa sääliksi, mutta onneksi lausetta seurasi -oli ainut. Minusta on ihanaa, että Luna lopulta löysi itselleen ystäviä.

Olit onnistunut upeasti kuvailemaan luontoa ja ympäristöä! Kuvailusi oli niin elävää, että löysin melkein itsenikin ulkoa kirpeästä syysilmasta. Tekstistä välittyi juurikin sellainen raikas syyssää, kun hengitys jo melkein höyryää. Kuu oli myös teemana hieno! Minusta Luna, kuu ja yö sopivat tosi hyvin yhteen. Eipä Lunan nimi suotta taida olla Luna. ; ) Pidän itse myös kuusta ja tähtikirkkaat pimeät yöt on ihania! Juuri sellaiset yöt on jotenkin tosi seesteisiä ja se sama tunnelma välittyi myös tästä tekstistä.

Kokonaisuudessaan tää oli tosi nätti pieni tunnelmointipätkä! Luna on yksi lempihahmoistani Pottereissa ja kuu rakkaus, joten mikäs sen parempaa. Tätä lukeissa rupesi tekemään mieli lähteä itsekin katselemaan kuuta (kunhan se joskus tuolta pilvien lomasta taas pilkistäisi, haha). Tykkäsin tästä kovasti, kiitos!

[Ales]

Selailin tuolla sulkakynässä erilaisia haasteita, ja kommenttiloton kautta löysin tieni tänne. Alunperin ficin nimi oli se, joka sai mut tulemaan tänne. Vähän osasin epäillä, että teksti saattaa olla espanjaksi, mutta onneksi olit suomentanut sen, koska en osaa yhtään kyseistä kieltä :'D

Teksti oli ihanan Lunamainen. Olit tuonut siihen oikean ja aidon fiiliksen Lunasta. Kuten Vanilje mainitsi, niin minunkin mielestä tämä teksti voisi sijoittua aivan mainiosti canoniin. Luna on sellainen rauhallinen ja hento, ehkä jopa hieman unenomainen. En osaa tota vikaa selittää, se vaan on.

Avatessaan silmänsä Luna huomaa yökkösten kerääntyneen lyhtynsä ympärille. Ne etsivät valoa saadakseen rauhan, mutta hän etsii yön pimeyttä rauhoittuakseen.

Tää oli jotenkin tosi kaunis ja samalla aika herkkä kohta. Yleensäkin moni hakee lohtua/rauhaa valosta, mutta Lunalla se on juuri päinvastoin. Eikä se toisaalta ole mikään yllätys. Luna on Luna [:

Ihanaa, että Luna on löytänyt ystäviä. Mutta surullista on se, että Luna muistaa aina ensin sen, että kuu on hänen ainoa ystävänsä, eikä sitä että se kuu oli, if you know what I mean :'D Mut canonissakin Luna vaikuttaa vähän sellaselta hämmästyneeltä tai jotain kun trio ja muut rupee viettää sen kanssa aikaa. Kyllähän se nopeasti sopeutuu siihen porukkaan, mikä on tosi kiva juttu :3

...hän vain pitää kuusta. Sen kelmeästä valosta, jota se luo ympärilleen ja mystiikasta.

Kuun valossa on oikeasti jotain mystistä. Yöllä kun tähdet ja kuu näkyy kunnolla eikä pilvet peitä niitä, tulee sellanen jännä fiilis. Se on ihan erilainen ku kirkkaassa päivänvalossa. Mä kyllä ymmärrän hyvin Lunaa (x

Kokonaisuudessaan hieno teksti. Olit saanut näinkin lyhyeen tekstiin paljon kuvailua ja asiaa mahtumaan, tässä ei kuitenkaan ollut mitään liikaa. Teksti oli ns. tasapainossa. Tykkään!

Kiittäen,
-A

[Cilla]

Oi, ihan häkellyin, kun huomasin, että ficciin oli tullut lisää kommentteja.

Kiitos kommentistasi, Vanilje! Ehkä juuri nimen vuoksi minulle tulee Lunasta aina mieleen yö ja tietysti kuu, minkä takia päätin kirjoittaa Lunasta öiseen aikaan. Itse asiassa kirjoitin tätä tekstiä osittain yöllä, koska inspiroidun silloin hyvin.

Luna on jotenkin sellainen hahmo, että hänet on helppo kuvitella ihailemaan kuutamoa ja siinä samalla pohtimaan erilaisia asioita, vaikka sitten omia murheita. Kuu on hänen ainut ystävänsä – oli ainut -kohta viittaa siinä mielessä canoniin, että tulkitsin Lunan hahmoa niin, että hän oli tottunut omaan (yksinäiseen) maailmaansa, jota kaikki eivät ymmärtäneet, ja hänellä meni hetki, ennen kuin hän huomasi saaneensa ystäviä.

Nautin paljon luontokuvauksista, ja yritän kirjoittaa koskettavasti maisemasta. Mukava kuulla, että tässä Lunan tarinassa onnistuin hyvin kuvailemaan luontoa.


Kiitos Ales! Ajattelen Lunasta hyvin samalla tavalla, minunkin mielestäni hän on jollain tavalla hento ja unenomainen.
 
Heh, Luna on täysin oma itsensä, joten hänelle sopii sellainen, että hän tekee päinvastoin kuin muut tekevät. Palaan siihen, mitä jo Vaniljelle vastasin. En tiedä, johtuuko asia Lunan nimestä (kuu), mutta liitän hahmoon tosi vahvasti öisen maiseman ja sen, että hän tarvitsee aikaa huomatakseen jotain, kuten tässä ystävien saamisen.
 
Lunan tavoin minäkin jään joskus katselemaan kuuta. Tuo mitä kirjoitit, että on kuu ja tähdet, eikä yhtään pilviä, aiheuttaa tosiaan jännän tunteen. Kiva, että tykkäsit tekstistä!

[Abarat]

Cilla, oon mykistynyt! Oon etsimällä etsinyt täältä ficciä espanjaksi ja ajauduin tietysti kommentoimaan. Oot varmaan pitkään opiskellu espanjaa? Sujuvasti oot muodostanu tunnelmallisia lauseita. Tulee mieleen omat yökävelyt pari vuotta takaperin... Hämähäkinverkkokohta oli ihastuttava ja suosikkini yksityiskohdista. Oon itse opiskellu espanjaa yli vuoden ja silti opittavaa vielä riittää.
Los insectos pequeños de la noche emiten sonidos que puede oír detenerse y escuchar. <3 Ihana tunnelmapala! Jatka samaan malliin, ehkä saadaan lisää upeita tekstejä nimenomaan kauniilla espanjan kielellä! (Sitä toivoen...)