Nimi: Sotilaspoika
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: K11
Genre: drama
A/N: Jaa, tälle oli vähän hankala määritellä ikäraja. Päädyin sitten tähän, eipähän ole liian matala, koska kuolemastahan tässä puhutaan aika paljon. Tämäkin kuuluu samaan settiin kuin Sotaanlähtö ja Lotta Svärd. Tämän voi kuitenkin lukea erikseenkin, kuten edellisetkin osat. Tämä on ollut valmiina jo aika kauan, mutta on unohtunut julkaista. Ehkä nyt on sitten aika julkaista tämä. Talvisodan tunnelmissa mennään vieläkin, vaikka joulu on kovaa kyytiä tulossa. Kommentoida saa aina
ja ei saa syödä wnb-sotahistorioitsijaa, en ole koskaan tutustunut aseisiin, joten sen suhteen olen ihan eksyksissä. En siis osaa sanoa, oliko talvisodassa kiväärejä. Luultavasti. Ja osallistuu Originaali10-haasteeseen.
Kiväärit lauloivat kunniaa jo kaatuneille miehille. Aseiden jyly oli jollain tasolla turruttavaa, se tuntui vaivuttavan aivot uneen ja pyyhkivän tunteet syrjään sotilaiden mielistä. Kansalliskunnia oli jo aikoja sitten haihtunut jättäen jäljelle vain puhtaan pelon ja selviytymisvaiston. Näille miehille tappaminen oli keino pelastaa oma henki. Jokaisen mielessä kuitenkin kummitteli Kuoleman tumma varjo, ja jokainen uusi vainaja sai miesten rohkeuden horjumaan.
Janne puristi kivääriä kuin pelastusrengasta. Pojan silmissä kuitenkin asui pelko. Se jyskytti jossain ohimoissa, silmien takana. Sodan alettua pelko oli ollut alituiseen läsnä. Jokainen päivä saattoi olla se, jolloin kuolee vihollisen luotiin. Jannen isä ja monta lapsuudenystävää olivat jo kaatuneet ja jokainen uusi kuolema iski uuden tikarin pojan jo rikki revittyyn sydämeen. Jokainen uusi ruumis sai Jannen vihaamaan sekä sotaa että itseään entistä enemmän.
Kuitenkin, käskyn käydessä, Janne kohotti aseensa ja ampui, välittämättä siitä kuinka jokainen laukaus sattui. Vihollinen lähestyi joka hetki, mutta suomalaisilla oli muutama merkittävä etu puolellaan. He tunsivat maaston ja olosuhteet, he puolustivat omaa maataan ja se sai jopa pelon värisemään. Kukaan ei valtaisi Suomea niin kauan kuin miehet eläisivät.
Ja sen luottamuksen siivin armeija jaksoi taistella. Taistella puolustustaistelua, joka sai koko maailman huomaamaan pienen pohjoisen valtion.