Nimi: Joulurauhaa
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: S
Paritus: Sirius/Remus
Genre: Fluffy
A/N: Tämän piti olla AU, mutta se ei toiminutkaan, joten muokkasin tämän Kelmien aikakauteen sopivaksi. Varmaan ensimmäinen joulutekstini, joka ei ole angstia. Kommentteja saa aina antaa, niistä tykätään tosi paljon. Osallistuu OTP10-haasteeseen. Ja tämä on myös joululahja Nabylle.
Remuksen sormet liikkuivat hiukan kysyvästi flyygelin mustilla ja valkoisilla koskettimilla. Ne loihtivat ilmoille jästijoululaulujen iloisia säveliä, jotka kieppuivat pirteästi ilmassa, täyttäen huoneen Kalmanhanaukiolla jouluisella hämyllä ja tunnelmalla. Remus keskittyi vain koskettimiin. Hän hädin tuskin muisti Siriusta vieressään, tämän kutittelevaa hengitystä niskassaan tai edes sisällään uinuvaa sutta, joka oli nukahtanut suklaasta, jonka Remus oli syönyt juuri ennen soittamista. Flyygelistä esiin loihditut sävelet tanssivat ilmassa, ne kiertyivät Siriuksen ympärille kuin lämmin kaulahuivi ja kuolivat lopulta Remuksen kohottaessa sormensa koskettimilta. Hymy huulillaan ruskeatukka kääntyi katsomaan Siriusta. Siriuksen huulille oli liimautunut hymy, se oli rauhallinen ja siinä oli se tavanomainen pirullinen vivahdus, joka tuntui kuuluvan tämän olemukseen kiinteästi. Remuksen meripihkasilmät seurailivat Siriuksen huulten kaarta ja kohosivat sitten tämän mustiin silmiin.
Remus nousi seisomaan ja veti kannen flyygelin koskettimien peitoksi. Musta peitti mustan ja valkoisen, kätki ne suloiseen pimeyteen, jonka hiljaisuutta mikään ei rikkonut. Ei edes kahden Kelmin iloinen nauru, joka pian täytti huoneen. Sirius nauroi Remuksen rentoutuneelle ilmeelle, kun tämä oli syventynyt koskettimiin ja Remus nauroi Siriukselle. Tämän välillä tuskastuttavalle, mutta aina yhtä ihanalle hölmöydelle. Ruskeatukka kurottautui suikkaamaan lempeän suukon mustatukan poskelle ja punoi sormensa tämän sormien lomaan ja puristi tiukasti. Hän ei halunnut päästää irti.
"Sirius", Remus kuiskasi. Sirius naurahti hiljaa Remuksen käheälle äänelle.
"Niin?"
"Kai sinä tiedät, mikä päivä nyt on?"
"Kuinka hölmöksi sinä minua oikein luulet? Tänäänhän on jouluaatto."
Remus loihti muka hämmästyneen ilmeen kasvoilleen, mutta ei voinut mitään sille, että tunsi olonsa hivenen ylpeäksi. Kerrankin Sirius tiesi oikean päivän, tosin Remus oli varma siitä, että tavallisesti Sirius vain teeskenteli ja esitti hölmömpää kuin olikaan. Se tavallaan kuului siihen mielikuvaan, joka Siriuksesta syntyi. Joskus ruskeatukka taas uskoi täysin siihen, että Sirius oli täysin hömelö eikä tiennyt mitään.
"Kas, Anturajalka tietää oikean päivän. Tämä on ihme." Remuksen äänessä oli hymyä ja mies suikkaisi toisen suukon Siriuksen poskelle. Susi alkoi kehrätä hiljaa, unisesti, mutta heräten vähitellen yhä enemmän.
Sirius veti kätensä irti Remuksen lämpimästä otteesta ja painoi lempeästi sormensa toisen huulille. Sitten mustatukka livahti viereiseen huoneeseen ja hetken kuluttua Remuksen herkkiin korviin kantautui hiljaista kiroilua ja äänekästä kolinaa, mutta ennen kuin hän ehti huolestua Sirius palasi jo takaisin. Tällä kertaa tämän sylissä oli pieni paketti. Remuksen otsa rypistyi kysyvästi, mikä sai leveän hymyn hiipimään Siriuksen huulille. Sirius tuli kiusoittelevan hitaasti huoneen poikki ja istui Remuksen viereen ja kietoi sormensa takaisin toisen sormien lomaan. Vasta sitten Sirius ojensi pienen paketin Remukselle.
"Hyvää joulua, Rem."
Remus otti paketin uteliaasti, nauraen sisäisesti hivenen siivottomasti paketoidulle paperille. Yksi kulma oli nuhjuuntunut, ilmeisesti siinä kohtaa Siriuksella oli mennyt hermot temppuilevaan pakettiin, sillä nuhjuuntunut kohta oli yritetty korjata suurella teippimäärällä. Ihmissusi repi paperin paketin päältä ripein liikkein ja henkäisi hiljaa saadessaan lahjansa esiin. Sirius hymyili vieressä leveästi, kun ihmissusi ei ollut saada katsettaan irti lahjastaan.
"Sirius... Kiitos. Minä rakastan sinua."
Remus kohotti hymyillen katseensa isosta kirjasta, jonka oli ystävältään saanut ja kietoi käsivartensa tämän ympärille sulkien Siriuksen kiitolliseen halaukseen. Remus hengitti sisäänsä Siriuksen rauhoittavaa tuoksua, joka kohotti hänen joulumieltään erityisen paljon. Joulurauha tuoksui Siriukselta ja vain Siriuksen seurassa Remus pystyi rauhoittumaan ja keskittymään joulusta nauttimiseen.