Silkkipaperisiiville / S / Tajunnanvirtaa talvesta

[Nirvu]

Nimi: Silkkipaperisiiville
Kirjoittaja: Nirvu
Tyylilaji: Lievä angst, oneshot, pohdiskelua ja toivoa
Ikäraja: S
Varoitukset: Ajatuksia kuolemasta ja sen jälkeisestä
Yhteenveto: Tajunnanvirtaa talvesta

A/N: Osallistuu haasteeseen Kolme tuntia (turpaan) tauotta. Tämä on kirjoitettu täysin tajunnanvirtana, joten älkää hämmentykö epäjohdonmukaisuuksista tai vastaavista. Tätä toki saa kommentoida Kiitän ja kuittaan.

Silkkipaperisiiville

Hengitys huurusi ilmassa, ja hiukseni jäätyivät kiharaksi kuvaksi ilmaan. Huurteinen pallo, joka tuntui kummalliselta poskeani vasten.
Miksen minä voisi olla sisällä, hän pohti kuljettuani ohi, ja minä pudistin päätäni hetken mietittyäni. Ei hän ymmärtäisi, totesin mielessäni, ja jatkoin matkaani.

Sysimusta se oli, järvi, ja vaikka se oli jäässä, vaikkei sen pinta ollutkaan niin häilyväinen ja laineileva kuin normaalisti,- sillä eihän talvi ollut normaalia -, oli siinä silti sitä samaa mystistä kauneutta, kuin aina ennenkin.

Astelin hitaasti jäälle, ja jalanjälkeni painautuivat lumen pintaan, narahtaen, niin kuin aina lumi tihkusateen jälkeen teki. Suljin silmäni, ja päätin, että jos voisin olla joku muu, haluaisin olla pakkaskeiju, lumikuningatar ja jäänhenki, huurretta hengittävä ja lämmintä pelkäävä.

Nipistely varpaissani sai minut heräämään huurteisista kuvitelmistani, huokaisemaan, ja henkäisemään hengityksenkin kauniimmasta olomuodosta talven pimeydessä.

Talvi.

Miten olinkaan taas pärjännyt vuoden ilman talvea? Vuosi ilman kauneuden ruumiilistumaa, ilman pimeitä iltoja, ilman jäätyneitä oksia ja huurtuneita ikkunoita?
Jokainen talvi oli uusi ihme, ja minä koin itseni sen valtiaaksi, vaikken tuntenut edes sen perimmäistä sielua, edes sitä yhtä kuiskausta, joka kertoi tarinan.

Taivas antoi periksi tähdille, ja vaikka läheisen kaupungin valosaasteet estivät täydellisen näkymän, riitti se silti salpaamaan hengitykseni. Upea.

Minut valtasi halu lentää. Halusin avata siipeni, tuntea ilma niiden alla ja ohjata sitä kylmää virtaa, joka nostaisi minutkin silkkipaperisiipieni varaan, kurottaisin käteni tähtimereen, ja istuisin kuunsakaralle kuukausittain.

Jos minä joskus kuolen, haluan kuolla talvella, ajattelin hymyillen. Haluan, että minut poltetaan, ja että tuhkani sirotellaan tämän lammen jäälle. Niin, jos kuolen, sillä eivät kaikki kuole, jotkut vain unohtuvat taivaisiin liian kauaksi aikaa, eikä heitä sitten enää muisteta. Minä voisin olla yksi heistä, ja haluaisinkin, sillä kuolema on pelottava.

Hymyilin tuntiessani päivän ensimmäisen lumihiutaleen kasvoillani. Pian ilma oli sakea valkeista muodottomista hiukkasista, jotka vasta harjoittelivat lumihiutaleina oloa. Pakkasella ne suurimmat ja kauneimmat lähtivät omalle lennolleen, nyt oli suojainen ilma.
Minäkin vasta harjoittelin. Erona oli se, että minun harjoitteluni ei laskettaisi minuuteissa, vaan vuosissa, kymmenissä. Ehkä niiden aikana joskus ehtisin valmistautua. Ehkä minusta vielä tulisi kaunis ja kylmä, oma unelmani.

Ehkä.

Mutta vielä minä olin ihminen, vielä minä saatoin kävellä kotiin juomaan kaakaota. Ja sen teinkin, sillä minulla oli kylmä.

[Amppari]

Päätinpäs nyt sitten kommentoida tätäkin

Kyllähän mää tykkäsin tästä, ja pystyin oikeesti samaistuun tohon.

Loppu oli vähän hassu, jotenkin töksähtävä, mutta mää päätin ignoorata sen ja keskittyä siihen puoleen josta mää tykkäsin.

Kuvailit talvee tosi nätisti, ja koska talvi on mun lempivuodenaika, se paransi tarinaa ennestään. Ja vielä se, että koska tunnen sut oikeesti, ja vietin koko viikonlopun sun kanssas, niin järvi josta tossa puhutaan on mulle rakas

Ehkä paras kaikista oli "Pian ilma oli sakea valkeista muodottomista hiukkasista, jotka vasta harjoittelivat lumihiutaleina oloa..."
ihana <3

Ei mulla näköjään ollu mitään järkevää (taaskaan...)

- Amppari

[Nirvu]

Amppari hei, millon sulla olis fiksua sanottavaa? no ei vaan, kiitos kulta, ja itseasiassa me ei ajatella samaa järveä, koska mulla on pohjana tohon paikkaan semmonen paikka, joka ei ees oo järvi, vitsit osaan selittää no mut joo, kiitti kommentista! :*

[Vlad]

Kommenttikampanjasta, heipä hei!

Kapplaejaotus teki tästä omasta mielestäni hivenen raskaan lukea. Olisi ehkä helpompi, jos osa kohdista, joissa on painettu kerran Enteriä, olisi painettu sitä toisenkin kerran. (sekavat selitykseni)

Sysimusta se oli, järvi, ja vaikka se oli jäässä, vaikkei sen pinta ollutkaan niin häilyväinen ja laineileva kuin normaalisti,- sillä eihän talvi ollut normaalia -, oli siinä silti sitä samaa mystistä kauneutta, kuin aina ennenkin.

Tästä kohdasta tykkään, vaikka katsoisinkin, että tuohon "sillä eihän talvi ollut normaalia" riittäisi vain joko pilkut tai nuo viivat. Nyt se on ehkä vähän raskas. Ja kaksi virkettä virkkeessä lumikuningattaren edesä oli unohtunut välilyönti. Toinen välilyönti on unohtunut tästä tuosta Erona-sanan edestä: "Minäkin vasta harjoittelin.Erona oli se, että minun harjoitteluni ei laskettaisi minuuteissa, vaan vuosissa, kymmenissä." (joka muuten on myös aivan loistava kohta, yksi suosikeistani)

Niin, jos kuolen, sillä eivät kaikki kuole, jotkut vain unohtuvat taivaisiin liian kauaksi aikaa, eikä heitä sitten enää muisteta.

Uhh, tämä varasti kyllä sydämeni ihan kokonaan♥ Ihana♥

Kokonaisuudessaan tämä oli todella suloien ja herkkä teksti josta kyllä tykkäsin suunnattomasti. Muutaman virheenpoikasen bongasin ja teksti oli asettelultaan hivenen raskas, mutta silti valloittava. Sisällöltään teksti oli ihanan kevyt ja mun mielestäni suloinen.

[Nirvu]

Vlad kiitos älyttömästi!:) Juu, tuli vähän kiire tän kirjottamisen kanssa, joten asettelu ja hiominen yleensäkin saattaa olla vähän kummallisia, plus kirjotin tän siskoni läppärillä, jossa ei oo kirjotusohjelmaa, joten joo. nyt lopetan tekosyiden heittelemisen
Kiitos♥