Title: Heikkoina pahoihin poikiin
Author: D.M.LOVE
Rating: K-11
// Kaapo selvensiGenre: Romance, fluffy, humor, one-shot
Disclaimer: Kaikki minkä tunnistatte entuudestaan kuuluu iki-ihanalle puolijumalallemme J.K.Rowlingille.
A/N: Eli sijoittuu 7 kirjan loppupuolelle. Sota on käynnissä parhaillaan... Pyydän jokaista jättämään puumerkkinsä - ja niin risuja kuin ruusujakin! <3
Heikkoina pahoihin poikiin
Sodan äänet kaikuivat käytävillä ja vihreät niin kuin punaiset valotkin täyttivät salin.
”Tule Hermione!” Ron huusi portailta ja väisti samalla kirousta.
Tyttö kääntyi nopeasti ympäri ja nousi portaat velhojen viereen. Kolmikko kiipesi portaita, jotka eivät olleet ikinä tuntuneet niin pitkiltä.
He olivat melkein yläpäässä, kun vaalea velho astui heitä vastapäätä.
”Karkotaseet!” Hermione huusi ja puinen sauva pojan kädestä lennähti ilmaan.
”Kymmenen sekuntia aikaa sanoa viimeiset sanasi”, Ron tiuskaisi ja osoitti taikasauvallaan pojan kurkkua.
Draco perääntyi vaistomaisti askeleen ja huolimatta häneen osoitetusta taikasauvasta, hän katsoi mustahiuksista poikaa silmiin.
”5…4…3…” Ron laski.
”Harry, minä rakastan sinua”, Draco sanoi hellästi ja näki ainoastaan smaragdinvihreät silmät, jotka vastasivat katseeseen samanlaisella rakkaudella.
Ronin suu loksahti auki ja hänen sauvansa laski. Hermione räpytteli hämmentyneenä. Harry käveli vaalean pojan luo hitaasti.
”Minäkin rakastan sinua”, Harry kuiskasi ja painoi lempeän suudelman toisen pojan huulille. Lämmin tunne valtasi Dracon. Vaikka hän oli kuullut nuo sanat monia kertoja aikaisemmin, ne jaksoivat yhä säväyttää poikaa. Draco kietoi kätensä tiukasti toisen pojan vyötäisille ja veti hänet lähemmäs. Harry kietoi kätensä toisen pojan niskan ympärille ja raotti huuliaan. Dracon kieli nuolaisi toisen alahuulta, saaden aikaan voihkauksen, joka hukkui suudelmaan. Voihkauksesta rohkaistuna poika raotti huuliaan enemmän ja syvensi suudelmaa.
Dracon kieli tuntui syntisen hyvältä Harryn suussa, mutta poika muisti missä he olivat. Lempeästi hän erkani suudelmasta, mutta ei laskenut käsiään pois toisen ympäriltä.
Draco katsahti järkyttynyttä kaksikkoa heidän vieressään ja kohotti toista kulmaansa vähän jopa huvittunut pilke silmissään. ”Et näköjään ollut kertonut heille meistä”, Draco huomautti virnuillen.
”En. On ollut vähän muuta ajateltavaa”, Harry sanoi viitaten käynnissä olevaan sotaan.
Hermione astui lähemmäs poikia ja ojensi Dracolle takaisin hänen taikasauvansa.
”Anteeksi että otin sen. Harryn pitäisi opetella vähän paremmin jakamaan asioitaan ystävilleen”, Hermione sanoi virnistäen.
Harry kohotti kulmaansa. ”Ai minun pitäisi opetella? Hermione, onko sinulla jotain mitä sinä olet unohtanut kertoa meille?”
Hermione punastui. ”Taidat tietää, vai? Puolustuksekseni on sanottava, että hän on professori, eikä meidän juttumme ole sallittu.”
Draco pyöritti silmiään. ”Jos niin kovasti sen halusitte salata, niin miksette lukinneet ovea?”
Ensimmäisen kerran koko välikohtauksen aikana Ron avasi suunsa. ”Ymmärränkö tämän nyt oikein; Harry makaa Malfoyn kanssa ja Hermione… kenen?”
”Kalkaroksen”, Harry vastasi virnuillen.
Ron hengitti syvään. ”Okei, nyt leikitään ettei kukaan ole kertonut minulle mitään. Mennään ensin hakkaamaan Voldemortilta pää irti ja sitten kun sota on voitettu, voidaan puida moraalista kysymystä oppilaan ja opettajan välisestä suhteesta, okei?”
Harry virnisti. ”Kunhan et osoittele poikaystävääni enää sauvallasi.”
”Se on Harryn homma”, Hermione virnuili.
Ron sulki silmänsä. ”Kiitos mielikuvasta, ’Mione. Entäs jos nyt keskityttäisiin pahisten hakkaamiseen, ennen kuin Ginny tulee ja kertoo seurustelevansa jonkun kanssa, joka myös kantaa pimeänpiirtoa.
Harry virnisti ja katsoi Dracoa silmiin. ”Heikkoina pahoihin poikiin.”
