Tuomittu, S

[Nahme]

Kirjoittaja: Nahme
Ikäraja: S
Varoitukset: Kuolema
A/N: Keskity itseesi -haasteeseen sekä Tajunnanvirtaan  osallistun tällä tekstillä

Hän oli kuin itse Yö. Hiukset hienointa mustaa silkkiä, laskeutuen kevein lainen aina polvien taipeisiin. Valkea iho kuin kuunkuiskaajan terälehdet, Kuun valoa himmeästi loistava. Silmät kuin mustat tähdet, ei kukaan, mikään, kyennyt niiden loistetta sammuttamaan. Edes vankeus ei häneen koskenut. Kun toiset heikentyivät, hän pysyi voimissaan. Kun toisten vaatteet kuluivat kadoksiin, hän oli kuin juuri uudet vaatteet saanut. Kun toiset haisivat, hän oli kuin vastapeseytynyt. Kuinka? Sitä kysyttiin usein, mutta hän kohautti vain olkiaan ja nukahti. Hän eli enemmän unissa kuin todellisuudessa.

Kansan edessä hän seisoi suorana ja katse voimaa viestien. Syytteet luettiin. Liian läheinen liitto Päivän kanssa. Maanpetos. Kuningattaren harkittu murha. Salaisten tietojen välittäminen Päivälle. Syyllinen. Syyllinen. Syyllinen. Kuolema, lausutaan tuomio. Hän ei värähtänytkään sen kuullessaan. Katse kiersi kasvoista toisiin, mutta ei löytänyt etsimäänsä.

Nuoli asetettiin jouselle. Kaikki saapuivat katsomaan. Kaikki, paitsi yksi, se jonka hän olisi tahtonut vielä kerran nähdä. Silmät sulkeutuivat ja hymy kohosi huulille. Nuoli lähti liikkeelle, sen laulu kuului ainoana, viimeisenä, hänen korvissaan. Sama laulu kohosi hänen huuliltaankin. Surua ja epätoivoa, silti kaikkein suurinta iloa ja riemua. Nuoli osui kohteeseensa. ”Pyydän”, hän lausui hiljaa viimeisen rukouksensa, viimeinen henkäys ja hän siirtyi Jumalattarensa rinnalle iäisyyteen. Eikä edes veri jättänyt jälkeään paljaaseen ihoon. Kuten hän oli Uneksinut.

[Vlad]

Ensinnäkin mun on sanottava, että rakastan sun kirjoitustyyliäsi. Se on ihanassa mielessä sellainen lastensatumainen. Tulee oikein kotoisa ja turvallinen olo, kun lukee sun kirjotuksia. Tässäkin tekstissä on jotain kauniin herkkää, jotenkin runomaista, juuri sellaista, mitä rakastan ihan tajuttomasti ja mihin harvoin törmään. Jotenkin Tolkienmaista.

Sitä kysyttiin usein, mutta hän kohautti vain olkiaan ja nukahti

Oh, Hieno kohta tämä. Tuo nukahtaminen tuntuu vähän hassulta, mutta se ei häiritse, koska se sopii tekstiin kauniisti.

Huh, mikä loppu tällä tekstillä. Huh! Tulla teloitetuksi jousella ja nuolella. Ihan käsittämättömän upeaa ja sellaista... no, kaunista, voiko niin sanoa teloittamisesta.

Tykkäsin tästä todella paljon, kiitos siis hyvin kauniista ja vaikuttavasta tekstistä.

[yami]

Kaunis ja pysäyttävä jollain dramaattisella tavalla. Pitempänä tekstinä tämä ei välttämättä kannattelisi itseään kunnialla loppuun (ehkäpä sen vuoksi, että kaikkea ei selitetä), mutta tälläisenä tämä on juuri sopiva. Kuvailut ovat kauniita ja sellaisia, joita todella täytyy miettiä.

Toisessa virkkeesä on pieni virhe:

Hiukset hienointa mustaa silkkiä, laskeutuen kevein lainen aina polvien taipeeseen.

Olisiko sittenkin taipeisiin, kun kerran useammasta polvesta puhutaan?

Kiitos tästä!