Kirvelisilta (S, Luna/Fleur)

[Vanilje]

Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: Sallittu
Genre: drama, angst
Paritus: Luna/Fleur
Haasteet: Ficlet300 (omavalintainen; 258. Mauste), Femme10 vol. 3, 12+ virkettä VIII
Vastuuvapaus: J.K. Rowling omistaa hahmot, minä vaan lainaan saamatta rahallista korvausta.

A/N: Pitkästä aikaa sain kirjoitettua jotakin! Jee. 12+ virkettä -haaste tähän inspiroi ja oli ihan kiva saada tämä valmiiksi (5 päivää myöhässä tosin, hups). Haasteen sanalista löytyy ficin lopusta. Eponalle suuret kiitokset avusta tämän kanssa! ♥ Toivottavasti pidätte!

Kirvelisilta

Mereltä puhaltava vastatuuli heiluttaa simpukkamökin ovella seisovan Lunan hiuksia. Tyttö vilkaisee vielä kerran tummuvaa taivasta, ennen kuin astuu takaisin sisälle ja sulkee raskaan oven perässään. Keittiössä Bill kilisyttää lusikalla lasin reunaa sormien naputellessa hajamielisesti puisen pöydän pintaa. Luna ei tiedä missä muut ovat, mutta päättää silti vetää itselleen tuolin pöydän ääreen. Istuutuessaan Luna näkee pienen hämähäkin juoksevan pakoon seinässä olevaan kapeaan rakoseen.

Lopulta Luna nostaa katseensa lattiasta ja hänestä tuntuu kuin höyhenenkevyt huntu laskeutuisi hänen päällensä. Lieden ääressä seisoo Fleur laittamassa ruokaa, ja Luna tuntee valtavan kaipauksen puristavan sisällään. Hän ei oikein itsekään ymmärrä sitä; hänhän on aivan lähellä toista, mutta silti ajatus tuntuu kaukaiselta (aivan kuin toinen voisi vain kadota silmää räpäyttämällä).

Luna heiluttaa jalkojaan rauhattomasti tuolin reunalla, vaikka ei varsinaisesti olekaan hermostunut. Hän vain haluaisi olla paljon lähempänä Fleuria kuin mahdollista ja hänestä se tuntuu umpikujalta. Fleur astuu muutaman askeleen kaapille ottaakseen sieltä jotain, ja hymyilee Lunalle nähdessään tytön. Hetken Lunasta tuntuu kuin heidän välilleen olisi rakentunut jonkinlainen silta. Aivan kuin hetkenä minä hyvänsä hänen selkäänsä voisi kasvaa siivet ja hän voisi lentää Fleurin luo.

Kuitenkin Fleurin kääntyessä takaisin lieden ääreen Luna tuntee itsensä yhtä avuttomaksi kuin hetki sitten. Ikkunalaudalla ruukkuihin istutetut kukat ojentelevat varsiaan ikkunaa kohden. Luna sipaisee hiuksiaan ja yrittää hetkeksi unohtaa missä on. Hän yrittää piirtää silmiensä eteen kuvan jostakin kauniista, keveästä paikasta, muttei saa ajatusta Fleurista mukanaan pyyhkiytymään pois. Luna huokaisee hiljaa mutta hymyilee kuitenkin, vaikka sisällä se tuntuu kuin itsemurhalta.
 
Luna katsoo, kuinka Fleur lisää kapeilla sormillaan hyppysellisen kirveliä valmistamaansa ruokaan. Luna yrittää vetää ajatuksensa irti toisesta, sillä tietää sen pidemmän päälle olevan petollista. Hän ei ole edes varma; joskus hänestä tuntuu kuin hänen ajatuksensa olisivat kyseenalaisia. Fleur hämmentää ruokaa ja Lunasta tuntuu kuin hänen sisällään kieppuisi samalla tavalla.

Joskus hän näkee häivähdyksiä jostain muustakin. Yleensä Luna tietää aina, missä kävellä, mutta nyt hän toivoisi jonkun ojentavan hänelle kartan, jonka mukaan kulkea. Tie tuntuu raskaalta kun ei tiedä minne mennä. Hän toivoisi, että vankkurit tulisivat ja kuljettaisivat hänet hetkeksi jonnekin muualle, missä voisi antaa kaiken vain olla.



Sanalista: 1. vastatuuli, 2. taivas, 3. lusikka, 4. hämähäkki, 5. huntu, 6. kaipaus, 7. silmä, 8. rauhaton, 9. umpikuja, 10. askel, 11. silta, 12. siivet, 13. avuton, 14. istutus, 15. hius, 16. piirtää, 17. itsemurha, 18. kirveli (mauste), 19. petollinen, 20. kyseenalainen, 21. hämmentää, 22. häivähdys, 23. kartta, 24. raskas, 25. vankkurit

[flawless]

Kommenttikampanjasta iltaa! En ole pitkään aikaan lukenut Potterficcejä, joten bongattuani tämän kommenttikampanjasta päätin melkein välittömästi, että haluan napata tämän luettavakseni. Pääasiassa valintaani vaikutti nimi, koska se kuulosti niin erikoiselta ja nätiltä.

Tuossa haasteen sanojen ujuttamisessa tekstiin olit mielestäni onnistunut hyvin, koska tekstin teema ei vaihdellut sanojen mukana, ja sanat eivät pompanneet esiin. Useissa tuon haasteen ficeissä haasteen sanat huomaa tai vähintään arvaa ennen sanalistan lukemista, ja tekstin pääpiste on niissä sanoissa, jolloin tekstin sävy on vähän levoton ja pomppiva, kun yhdestä asiasta muodostuu pakotettu aasinsilta toiseen, jotta sanat saadaan käytettyä. Tässä ei niin käynyt, vaan sanat sulautuivat nätisti tekstiin, ja otettaessa huomioon tekstin lyhyys, on se mielestäni oikein hyvä saavutus.

Fleur hämmentää ruokaa ja Lunasta tuntuu kuin hänen sisällään kieppuisi samalla tavalla.

Tästä kohdasta pidin, tässä on kiva rinnastus, joka tuo selkeitä ja kuvaavia mielikuvia. Hyvä tehokeino!

Pidin rareista parituksista, koska on aina mielenkiintoista nähdä, millä lailla kirjoittaja on saanut hahmojen kemiat kohtaamaan ja sovitettua heidät yhteen uskottavasti. Tässäkin oli omanlaisensa tunnelma parituksenkin kannalta, ja loppujen lopuksi oli kiva välillä lukea tekstiä, jossa parin välillä ei tapahdu mitään sen kummempaa. Oli kieltämättä vähän hassua lukea Lunasta näin angstisena, koska olen tottunut siihen, että Lunasta kertovissa teksteissä on aina mukana tytön omalaatuinen persoona. Tässä hän jäi hahmona vähän etäiseksi ja mitäänsanomattomammaksi kuin mitä Luna yleensä räiskyvän luonteensa kanssa on, mutta ei se lukukokemusta haitannut. Löytyyhän meistä kaikista eri puolia.

Summa summarum: kokonaisuutena tämä oli kivan rauhallinen teksti, ja oli mukavaa lukea pitkästä aikaa Potteria. Erityisen paljon kiinnitin tässä huomiota siihen, että olit mielestäni onnistunut tuon sanahaasteen kanssa hyvin. Kiitos lukukokemuksesta! Toivottavasti saat tästä kommentista jotain irti, minusta tuntuu että olen sen verran väsynyt että tässä ei ole päätä eikä häntää, ja höpisin pitkästi ihan epäolennaisista asioista : D

[Odo]

Oon iloinen, että valitsin sut tuohon kommentointi haasteeseen. Muistin lukeneeni sinulta joskus jotain, mutten kuitenkaan niin paljoa, että tuntisin tekstejäsi ennestään kovin hyvin. Tunnuit siis siksi sopivalta vaihtoehdolta: ei liian tuttu, mutta kuitenkin sen verran tuttu, että kiinnostusta riittää useampaan tekstiin. Luna/Fleurkin tuli iloisena yllätyksenä. Yksi femme OTP-parituksistani.

Aiempi sinulta lukemani teksti oli Aava, joka oli tunnelmaltaan kevyt ja suloinen. Nyt tuli luettua hieman surullisempaa tekstiä ja sekin näyttää sinulta luonnistuvan, kuten myös Lunan käyttö myös erilaisessa tilanteessa muuttamatta mitään hahmon luonteesta. Olit tuonut hyvin esille Lunan tavallisen käyttäytymisen, kuten esimerkiksi todella hyvin tekstin lopussa:

Yleensä Luna tietää aina, missä kävellä, mutta nyt hän toivoisi jonkun ojentavan hänelle kartan, jonka mukaan kulkea.

Yleensä. Niin yleensä Luna on sellainen. Kulkee vain ja tämä jotenkin veti hahmon takaisin siihen tuttuun Lunaan, eikä jättänyt lukijalle Lunasta ainoastaan sellaista surullista kuvaa.

Pidin myös tekstistä muutenkin, siitä, kuinka se antoi lukijalle vapauden miettiä millainen suhde noilla kahdella on ollut ennen. Teksti oli helppoa ja mukavaa luettavaa, ainoastaan sana itsemurha tuntui ehkä liian voimakkaalta kyseiseen kohtaan. Tai ymmärrän kuvauksen, että sattuu kovasti pitää toisesta, mutta se oli jotenkin liian voimakas sanavalinta. Huomasin tosin, että sana kuului haasteeseen, joten ei siitä sen enempää. En olisi tykännyt sanasta siinä varsinaisessa merkityksessäänkään tässä tekstissä. :-D

Niin ja tykkäsin siitäkin, että dialogi oli jätetty pois. Tekstin tunnelma ja Lunan ajatukset säilyivät, kun Fleuria pidettiin tekstin ajan saavuttamattomissa ja puhumattomana. Vain hymyjä. Ei puhetta, joka olisi voinut vaikuttaa fiilikseen. :> Niin ja nimi! Ihastuttava. Kekseliäästi olit tuon kirvelin tuonne sovittanut joukkoon ja käyttänyt sitä vielä otsikossakin. Itse olisin varmasti pyörirellyt sanaa mielessäni vaikka kuinka ennenkuin olisin keksinyt sille edes jonkunlaisen käyttötavan. Kekseliäs, haikea ja tämäkin hyvin lunamainen teksti. Toivottavasti sinulta löytyy vielä paljon lisää Luna-aiheisia ficcejä! Kiitokset tästäkin. :>

[Sielulintu]

Kommenttiarpajaisista hei
Tämä aamu kaipasi vaihteeksi jotakin Potter-aiheista luettavaa, ja parina Luna ja Fleur kuulosti mielenkiintoiselta. Heistä kun on ainakin mulle muodostunut jotenkin melko vastakohtaiset kuvat, tai ainakaan en olisi itse heti keksinyt heitä parittaa. Siksi olikin mielenkiintoista lukea, miten se oli tässä toteutettu. Hyvinhän se toimi, ja tilanne tuntui todella uskottavalta hahmojenkin kannalta.

Tässä tekstissä oli jotain tiettyä Lunamaisuutta, josta aina tykkään tosi paljon. Tapa, jolla Luna ajatteli tässä Fleuria ja muutakin, oli jotenkin niin hänelle tyypillistä, vähän erikoisia ja kauniita ajatuksia ja mielikuvia. Erityisesti pidin hänen siltamietteistään, ja täytyy tässä välissä sanoa, että tekstin nimi on musta todella kaunis. Lainaan tähän vielä ihan lopun, joka kuvasi musta hyvin Lunan tunnetilaa ja ajatuksia tässä tilanteessa.

Joskus hän näkee häivähdyksiä jostain muustakin. Yleensä Luna tietää aina, missä kävellä, mutta nyt hän toivoisi jonkun ojentavan hänelle kartan, jonka mukaan kulkea. Tie tuntuu raskaalta kun ei tiedä minne mennä. Hän toivoisi, että vankkurit tulisivat ja kuljettaisivat hänet hetkeksi jonnekin muualle, missä voisi antaa kaiken vain olla.

Fleur taas vaikutti jotenkin tosi etäiseltä ja saavuttamattomalta ainakin Lunan näkökulmasta, mikä toisaalta tuki hyvin tekstin tunnelmaa. Ehkä he vielä löytävät toistensa luo, toivottavasti.
Kiitos vielä paljon hyvästä lukukokemuksesta!

[Vuorna]

Iltaa! Välillä sitä vaan tulee semmoinen femmekaipuu, ja kun tämän satuin bongaamaan, oli helppo napata tää lukulistalle. Luna/Fleur on tosi mielenkiintoinen paritus, jotenkin oon itse käsittänyt heidät hyvin erilaisiksi, vaikkakin ulkomuodoltaan aika samanlaisiksi, joten halusin myös nähdä miten oot heistä kirjoittanut. Virkehaaste on mun ikiaikainen suosikki, se lisäsikin lukemiseen semmoisen lisäporkkanan!

En ollut tarpeeksi fiksu sisäistääkseni oikein kunnolla alkutietojen maininnan siitä, että angst on yksi genreistä, joten tekstin haikeus yllätti! Mutta ehdottomasti ihastutti, ei siinä mitään. Koko asetelma tässä tekstissä oli hurjan mielenkiintoinen, kun Lunan ja Fleurin suhteen laatua ei kummemmin selitetty – oliko kyseessä vain Lunan ihastus vai sittenkin jotain konkreettisempaa. Tulkinnanvaraisuus on aina tosi hieno piirre teksteissä, ja tässä se toimi mainiosti. Dialogittomuus ja keskittyminen Lunan mietteisiin oli hyvä ratkaisu, sen myötä tuli tosiaankin uppouduttua tilanteeseen ja se vahvisti minusta tekstin vahvaa tunnelmaa entisestään.

Kuitenkin Fleurin kääntyessä takaisin lieden ääreen Luna tuntee itsensä yhtä avuttomaksi kuin hetki sitten.

Tämä oli minusta hieno kohta! Hetkeä aiemmin Luna on mielessään luonut hänen ja Fleurin välille merkityksellistä yhteyttä, mutta hetken hajottua se korvaantuukin avuttomuuden tunteella. Fleurin saavuttamattomuus korostui nätisti tässä, kuten myös Lunan ja Fleurin välinen etäisyys, mikä oli minusta kiehtovaa!

Virkehaasteen sanoja olit tässä käyttänyt erinomaisen luontevasti, erityisesti kartta ja vankkurit sopivat hienosti tänne loppuun. Olit tosi onnistuneesti kuvannut Lunaa ja hänen ajatuksiaan, tässä oli mainiosti sellaista Lunalle ominaista rauhallisuutta mutta toisaalta myös sitä haaveilijamaisuutta. Tässä oli hurjan paljon kaunista kieltä, mikä sai aikaan varsin miellyttävän lukukokemuksen. Tätä tekstiä oli oikein mukava lukea, oli ihana uppoutua hetkeksi tälläiseen keveään kaipaukseen. Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta!

[Myötätuuli]

Vau, tämä oli todella tunnelmallinen ja kaihoisan kaunis teksti!

Lunan pohdinta oli niin kovin lunamaista, jo aivan sanavalinnoista lähtien, että tätä oli myös äärettömän mielenkiintoista lukea. Lunallahan on tapana ajatella asiat vähän eri vinkkelistä kuin muut, joten on myös lukijana kiinnostavaa päästä mukaan hänen ajatuksiinsa ja mieleensä. Muutenkin Lunasta kertovat fikit ovat aina mukavia lukea, vaikka tässä oli melko alakuloinen vivahde. Alakuloisuutta tietenkin aiheuttaa saavuttamaton ihastus, joka on vielä yhtä eteerinen kuin Fleur.

Lunan tunteisiin oli helppo samaistua. Itse luin tämän enemmän sellaisena yksipuolisena juttuna Lunan puolelta, mutta ei ole mitään syytä, etteikö Fleur voisi olla jutussa mukana. Oli hieno yksityiskohta, kun Luna yritti mielessään vetää Fleuria mukaansa, muttei onnistunut. Billin sanaton presenssi fikissä on myös mielenkiintoinen lisä. Tietääkö mies siitä, mitä tapahtuu hänen ympärillään? Välittääkö hän? Mitkä ovat hahmojen keskinäiset välit? Paljon jäi lukijalle pohdittavaksi ja hyvä niin. Pieni salaperäisyys kuuluu kyllä Lunasta kertoviin fikkeihin.

Kiitos tästä mielenkiintoisesta fikistä!

[rosegold]

Oli kyllä hyvällä tavalla raskas tunnelma tässä tekstissä. Pidin Lunan mietteistä, siitä, ettei hänestä ihan saanut kiinni. Hän tuntui hyvin samanlaiselta kuin kirjoissa. Lempikohtani oli varmaan tuo ajatus siitä, että yleensä Luna tiesi missä kävellä, mutta kaipasi nyt kuitenkin karttaa. Kiitos kovasti tästä. ♥