ansku1 Kiitos kommentistasi! Pidä kivaa matkallasi=)
Casse Todellakin jääkunigatar on tuttu monelle ja oli kivaa se saada tähänkin. Kiits!
Fandom: HP+Peppi Pitkätossu
Vastuuvapaus: Emme omista Rowlingin tai Astrid Lindgrenin hahmoja/tekstejä.
Genre: adventure
Ikäraja: K11
Varoitukset: epäselvätkohdat??
O/N: Tää sitten kun juuri olin saamassa tän julkasu kelposeks niin meni sivuja taakse päin eik äenää suosunut palauttamaan itseään, joen siitä noi lyhyet vastaukset kommenteihin... En jaksanu kirjottaa uusiks=/. Kiitän silti, nyt kun oikeasti tämä on minun vika luukkuni, niin kaikkia teitä kommentoijia ja näkymättömiäkin lukijoita. En olisi ikinä kuvitellut näkeväni tätä päivää kun minä ja Mysse todella saataisiin tämä valmiiksi! Mahtava fiilis, mutta hieman haikee, mutta sitäkin enemmän onnellinan ja helpottunut. Tällänen nopeassa tahdissa kirjoittaminen on nyt ohi tältä vuodelta.
Oli ihanaa työskennellä Myssen kanssa, Kiitos siitä<3
Mutta nyt siis toisteksi vikan kimppuun ja hyvää joulua jo minunkin puolestani (ja onnelista uutavuotta (niin klisee jo:
!
23.luukku
Piirretty Ruotsi
Meren kohina ja sataman tyypilliset äänet, kun laivoja tuli ja lähti. Kelmipojat kävelivät tunnelin läpi, josta näkyi merelle. Pojat olivat vain huomanneet suuren valkoisen laivan, jonka kyljessä luki Silja Line. He olivat saaneet tietää että se oli suuri risteilyalus. Niinpä Kelmit olivat tahtoneet kokea sellaisenkin juuri ennen jouluaattoa.
"Minä haluan tuohon", Sirius huudahti yhtäkkiä, kun he olivat laivaan astumisesta muutaman metrin päässä.
Mustahiuksinen poika osoitti hyljettä, jota oli vähän tuunailtu -lapsille mieleiseksi. Sillä oli suuret silmät, ripseineen ja meren sävyinen lakki -valko-siniraidallinen.
"Sirius..." Kukaan ei ehtinyt sanoa mitään, muuta kuin hänen nimensä, kun he jo poseerasivat yhdessä kameralle.
"Kuvan voi ostaa myöhemmin, kannelta viisi", mieskuvaaja sanoi hymyillen.
"Viedään tavarat hyttiin ja mennään sitten katselemaan paikkoja", Remus sanoi, vaikkei heillä ollutkaan mitään tavaroita. Hän ajatteli heidän tarvitsevan jonkun kartan, joten hän toivoi sen löytyvän hytistä.
"Minne päin?" Peter kysyi innokkaana. Kukaan pojista ei tietenkään ollut koskaan poikennut tai eksynyt sanaan ruotsinlaiva. Se oli siis laiva, joka matkusti huvipurtena Tukholman ja Helsingin väliä. Ja niin kuin Remus oli sanonut Helsinki oli pikkuruisen, luonnonrikkauksien omistavan maan pääkaupunki. Heidän oli siis vaikea tietä mitään. Varsinkaan missä päin oli hytit tai missä oli kansi viisi.
Pojat harhailivat etsien hyttiä numero 1350. He menivät monimutkaisista portaista ylös ja alas, jotka Sirius huomasi olevan vain laivan molemmissa päissä vasta kolmentunnin kiertelyn jälkeen. Pojat olivat käyneet katselemassa kaunista merinäköalaa kannelta. He olivat eksyneet myös peliosastolle. Rahat kilisivät siellä aika tahtiin ja muiden Kelmien oli ollut vaikea raahata säntäilevää Siriusta pois kaikkien mielenkiintoisten pöytien luota. Pöytiin, jotka huusivat äänettömästi: "Pane rahasi, tuhlaa ja tajua menettäneesi ne!"
Kuinkahan monetta kertaa Kelmit olivat myös kävelleet seiska kannen keskiväylän. Suurimman ostokäytävän läpi, jonka varrella oli baareja ja ruokapaikkoja, vaateliikkeitä ja pieniä tilpehööri-putiikkeja.
Pojat hämmästyivät, kun he huomasivat laivalta löytyvän kunnon kauppakin. Kelmit ostivat sieltä suuret kasat herkkuja ja pojat saivat vähän halvemmalla viinojansakkin. Poikien piti mennä syrjäisempään paikkaan, kun he yrittivät tunkea kaljakorinsa ja suuret viinapullonsa taskuihinsa. He rapistelivat ja kolistelivat salaperäisesti kulmassaan. Ohikulkijoiden katseet vierähtivät heissä kummastuneina.
Kelmit jatkoivat kävelyyän sitten onnistuttuaan. Pojat eivät oikeastaan tienneet enää mitä tehdä, kun he jo tunsivat laivan päällisin puolin. Pienellä pintaraapaisullakin he selviäsivät, kunhan vielä ne hytit löytyisivät. He olivat talsivat pitkien käytävien poikki monesti, mutta ehkä he eivät sitten olleet kiinnittäneet tarpeeksi humiota oveen, jossa kiilteli kultaiset numerot, 1350. Kelmien tavoin he olivat liian häkeltyneinä kaikesta että olisivat tosissaan etsineet hyttiään.
"Hei, mitäs tuolla on?" James kysäisi vain noin ohi mennen tylsyyden vuoksi. Aluksi pojat olivat kovastikin tykänneet hisseistä, joissa oli ikkuna näkymä, mutta nyt he menivät sillä vain alas ja ylös ihan vain tylsyyden nimissä.
"Missä?" Sirius kysyi ja nousi horroksestaan.
"Tuolla, torvelo, tuolla! Missä on iso juliste... ja ponihäntätyttö", James vastasi, mutta mitä juliste esitti siitä pojalla ei ollut mitään haljua.
"Mennään siis katsomaan", Remus sanoi. He jäivät pois arvelemassaan kannella.
Juliste kohoi vihdoin mustahiuksisten ja vaaleahiuksisten päiden yläpuolilla. Siihen oli maalattu suuri kuva tytöstä, joka oli pieni kokoinen ja hänellä oli pisamaiset kasvot ja kaksi punaista saparoa. Tyttö hymyili suurta hymyä niin että valkoiset isot hampaat näkyivät.
Kuvassa oli myös valkomustatäplikäs hevonen ja pieni ruskea apina. Kuvan yläreunassa luki suurilla erivärisillä kirjaimilla: "Tule nyt voittamaan taidoillasi ja saamaan palkinto Peppi Pitkätossulta."
"Mennään..." Sirius ehdotti leveästi hymyillen, vaikke hän tiennyt kuka tuo tyttö edes oikein oli.
"Sirius", Remus pästi turhautuneen huokauksen.
"Meillä on taitoja", Sirius intti muille, jotka katselivat hieman epäluuloisina.
"Tulkaa toki pirtämään!" reippaan tytön kimeääni keskeytti poikien kiistelyn.
"Kuka te..." Peter oli kysymässä, mutta lettipäinen tyttö ehti ensin.
"Peppilotta Sikuriina Rullakatriina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu, hauska tavata!" Peppi... sanoi hymyilen pojille, joiden silmät katsoivat kuopistaan hämmentyneinä.
"Pi-piirtämään..." Sirius änkytti. Pojan kun ei koskaan ollut tarvinnut ajatella piirtävänsä jotakin.
Tyttö, joka ei ollut kissa, nauroi hermottomasti. "Sanokaa vain Peppi". Peppi lhti heisän luotaan ja pojat jäivät vain katsomaan tytö perään, jonka perässä kipitti jo julisteesta tuttu apina. Se näytti heille kulman takaa kieltään.
"Tai tossu", Peter mutisi hoksaten yhtäkkiä mielessään mitä?
"Hän on Tossavainen" tyttö huikkasi yhtäkkiä oviaukosta. Hymy Pepin huulilla ei tainnut laskea koskaan ei edes varmaan kun hän nukkui. "Tulkaa nyt. Vai veikö kissa kielen", tyttö pilaili ja juoksi hyppelehtien pois. Kelmit jäivät taas katsomaan tytön perään silmät pohjattomina.
"Hei, katso vähän minne kuljet!" Sirius huusi yhtäkkiä sivaltaen heidän välisen hiljaisuutensa. Kaikki hätkähtivät hereille transsista, kun Sirius huusi pienelle kaljulle pojalle. Poika oli törmännyt Siriukseen melkein kaataen tämän kumoon.
Pojat liikahtivat hitaasti ja varoen kirkkailla väreillä maalatun holvikaaren alta. Oviaukosta paljastui paljon lisää väreillä maalattua pintaa. Yksinkertaisia muotoja ja löytyipä seinältä poikien tuntemat muumitkin.
"Ottaa oikein silmiin tämä kirkkaus", James hihkaisi. Hänen silmäsä kiinnittyivät äkkiä pallomereen.
"Kaikki ottakaa täältä kyniä ja peperia", poikien huomio kiinnittyi naiseen, joka osoitti pientä pöytää toisella puolella huonetta. Kelmit näkivät pienten ihmisten yli, että siellä oli keltainen reikäkori, jossa oli kaikenlaisia värikyniä. Paperit oltiin jaettu kahteen eri pinoon.
Pikkulapset, jotka olivat Kelmejä polviin asti syöksyivät tarvikkeiden kimppuun.
"Onnea kaikille osaanottajille. Kaikki rohkeasti mukaan vain. Palkinnon saa erityiseltä henkilöltä", nainen vihjasi iskien silmää. Peppi Pitkätossu kuikuili kulissien takaa. Tämä nyökkäili innokkaasti poikia osallistumaan.
"Kai se on sitten pakko", Remus sanoi ja haki heille kaikille paperia ja kynä. He löysivät sopivan -tai no jos yli pieniä tuoleja ei laskettu. Poiken jalat ulettuivat pöydän alla reilusti yli puolen välin ja pilkahti ne kengänkärjetkin toisella puolella.
"Mitä tässä sitten piirtäisi?" Kukaan ei tiennyt oliko Sirius oikeasti tosissaan piitämässä jotakin. Mutta ainakin poika yritti ehkä uudistaa käyntiin keskustelua.
"Tässä ei ole järkeä sitten edes Peterin poksereiden," James sanoi.
"Kiitos, hei", Peter huudahti närkästyneenä, kun hänet nostettiin esille tuollaisessa kohdassa ja tuolla tavalla.
"Unohtakaa. Rentoutukaa. Piirtäkää", Remus huokaisi. He kaikki tottelivat alentuen kohtaloonsa ja tarttuivat kyniinsä. Hiljaisuudessa he keskittyivät oikeisiin värisävyihin, varjostuksiin ja ylipäätään piirrustuksen kohteeseen.
Sirius raapi toivottomana kynällä päätään ja Peter taas pureskeli kynäänsä. Remus tarttui juuri vaalenpunaiseen kynään. James istui ilmeettömänä paikallaan ajatellen vain mihin umpikujaan hän oli itsensä tunkenut. Piirrä, hänen aivonsa huusi, mutta James taisteli vastaan.
"Tää skulaa mulla sitten parhain päin. Kaikki oksat vaan pois alta, kun anturoineni... kompuroin jalkoihini." Siriuksen pää kolahti viimeisten sanojen aikana pöydälle.
"Yritä nyt vain", Peter sanoi, ja hän olikin jo keksinyt mahtavan idean piirrettäväksi. Kaikki kolme Kelmiä piirsivätkin jo kovalla tohinalla eteenpän, kun Sirius vielä tahi teoksensa kanssa.
"Ei näitä ideoita voi tuoda julki paperille", Sirius sanoi. Outo ilme kasvoillaan, kaukainen, haaveileva ja tietenkin puolikas virnenaamallaan. Kelmit arvelivat jo pojan katseesta tällä olevan viattoman vastakohtaiset ajattelut mielessä.
"Jaa, no, piirrä siitä, mikä ekana tulee mieleen", James sanoi ohimennen, mutta vinkkasi silmää. Jamesin kommentti ei lohduttanut Siriusta, päinvastoin hän mulkaisi poikaa kiehuva katse silmissään.
Hän ei sanonut muuta kuin: "Käyn veskissä." Poika pujahti muiden vasta tajutessa Siriuksen oikeasti lähtevän. Hänen paikkansa jäi tyhjäksi, kaikesta. Kelmit katsoivat mihin poika oli mennyt papereineen, mutta hän oli kadonnut tuhka tuuleen.
"Jaa-a", Remus huokaisi ja kaikki paneutuivat takaisin töidensä ääreen.
***
Pitkän tovin jälkeen Peppi astui verhojen takaa, missä hän oli pidätellyt hermojaan olematta tulla esiin minä hetkenä hyväänsä. Nyt hän ennemmin rynni esiin ja kailotti: "Aika, aika! On kulunut aika, joten kaikki keskenteläiset ja varmiit pirrustukset tänne", Kelmit katsahtivat toisiinsa. Tyttö oli joko niin kiihdyksissä että puhui sekavia tai sitten hänellä oli pieni ärrä-vika...
Kolmen pojan työt olivat olleet valmiina jo kauan ja he olivat ehtineet makeasti heittää kaikkea mukavaa läppää. He heittelivät ilmaan ideoita mitä kukin opettaja voisi heille sanoa ja mitä kukin oppilaskin. Suunnittelivat he muutaman kepposenkin jo heidän paluun kunniaksi. He pääsivät ehdottamaan pirskeitäkin, mutta idea jäi lyhyeen kun ei ollut ketään ketä olisi järjestänyt.
"Tuokaa vain tänne niitä..." Peppilotta hoputti juhlallisesti. Pienet lapset pyörivät innoissaan tytön ympärillä ja he... silittelivät hevosta. Sitä samaa mikä oli ollut julisteessakin. Se istui takajaloillaan, mikä näytti aika koomiselta Kelmien silmiin.
"Osaahan Sirius ja minäkin istua noin", James heitti yhtäkkiä hymyillen ilmaan.
"Mitä?" Remus kysyi, mutta hänen kasvonsa kirkastui kun hän tajusi mitä poika tarkoitti. Tietenkin hän puhui animaagi muodioistaan.
"Missä muuten Sirius on?" Peter kysäisi. Kelmit katsahtivat ympärilleen, mutta totta tosiaan Sirius ei ollut viel oalannut.
"Pikkupoika veti herneen nenään, kun ei osannut tälläistä." James kohautti olkiaan. Hymyillen pilkallisesti.
"En ole mikään pikkupoika ja muutenkin olen kasvanut viisi senttiä, viime kesäsästä." Sirius sanoi yhtäkkiä heidän vierellään. Kaikki säikähtivät.
"Missäs sitä ollaan luurattu?" James kysyi esittäen ankaraa, moittavaa kuin Remus joskus.
"Siellä vessassa, niin kuin sanoin."
"Et sä kyllä sanonu, mitään siellä suurta aikaa vapaastas rupeamaan viettää", James sanoi pistelevästi.
"Noh, ruvettiinpa sitä vääntämään ja kääntämään sanoja. Eikö enää kunnon klisee Kelmeily vitsit kelpaa", Sirius nauroi.
"Antaa olla", James huokaisi, kun Sirius vain nauroi pojalle.
***
"Kaikki piitukset olivat ihania ja.. rumia. Mutta vain yski voittaja." Tyttö kröhäisi -rumia- sanan kohdalla kuuluvasti, mutta peitellysti. Peppi veti kuitenkin yhden piirrustuksen näyttävästi esille. Kelmit tarkasteivat sitä hetken... kauan, venyi ja...
"Onko, onks toi Tylypahka?" Remus kysyi hiljaisella äänellä. Pojasta tuntui kuin kaikki ilma olisi puristettu pois hänen keuhkoistaa. Koti-ikävä... Hänen oli pakko painaa sydänalaansa ja hokea monta kertaa hiljaa huuliaan liikuttaen ääneti, joista pystyi lukemaan: "Enää kaksi päivää, kaksi päivää, kyllä minä sen kestän. Kaksi päivää..."
"Kuka..." James oli kysymässä heti kun oli saanut hänkin itsensä hieman ryhdistäytymään.
"Tulee vain ujostumati hakemaan palkintoaan..." Peppi maanitteli katse laspsenomaisesti... Siriuksessa.
"Mitä?..." Kaikki kolme sanoivat yhteen ääneen. Miten Sirius oli saanut luotua noin hienon Tylypahkan ja... pienet hirvi, koira, susi ja rotta hahmot näkyivät kuunloisteessa tiluksilla juoksentelevan. Sirius virnisti ja muodosti huulillaan sanat -pian me ollaan taas siellä. Poika hymyili hellää hymyään ja katse lasittuneena jonnekin kauas muistoihin hän asteli lavan suuntaan.
"Onneksi olkoon", Peppi sanoi ja ojensi tälle... purkin... jossa luki hapansilakka.
"Kiitos", Sirius hymyili, otti purkin ja tekeleensä ja poistui paikalta. Piirrustuksen takana luki: "Me, ikuisesti, aina, siellä missä tapahtuu."
***
"Miten sä onnistuit?" Peter yritti taivutella Siriusta kertomaan salaisuutensa.
"En kerrokaan", Sirius sanoi, äänensävyssä lainkaan pilkkavuutta tai kiusantekoa. Pojat hiljenivät. He olivat jo edenneet siihen pisteeseen, että olivat viitsineet katsoa numeroita hyttien ovista. Nyt he viilettivät käytävää pitkin, jota peitti koko lattia matto. Mattoa täplitti välillä oksennus läikkä tai tallotun suklaan jälkiä. Kelmit olivt jo huomanneet luvun 1300, joten ei voinut olla kauaakaan kun he tulisivat oman hyttinsä luokse.
Remus oli huomauttanut ysi kerroksessa kultaisessa laatassa näkyvia hyttien numeroita. 1300-1380. Siitä pojat päättelivät että heidän, 1350, sijoittuisi tuohon välille.
"Tässä", Peter huikkasi yhtäkkiä ja hänen äänensä kaikui pienesti käytävällä.
"Ihanaa", James sanoi ja kuvitteli vain astuvansa huoneeseen. Hän törmäsikin oveen, kun ovi oli lukossa. Poika potkaisi ovea voimalla ja kirosi.
"Antakaa nyt joku se kortti", James kirosi. Remus ojensikin äkkiä taskunsa uumenista paperiläpyskän, jolla pitäisi ovi avata. Mustatukkainen poika tahi oven kanssa kauan. Ne vilkutti vain punaista valoa.
"Anna kun mä", Sirius otti pojan tiukasta otteesta kortin. Työntäen kortin hitaasti sisään ja ulos, kunnes ovi päästi sisään, vinkaten vihreää valoa.
"Olkaa hyvä", Sirius sanoi ja piti ovea heille auki.
"Onpas pieni", Peter tuhahti. Huone tosiaan oli sitä. Yksi pieni sänky oli jo avattu, mutta kolme muuta, kaksi yläsänkyä ja toinen alasänky olivat vaiereilla nostettu seinää vasten. Ovesta vasemmalla puolella oli ovi vessaan, jossa mahtui juuri kääntymään. Suihkussa ei pystynyt sitäkään tekemään. Huoneessa oli vielä pieni pöytä ja tuoli, peili ja vaatekaappi, mitä kukaan ei edes varmaan käyttänyt.
Pojat olivat kävelleet niin kauan, että he vasivat sänkynsä nopeilla liikeillä ja retkähtivat niille. Kinaa saängyistä ei tullut -James ja Sirius valtasivat yläsängyt ja Remus ja Peter asettuivat mukavasti alas.
"Mikä se sun palkinto olikaan?" Jamesille tuli yhtäkkiä mieleen. Hän tuijotti väsyneenä kattoa, nähden vain valkosen katon sijasta Siriuksen piirrustuksen.
"Hapansilakkaa", Sirius sanoi, nyrpistän nokkaansa hieman. Poika heitti peltipurkin Jamesille.
"Hahaa", poika naurahti kuivasti. James hyppäsi nopeasti alapuolellaan nukkuvan Remuksen sängylle. Sirius seurasi mustienhiuksien viuhahdusta ja Peterkin kiinnostui. He kaikki istuivat mukavasti yhdellä sängyllä.
"No, onko jollakin nälkä?" James kysyi hymyillen. Kaikki repesivät. "Se taisi olla myöntävä vastaus." James repäisi nopeasti hanpansilakan purkin auki. Pienet limaisen näköiset kalat lensivät räjähdyksen omaisesti heidän päälleen. Poiken katseet muutuivat hymyistä järkytykseen, kun he tunsivät märät, niljakkaat suikaleet hiuksissan ja kaulallaan.
"Mä meen ekana suihkuun!" Kaikki huusivat yhteen ääneen, niin kovaa kun kurkusta lähti.
"Hyppää mereen, mä meen ensin", James sanoi Siriukselle ja tönäisi tämän voimakkaasti lattialle ja ehti ekana lukkiutumaan suihkuun.
"Haista... " Sirius yritti keksiä jotain todella loukkaavaa.
"Mä haistan silakkaa... mutta ah, mitä sitruunasaippuaa", James henkäisi kiusoitellen. Toinen poika ei kestänyt vaan meni ja hakkasi ovea niin kauna kuin vettä tippuva poika astui venytellen rauhallisesti ovesta.
"Ei mitään kiirettä", James sanoi toiselle pojalle, joka juuri ja juuri sai hillittyä pauhuavaa raivonpurkaustaan.
Kelmit istuivat pian jokainen alasänkyjen reunoilla, märkinä ja pyyheet lanteilla.Niin pojat venyttivät hiljaisuutta kauemman, pian niin kauas ettei sitä saanut enää takaisin.
Sirius lähti pois heidän luotaan, mutta kukaan ei jaksanut tai viitsinyt hajottaa rauhaa heidän välillään. Muuta vain katsoivat kun Sirius puki äkkiä ja lähti kuin olisi muistanut jotakin hyvin tärkeää.
***
Myöhemmin sinä iltana he nukkuivat hyvin. He olivat nähneet hyttinsä ikkunasta tähdenlennon ja nyt heidän sopukoissaan leijaili toive. Toive, jonka jokainen oli äänettömästi silmät kiinni toivonut.
Ensimmäistä kertaa pojat olivat tyhjentäneet taskunsa ja nyt kaikki tavarat lojuivat lattialla. Roskat ja kaiken ylimääräisen he olivat heittäneen menemään, kun he olivat päättäneet siivota pitkälle yöhön.
Siriukselta löytyi juomapullo, jäänsinisine sisältöineen ja pieni ruskea sopuli makasi kerällään hunajapurkin kannen päällä. Jamesin kasasta pisti esiin punainen kukka, joka ei tarvinnut elääksen vettä. Vaan rakkautta. Pieneen vaaleaan kiveen loisti hopeisena -pimeältä yötaivaalta ja mukavasti siinä ihan vieressä lojui myös merenaarteita -helmi ja simpukka.
Heidän punainen kiiltävä Ferrarinsa pullossa kimmelsi myös lattialla aivan Peterin sängyn vieressä. Pojan yöpöydälle oli myös laskettu vaahtomuovi kiekkoja ampuva ase. Remuksen taskuista löytyi avaimenperä leegoisen kengän suojissa. Pian he pääsisivätkin ammuskelemaan ilotulitteita.
Meikkaupöydällä lojui myös kuun valossa hassunkurinen kuva neljästä Kelmipojasta merihylkeen kanssa ja Tylypahkan tunnelmallinen ja kauan kaivattu piirrustus. Siriuksella oli olemassa sisällään taitavakin piirtäjä (tai sitten se oli vain Kelmien "kaikki osaava"-luetteloon kuuluva taito).