Pisaroita kaulalla |slash, K-11, raapalejatkis 46/46 VALMIS

[Jahma]

A/N: Niinpä, niinpä. Kun kirjoittaa yhden luvun, jää koukkuun. Mutta tosiaan. Oon nukkunut edellisyönä jotain viis ja puoli tuntia, maannut päivän rannalla, kattonut Step Up 3- elokuvan -tietysti vatsalihaksia ja tanssitaitoja kuolaten- ja torkkunut vielä aurinkotuolissa puolikuolleena 30 km:n pyöräilyn jälkeen. ELI teksti saattaa olla sitä tasoa. Voi hiukan hipoa K-13 rajaa varsinkin, kun sitä lukee mielikuvien kanssa -joita mulla riittää- ja vähä niinku väsyneenä. Koittakaa silti nauttia.

18.luku

Tuukka PoV

Poikien välinen suudelma muuttui vain syvemmäksi. Keittiötaso alkoi jo painaa Tuukan alaselkään kipeästi Krisun painautuessa tiukemmin poikaa vasten.  Toisen kädet vaelsivat rauhattomasti Tuukan keholla, pysähtyen kuitenkin ajoittain kutittelemaan pojan kylkiä tai hyväilemän niskaa.

Kun Krisun kädet ajautuivat liian alas puristaen kevyesti toisen farkkujen etumusta, Tuukka nappasi kiinni pojan ranteesta murahtaen vaimeasti suudelmien välissä: ”Eipäs kopeloida nuorimies.”
Krisu naurahti kevyesti Tuukan huulia vasten ja siirtyi hellien suutelemaan pojan kaulaa.

Hetkeä myöhemmin Tuukka kuuli pahaenteistä rappusten narinaa. Kalle oli tulossa alakertaan. Tuukan suusta pääsi hiljainen kirosanalitania, jonka päätyttyä poika työnsi hölmistyneen näköisen Krisun nopeasti kauemmas itsestään ja nappasi kahvikupin pöydältä takaisin käteensä.

”Petasitko sänkys?” Tuukka kysyi ovelle ilmestyneeltä pikkupojalta vetäen mahdollisimman normaalin isoveli-ilmeen kasvoilleen.
”Et säkää koskaan petaan omaas.” Kalle vastasi tomerasti ja kääntyi katsomaan Krisua. ”Miks sulla on noin outo ilme?”

 Krisu heräsi nykyhetkeen pienellä viiveellä tajutessaan kysymyksen olevan osoitettu hänelle: ”Ei mulla oo outo ilme.”
”Onpas.” Kalle väitti kivenkovaan.
”Eikä oo.” Krisu vastasi haastavasti katsoen pikkupoikaa.
”Kyllä!”
”Ei, ei.”
”On.”
”Ei ole.”
”On.”
”Ei.”

Tuukka naurahti itsekseen katsoessaan pöydän yli kiihkeästi väittelevää kaksikkoa; periksiantamatonta pikkuveljeään ja suloisen lapsellista poikaystäväänsä, joka pilke silmäkulmassaan ei näyttänyt pienintäkään merkkiä luovuttamisesta, vaikka tuskin edes muisti enää väittelyn aihetta.

[Jahma]

A/N: En sitten osaa yhtään luvata, kuinka usein lukuja tulee nyt, kun koulu ja treenit taas alkaa. Pyrin vähintään yhteen lukuun kuukaudessa, mutta todellakin toivon, että niitä tulee paljon useammin. Ja vastauksia toivon parin luvun takaisiin kysymyksiin, kiitos!

19.luku

Tuukka PoV

Poikaystävä. Sellainen Tuukalla todellakin oli. Ihana, virnuileva kiharapää. Poika, joka osasi aina yllättää, mutta oli kuitenkin suloisen klisee, kuten silloin, kun Tuukka ilmoitti kesken Krisun ja Kallen väittelyn heidän lähtevän leikkipuistoon. Kalle oli heti juossut eteiseen pukemaan, mutta Krisu oli katsonut ikkunasta ulos ja yrittänyt kääntää Tuukan päätä epätoivoisesti vedoten huonoon säähän, kylmyyteen ja varmasti pian alkavaan lumisateeseen.

”Nyt on Lokakuun alku, ei viel sada lunta.” Tuukka oli vastannut huvittuneena toisen ahdingosta. ”Mutta, jos sulla on kylmä, niin tuolta löytyy varmasti sulle sopivia toppahousuja monissa eri väreissä.”

Krisu oli mutisten noussut tuolilta ja kävellyt alistuneena eteiseen Tuukan kanssa, jossa Kalle jo oli odottanut poikia kärsimättömänä ulkovaatteet päällä valmiina lähtemään puistoon.

Myöhemmin Tuukka katseli kioskille jonottaessaan kaksikkoa, joka kirmasi ympäri leikkikenttää. Krisu oli taantunut lapsen tasolle heti, kun pojat olivat päässeet leikkipuistoon ja Kalle oli napannut pojan pipon tämän päästä ja lähtenyt juoksemaan karkuun.

”Kolme kermavaahtokaakaota, kiitos.” Tuukka pyysi jo hiljalleen harmaantuvalta kioskin tädiltä. Maksettuaan kaakaot poika lähti höyryävät mukit kädessään kohti Krisua ja Kallea, jotka näyttivät jo vallanneen yhden puiston pöydistä.

Tuukka laski mukit pöydälle ja istui Krisun viereen hörppien kuumaa kaakaota. Pienen hetken kuluttua hän tunsi reidellään pojan käden ja kääntyi katsomaan toista hymy huulillaan.

[Hiljainen Talvi]

Pahoittelut kommentointi on hiukan jäänyt.

Olit kirjoittanut tekstiin: " Nyt Tuukka katseli kioskille jonottaessaan kaksikkoa..." Tätä.lausetta en oikein ymmärtänyt. Se olikin ainoa tuollainen. Sitten kysymyksiisi: Kaipaan hiukan syvyyttä hahmoihin, pieniä yksityiskohtia heistä. Kerronta on minusta ihan hyvää, ja mukavan sujuvaa. Joskin voisit ehk hiukan hidastaa tahtia. En ole huomannut selittelyä, vaikka välillä se voisi olla paikoillaan.

Nyt kun on nipotettu niin päästään asiaan. Pidin kovasti näistä luvuista. Tykkään varsinkin Kallesta, ja veljesten kinasta. Jatkoa odotellen.
Ja kiittäen
Lady Evil Queen

[Jahma]

Kiitos kommentista, kun luin tuon kohdan uudelleen, niin olen samaa mieltä. Pitää vähä soveltaa.

[Jahma]

A/N: Nojoo... Kyllä taas kesti saada tälläinen pikkupätkä kirjoitettua ja julkaistua. Toki, kyllähän mä tän jo pari viikkoa sitten kirjotin, mutta koska ei heti jaksanut silloin tarkistaa ja julkaista, niin tottakai meikälikka sen sitten unohti.

20. luku

Tuukka PoV
 
Päivä seurasi toistaan aina samankaltaista kaavaa muistuttaen; koulussa pojat olivat kuin ketkä tahansa etäisesti tuntevat rinnakkaisluokkalaiset, mutta salaiset, pitkät katseet ja ajoittain heitettävät silmäiskut sekä pienet hymyt ja virneet loivat kaksikon välille sen sähköisen jännitteen, mikä oli kaikissa parisuhteissa.

Ajoittain, joskus useasikin päivässä Tuukka sai kännykkäänsä joko vihjailevia viestejä välkkyvistä boksereista tai käskyjä tulla tiettyyn - yleensä tavallisilta oppilailta kiellettyyn - paikkaan, jossa odottaisi yllätys eli Krisu.

Sellaisen viestin Tuukka oli saanut edellisen tunnin lopussa ja oli parhaillaan kävelemässä kohti vanhaa soitinvarastoa. Poika avasi varaston oven ja hipsi pimeään huoneeseen etsien kädellään valokatkaisijaa. Yllättäen viileä käsi tarttui siihen kiinni ja Tuukka oli vähällä huudahtaa ääneen.
”Saakelin idiootti!” Tuukka sihisi Krisulle, joka nauroi hiljaa pimeässä.
”Tuu.” Krisu tokaisi yksioikoisesti ja veti pojan mukanaan syvemmälle pimeään.

Hetken kompastelun ja kiroamisen jälkeen Krisu napsautti valon päälle ja veti välioven kaksikon perässä kiinni.
”Ja mikäs paikka tää nyt on? Ei nää kyllä oo soittimia.” Tuukka kysäisi pidellen värikästä huivia kädessään.
”ENTINEN soitinvarasto, nykyinen näytelmärekvisiittavarasto.” Krisu täsmensi huvittuneena: ”Mutta kyllä tuotakin pystyy varmasti jotenkin soittamaan.”
”No varmasti, jos on sellainen pervo mielikuvitus kuin sulla.”  Tuukka tokaisi samalla heittäen huivin Krisulle, joka kietoi sen kaulaansa ja henkäisi teatraalisesti kuin syvästi loukattu draamaqueen.

[nannu]

Loistavaa että tämä on vielä voimissaan! Oli jo vähän ikävä poikia.

Miten mulla tuli vähän sellainen olo, että tämä viimeisin luku on tyyntä myrskyn edellä? Kaikki on jotenkin ihan hyvin tai ainakin tilanne vaikuttaa vakaalta. Että onko pian kenties tulossa joku *tsäkäbäkäpumtsuitkräkspam*? Tiedän, odottamalla se selviää, mutta joskus odottaminen on niin vaikeaa...

Luin taas kaikki luvut läpi, ja tuli mieleen pari pyyntöä. Voisiko taas jossain vaiheessa saada samaa tilannetta kummankin näkökulmasta kerrottuna (kuten esim. tuolla luvuissa 3 ja 4 tai 8 ja 9)? Ja tietysti sitä parempi mitä selvemmin näkökulmien/poikien erot tulee esiin. Janoan myös lisää yksityiskohtia vaikka niitä on jo tosi hyvin. Eli voit suoraan sivuuttaa

Viettääkö nuoripari ollenkaan kahdenkeskistä aikaa vaikkapa koulun jälkeen? Ja toisaalta onko Niko saanut pidettyä turpansa kiinni? Pitkät katseet ja silmäniskut yleensä kyllä koulun käytävillä huomataan, että ehkei Nikon suurta suuta edes tarvita…

[Jahma]

21. luku

Krisu PoV

Pojat makoilivat hiljaisuudessa vaatekasan päällä. Krisu silitteli sylissään olevaa päätä hajamielisesti samalla, kun yritti selvitellä sekavia ajatuksiaan, joiden alkuperästä tai aiheesta hänellä ei ollut harmaintakaan hajua.

Tuukka herätti Krisun mielensä syövereistä avatessaan suunsa: ”Kuinkahan moni meistä tietää?”

Krisu käänsi katseensa toisen harmaisiin silmiin.
”Jos sä pelkäät, että Niko olis puhunut porukoille, niin se on turhaa. Kyllä sen huomais ihmisten käytöksestä.” Krisu vastasi toiselle rauhallisen oloisena ja suikkasi pienen suukon toisen otsalle.

Odottamatta Tuukka nousi Krisun sylistä ja veti jalkansa tiukasti rintaansa vasten.
”En mä sitä tarkoittanu, vaan siis ootko sä kertonut sun muille kavereille tai perheelle tai jollekki?” Tuukka selitti yllättävän jännittyneenä.

Krisu nousi istumaan hämmästyneenä toisen kireydestä.
”Miksi sä oot noin kireenä?” Poika kysyi huolissaan vieressään istuvalta pojalta. ”Tuukka, onks kaikki ihan hyvin?”
”Joo, joo! Mua vaan… en mä tiä.” Tuukka mumisi tuskastuneena.

Krisu siirtyi lähemmäksi toista ja kietoi kätensä suojelevasti Tuukan ympärille.
”Ihan rauhassa, mä oon täs.” Krisu kuiskasi toisen korvaan rauhoittavasti ja keinutti poikaa sylissään kevyesti.

[Jahma]

22. luku

Tuukka PoV

Tuukka ei tiennyt, mikä hänelle tuli. Yhtäkkiä poikaa vain alkoi ahdistaa. Entä, jos Niko avaisikin suunsa väärässä paikassa ja väärään aikaan? Entä, jos Krisu äkkiä jättäisikin hänet? Miten heidän perheensä suhtautuisivat poikien suhteeseen, jos se tulisi ilmi? Eihän Tuukalla ollut harmainta hajuakaan, tiesikö Krisun perhe poikansa homoudesta. Millainen perhe toisella edes oli? Mitä Tuukka ylipäätään tiesi Krisusta?

Tuukan oma perhe ei edes tuntenut Krisua, ainoastaan Kalle oli tavannut pojan. Äiti oli saattanut kuulla pikkuveljeltä jostain Tuukan kaverista, joka oli ollut heidän kanssaan leikkipuistossa. Isä nyt ei varmaan tunnistaisi edes Tuukkaa, jos poika kävelisi kaveriporukassa vastaan kadulla. Se oli aina työmatkoilla tai palavereissa, kun Tuukka oli kotona. Tuurilla poika saattoi nähdä isänsä kerran viikossa pikaisesti, mutta sekin oli harvinaista.

Perheeseen oli tulossa kolmas lapsikin. Äiti jäisi kuun lopussa äitiyslomalle ja joulukuun alussa pikkuinen luultavasti pyörisi jo nurkissa. Marraskuu tulisi olemaan todella hektistä aikaa, kun äiti olisi kotona ja tressaisi synnytystä ja jo jouluakin, kuten yleensä. Lisäksi hän yrittäisi saada isää pitämään isyyslomansa ja olemaan välillä kotona, eikä aina töissä. Siitä ne riidat alkaisivat, kunnes vauva syntyisi ja isän olisi pakko hiukan hellittää. Tuukka muisti tämän hyvin Kallen syntymän ajoilta, eikä halunnut Kallen kuulevan niitä samoja riitoja.

Tuohonko kuvioon hänen pitäisi vielä Krisukin sotkea?

[Hiljainen Talvi]

Hmm, minusta on kivaa kun tämä on saanut jatkoa.

Minusta tarina kulkee hyvin, mutta välillä on vaikea keksiä kommentoitavaa vain yhdestä raapaleesta kommentoitavaa. Nyt kun minulla on muutama raapale kommentoitavana on helpompaa keksiä sanottavaa.

Minusta Krisun yllätys ideat ova sekä söpöjä, että myös huvittavia. Vastaavat asiat tekstissä tekevät tästä mukavaa luettavaa, kuitenkin alan kaipaamaan, sitä että jotakin tapahtuisi. Luulen kuitenkin samaa kuin nannu, eli että kohta jotain tapahtuu.

Pidin myös viimeisimmästä raapaleesta, siinä oli hieman säröä söpöön pintaan ja se kertoi lukijalle hahmosta paljon.

Kiittäen
Lady Mielenmaltti

[Jahma]

Kiitos kommenteista Lady Mielenmaltti ja nannu, eiköhän tässä pian jotain tapahdu, vaikka tässä yhdessä kohtauksessa junnataankin vähän aikaan.

23. luku

Krisu PoV

Krisun käsivarsien suojassa oleva poika alkoi hiljalleen rentoutua ja Krisu laski katseensa toisen silmiin, joissa oli edelleen vaikeaselkoinen katse.
”Helpottaako?” Krisu kysyi hiljaa toiselta. Vastaukseksi poika sai pienen nyökkäyksen.

Krisu mietti hetken, miten avaisi keskustelun ilman, että toinen ahdistuisi uudelleen.
”Sä kysyit, että oonko mä kertonu kellekkään...” Krisu piti pienen tauon Tuukan jännittyessä hänen sylissään.
”Mun isosisko Noora tietää susta ja se on ylipäätään ainoa mun perheestä, joka tietää mun homoudesta.” Krisu jatkoi seuraten samalla Tuukan reaktioita.
”Niin ja Sakke ja Niko nyt tietää kans, mutta se tuskin tuli sulle yllätyksenä.” Krisu tokaisi jo hiukan rennommin huomatessaan Tuukan rauhoittuvan.

[Jahma]

24. luku

Tuukka PoV

Tuukka mietti hetken Krisun sanoja, samalla hyväillen pojan kättä, joka lepäsi hänen vatsansa päällä.

”Sori toi äskeinen, kotona on vaan aika hektistä nyt, kun äiti on viimeisillään raskaana ja se ja isä riitelee paljon. En haluais, että Kalle joutuu osaks niitä riitoja tai että ne ylipäätään riitelee.” Tuukka sanoi nostaen samalla katseensa Krisuun.
”Ei se mitää, kyllä mä tajuun. Sä oot hyvä isoveli. Kyllä mäkin oon huolissani Noorasta, kun sillä on riitaa meidän vanhempien tai sen poikaystävän ja ystävien kanssa.” Krisu vastasi ymmärtäväisesti ja suikkasi pienen suukon pojan otsalle.
Tuukka kampesi itsensä parempaan asentoon Krisun sylissä ja katsoi poikaa hetken mietteliäänä: ”Noora on taitaa olla sulle aika tärkee, niinku Kalle on mulle.”

Vastaukseksi hän sai pojalta myöntävän nyökkäyksen.

”Noora on aivan ihana, sympaattinen ja ymmärtäväinen, mutta kyllä me riidelläänkin välillä aika kovaäänisesti.” Krisu tokaisi hyväntuulisesti. ”Siihen voi luottaa missä tahansa asiassa.”

Tuukka katsoi toista hymyillen, Krisu todella välitti Noorasta.

”Noora kuulostaa tosi kivalta siskolta.”
Krisu naurahti hiljaa: ”Niin se onki. Varmaan rakastuisit siihen heti, kun tapaisit sen.”

Tuukka tunsi punan nousevan hiljalleen kasvoilleen.

Krisun kasvoille välähti ymmärrys ja pojan kasvoille nousi tietävä hymy: ”’Ai tuota sä ajoit takaa!” Sä haluat tavata Nooran.”
”Oothan säki tavannut Kallen, vaikka sen nyt luuleekin sua mun koulukaveriksi. Mä halun tutustua jotenkin sun perheeseen. Kuulla, mitä kaikkea noloa oot tehnyt pienenä.” Tuukka tokaisi virnuillen leikkisästi.
”Hei, virnuilu on mun juttu! Pyyhi toi ilme kasvoiltas.” Krisu huudahti toiselle. Tuukka näytti pojan ilkikurisesti kieltä, mutta lopetti kuitenkin virnuilun.
”Eikä Noora kerro sulle mitää, ei Kallekaan kertonut mulle.” Krisu väitti puolustellen.
”Eihän Kalle ees tiä mitää, mut mä siis saan tavata Nooran?” Tuukka kysyi hymyillen.
”No joo joo. Musta tuntuu, että tuun katumaan tätä, kun te Nooran kanssa pääsette vauhtiin.” Krisu vastasi kohtaloonsa alistuneena, mutta huvittuneena.

Tuukka nauroi toiselle ja veti hymyillen pojan viileät huulet omiaan vasten.

[Jahma]

Voi hävetys, kun tänne ei oo tullu pitkään aikaan mitään....

Nyt kuitenkin LUPAAN, että ennen joulua tulee uusi luku.
Heti, kun kokeet on ohi ja muutenkin kiireet vähenee niin avaan Wordin ja rupean näpyttelemäään suunitelmiani kasaan.

J

[Chemicalbullet]

oho oho tääki on olemassa oon unohtanu. (/-\) eäääh apua noi on nii sulosiii. omk ootan sitä ku tuukka ja noora tapaa ! ja joo. no tää oli taas tämmöne moi oon olemas ja luen jatkoo ? heh

[Jahma]

Chemicalbullet kiitos kommentistasi!

A/N: Tiedetään, lupasin tän ennen joulua, mutta mikään ei enää nykyään tunnu menevän niin kuin suunnittelin. Tässä se kuitenkin nyt on: 25. luku ja näköjään 25. päivänä. Olkaa hyvä, nauttikaa ja Hyvää Joulua vielä teillekkin!

25.luku

Krisu PoV

Krisu istui ruokapöydässä ajatuksissaan, katsellen alhaalla kadulla liikkuvia ihmisiä; aamulenkkeilijöitä, kiireisiä työmatkalaisia ja leikkiviä lapsia.

Poika käänsi katseensa keittiöön saapuvaan pörröhiuksiseen Nooraan.
”Huomenta rölli.” Hän tokaisi uniselle siskolleen.
”Paraski puhuja.” Noora vastasi luoden kasvoilleen unisen hymyn ja alkoi sitten etsiä itselleen aamupalaa.

Krisu vaipui jälleen ajatuksiinsa mielessään Tuukan pyyntö saada tavata Noora. Mietteissään hän hörppäsi teetään, mutta todetessaan sen jäähtyneen hän nousi pöydästä, kaatoi vanhan pois ja kaatoi itselleen uuden kupillisen kuumana höyryävää nestettä.

Lämmin muki kädessään Krisu jäi nojaamaan tiskipöytään.
”Tota Noora.” Hän sanoi kiinnittääkseen siskonsa huomion.
”Hmm, no?” Noora vastasi nostaessaan katseensa lukemastaan sarjakuvalehdestä.
”Nii, et tota…No…” Krisu takelteli sanoissaan.
”Sano nyt vaan. Mitä sä oot tehny?” Noora katsoi kysyvästi selvästi ahdistunutta pikkuveljeään.
”En mitää! Siis, kun tota Tuukka niinku…” Krisu jatkoi takelteluaan.
”Mitä Tuukasta?” Noora kysyi selvästi kiinnostuneen oloisena ja jatkoi entistä innostuneemmin arvailua: ”Te seurustelette tai ainakin se on sanonu sulle jotain tai…”

Krisu hämmentyi hetkeksi tajutessaan, ettei sisko tiennyt, että pojat olivat olleet yhdessä jo joitain viikkoja.

”Rauhotu. Siis tota me ollaan niinku oltu yhes jo hetken aikaa…” Krisu yritti selittää siskolleen.
”MITÄ?! Miks mä en tiennyt tästä mitään!” Noora huudahti keskeyttäen Krisun lauseen.
”No täs nyt on ollu vähä kaikkee ja se ei oikestaan ollu edes se mun asia, kun luulin, että sä tiät sen jo.”
”No mikä se sitte on, se asias?” Noora kysyi kuulostaen entistä innostuneemmalta ja tytön kasvoilla aiemmin ollut aamu-unisuus oli kokonaan kadonnut.

”No, kun siis Tuukka haluis vähä niinku tavata sut ja tutustuu suhun paremmin, kun…” Krisun puheen katkaisi Nooran ilahtunut huudahdus. Tyttö pomppasi ylös tuolistaan ja pinkaisi halaamaan veljeään. Krisun kädessä ollut teekuppi putosi lattialle ja sen sisältö lensi osittain pojan housuille ja osittain lattialle, tämän yllättyessä siskonsa reaktiosta.

”Toi varmaan tarkoitti, että suostut.” Krisu totesi Nooran irrottautuessa hänestä silmät loistaen ja leveä hymy huulillaan.

[nannu]

Jee pojat on back! Just tänään heitä kaipasinkin. Hauskaa joulua sullekin! Ei enää näin pitkiä taukoja, jookos?

Hah, niin tyypillistä tuo "Mitä sä oot tehny?”
Noora on kyllä ehkä paras sisko ikinä. Silti tai ehkä juuri siksi ymmärrän Krisun hermostuneisuuden. Ite kyllä odotan Nooran ja Tuukan tapaamista innolla, yllätys yllätys

Mukava että pojilla on tavallaan kaikki hyvin toistensa kanssa mutta sitten taas toisaalta asioita mietittävänä ja vähän hankaluuksiakin.

[Chemicalbullet]

en tiä mitä tähä pitäs kommentoida, mutta oon vaa innoissaa koska Noora<3
hihihi jatka

[Jahma]

Chemicalbullet tärkeintä, että tykkäät ja kiitos kommentista.
nannu Kiitos kommentistasi! Ei enää näin pitkiä taukoja lupaan. 2 kuukautta luvun välissä on jo naurettavaa, mutta kun elämässä pitää olla niin paljon kaikkea ja sana ei, on mulle jo vähän liian kaukainen ilmaus... Nyt pyrin siihen väh. yksi luku kuukaudessa- tahtiini takaisin. Mielellään toki enemmänkin kirjoitan, jos vain ehdin.
 
Yritän kirjoittaa vielä jotain, ennenkuin koulu alkaa 7. päivä.

[untuvakettu]

Luin tämän tänään oikeastaan jo aamupalaksi, mutta en sitten ehtinyt kommentoimaan, kun oli vähän kaikkea. Mutta sitä vaan, että uusi lukija nostaa kätensä ujosti pystyyn ja sitä rataa.

Mutta siis aivan ihania raapaleita sä olet saanut aikaan. Olet tuonut näissä tosi hyvin esille sen, mitä koulumaailma oikeasti on. Parhaimmassa ja välillä myös pahimmassa tapauksessa. Koska kun sitä tarkemmin ajattelee, erityisesti yläastetta, niin onhan se meno välillä aika julmaakin. (Tähän väliin sellainen pieni huomautus, että jotkut vähän julmemmat/ei niin suloisen siirappiset käänteet olisi kanssa tervetulleita :3...vaikka eihän tämä kokonaan mitään hattaramössöä ole ja hyvä niin)

Tykkään tosi paljon hahmoistasi, vaikka kaipaisin osaan heistä hieman syvyyttä. Tuukka ja Krisu ovat mahdottoman söppäniä, Tuukan pikkuveli jotenkin ihana ja Nooran kaltainen sisko kyllä kelpaisi tähän osoitteeseen. Ihan vaan siksi, että se vaikuttaa just sellaselta, jolle voi höpistä pojista silloin, kun ketään muuta ei kiinnosta. Lisäksi mun on pakko sanoa, että tykkään Krisun kavereista. Se raapale, missä ne sai selville Krisusta ja Tuukasta toi tosi kivaa kontrastia muuten melkein kuin unelma etenevälle tarinalle.

Yksi asia, johon haluaisin ottaa vielä kantaa, on tarinan nopea eteneminen. Se sopii kyllä hyvin raapaleisiin, mutta jättää joitakin kohtia hitusen epäselviksi. Sitten taas esimerkiksi Tuukan ja Krisun perheistä ja kotioloista kertoneet kohdat olivat tosi hyviä. Toivoisinkin hieman lisää juttua poitsujen taustosta.

Loppuun vielä heittäisin sellaisen pienen ajatuksenpoikasen, että muidenkin hahmojen (esim. just Nooran tai sitten Krisun kavereiden) näkökulmasta olisi tosi kiva lukea välillä. Kiinnostaisi tietää, mitä heidän päässään liikkuu.

Mutta kiitos hei tosi paljon vuoden viimeisen päivän piristyksestä. Jään jännityksellä odottelemaan mihin suuntaan tämä oikein kehittyy.

[Jahma]

Untuvakettu tervetuloa joukkoon! Sulla on monta hyvää ideaa ja varmaan ainakin tuota eri näkökulma- ehdotusta tulen käyttämään.

A/N: Joojoo... Aina sitä voi luvata kirjoittaa ennen sitä ja tätä ajankohtaa, mutta sitten tulee ihmiset ja kaikki muu meno siihen tielle. Sitten, kun on aikaa ei ole ideaa. Mutta nyt oli molempia ja tässä sitten seuraavaa raapaletta.

26.luku

Tuukka PoV

Ostoskanava, uusinta, ostoskanava, lastenohjelmia, uusinta, reality -ohjelma, ostoskanava, urheilua. Tuukka huokaisi turhautuneena jatkaen kanavasurffailua, joka oli turhaa. Ei televisioista tullut koskaan mitään katsottavaa lauantaiaamuisin. Hän jäi silti katselemaan tylsistyneenä jotain naurettavan huonosti tehtyä amerikkalaista TV-sarjaa, jossa ei ollut mitään järkeä. 

Äiti oli herättänyt hänet aamulla vain kertoakseen, että hän oli lähdössä jonnekin Kallen kanssa ja he tulisivat vasta illalla kotiin. Kyllä äiti oli paikankin tainnut
mainita, mutta Tuukka ei jaksanut muistaa sitä. Kai sen olisi voinut laittaa lapulle, että hän olisi saanut nukkua pitkään.

Tuukka hätkähti puhelimen herätessä henkiin vieressään. Krisu soitti. Tuukan kasvoille nousi hymy ja pojan päivä parantui sekunnissa.

”Moi.” Tuukka vastasi hyväntuulisesti puhelimeen.
”No moi, onko mun poitsulla jotain suunnitelmia tänään?” Krisun ääni kysyi kaiuttimesta.
”Mitäs täs, kuolla tylsyyteen ostoskanavien parissa.”
”No sitten sä varmaan ehdit kahville mun ja… Nooran kans?” Krisu kysyi pitäen pienen tauon ennen siskonsa nimeä.

Tuukan kasvoille nousi leveä hymy, hän tapaisi Nooran aivan pian: ”No tottakai! Missä ja milloin?”
Pojan iloinen ääni oli selvästi tarttunut Krisuun, koska tämänkin kuulosti hyväntuuliselta: ”Miten olis Armandossa, about kolmelta?”
Tuukka vilkaisi kelloa, siihen olisi vielä muutama tunti. ”Okei, nähään siellä.”

Puhelun päätyttyä Tuukan teki mieli kirkua kuin tyttö, mutta hillitsi itsensä ja painui sen sijaan suihkuun.

[nannu]

Kaipaan joo tapahtumia ja näin, mutta onhan tämä söpöily ihanaa.
Mun poitsulla. Aaaaw.
Ja Tuukka tulee niin aidon iloseksi heti kun kuulee Krisusta.

Jotenkin hauskaa miten innoissaan Tuukka on Nooran tapaamisesta. Onkohan luvassa jotain draamaa tai muuta suurempaa? Tapaamista on tässä kuitenkin alustettu jo jonkin aikaa, ei se voi mennä vaan ihan ookoosti... No kohta se selviää (Eikö vaan että kohta?)