Title: Viulunsoittoa hiljaisuudessa
Kirjoittaja: Vlad
Oikolukija: Naby
Genre: drama
Paritus: Johnlock
Ikäraja: S
Fandom: Sherlock (BBC)
Disclaimer: En omista mitään, hahmot kuuluvat Sir Arthur Conan Doylelle ja sarja BBC:lle.
A/N:
Nabylle suuri kiitos avusta ja oikoluvusta ja varsinkin otsikkoa koskeneesta avusta, ilman sua tää teksti ei olisi nähnyt päivänvaloa. Ja ilman Nabya tuskin olisin koskaan fandomiin tutustunut. Naby saa ison halin ja ison kiitoksen.
Joo-o, teki mieli kirjottaa jotain viulunsoittoon liittyvää ja Sherlock on siihen hyvä väylä. Omituinen melkein triplaraapale, jossa ainakin itse näen ripauksen Johnlockia. Tätä oli haastava kirjottaa, kuten aina uusia fandomeita, mutta jotain sain aikaan. Kommentoida saa aina
Osoitteessa Baker Street 221B oli hiljaista. Rouva Hudson oli lähtenyt kauppaan ja jättänyt Johnin ja Sherlockin kaksin. John kulutti aikaansa lehtiä lukien ja kuunteli Sherlockin viulunsoittoa.
Viulun sävelet leijailivat ilman halki, muodostivat vaihtelevan kuvakudoksen Sherlockin mielenliikkeistä ja muuttuivat sulavasti F-duurista C-molliin seuraillen Sherlockin vilkasta ajatuksen juoksua. Sävelet vuoroin nauroivat ja vuoroin nyyhkivät, kun mies poimi taitavasti yhä uusia sointuja soittimen kieliltä. Aina välillä soitto katkesi ja John kuuli vain Sherlockin kynän rapinan paperia vasten tämän kirjoittaessa nuottien kuvia viivoille. Soitto jatkui ja yksi sointu, jolle John ei osannut antaa nimeä, irvisti leveästi ja väisti sitten antaen tilaa uusille ja uusille soinnuille ja sävelille.
Lopulta viulu asetettiin syrjään ja Sherlock kiipesi tyhjän nojatuolin yli päästäkseen sohvalle. John teki tilaa päästääkseen ystävänsä viereensä istumaan ja käänsi lehden sivua pohtien elämässään tapahtunutta muutosta sen jälkeen, kun hän oli tavannut Sherlockin. Tapaamisen jälkeen Johnin elämässä ei ollut ollut ainuttakaan tylsää hetkeä.
"Ole hiljaa!" Sherlock tokaisi. John vilkaisi miestä hämmästyneenä.
"En sanonut mitään."
"Et niin, mutta ajattelit ja se häiritsee minun ajatteluani."
John ei sanonut mitään. Hän taitteli lehden ja laski sen sohvapöydälle, hän käveli ovelle, vilkaisi takan reunalla olevaa pääkalloa, jonka merkitys ei ollut vieläkään selvinnyt hänelle, eikä Sherlock suostunut siitä kertomaan. John kääntyi käsi ovenkahvalla katsomaan Sherlockia, joka istui nyt sohvan selkänojalla ja nojasi yhteen liitettyihin käsiinsä.
"Menen ulos."
Sherlock ei vastannut, tuijotti vain eteensä ajatuksiinsa vaipuneena. John olisi halunnut avata ikkunan, ilma huoneistossa alkoi olla tunkkaista, mutta John tiesi, että se häiritsi Sherlockin ajattelua. John huokaisi ja veti oven takanaan kiinni. Hän olisi halunnut päästä selvittämään jotain tapausta Sherlockin kanssa, mutta toinen hylkäsi kaikki ehdotukset pitäen niitä tylsinä.
Sherlockin puhelin hälytti. Mies avasi viestin, sieppasi takkinsa ja huivinsa naulakosta ja säntäsi ulos. Puhelin jäi lojumaan sohvapöydälle.
Tule leikkimään, Sherlock. JM
