Kauhea kommenttivyöry tuli sillä välin ku olin koulussa
Siitä hyvästä seuraava luku ^^
Luku 153. Taisteluasemiin
”Hetki, minulla on valokuva!” Lupin huudahti ja kaivoi taskustaan valokuvan, jota hän näytti Harrylle (joka asteli juuri peremmälle tarvehuoneeseen), Fleurille ja Adaralle. Kuvassa oli pieni vauva, jonka päässä oli turkoosi hiustupsu.
”Minä olin typerys! Olin ääliö, olin mahtaileva mäntti, olin – olin –” Percy huusi ja yritti keksiä lisää haukkumanimiä itselleen.
”Ministeriötä rakastava perheensä kieltävä valtaa hamuava pölvästi?” Fred ehdotti.
”Niin juuri!”
”No, yhtään sen selvemmin sitä ei voi sanoa”, Fred sanoi ja ojensi Percylle kätensä että tämä pääsi ylös.
”Harry, Hermione ja Ron eivät olleet täällä, pitäisikö sinun etsiä heidät?” Adara ehdotti hiljaa kun perhe alkoi tehdä sovintoa.
”Ai, joo… Minne he menivät?”
”He puhuivat jotain kylpyhuoneesta”, Ginny sanoi.
”Kylpyhuoneesta?” Harry toisti hölmistyneenä ja asteli kohti tarvehuoneen vessaa. Adara päätti livahtaa nyt itse kohti suurta salia.
”Valvojaoppilaat, kun minä sanon, te organisoitte tupanne ja viette oppilaat järjestyksessä evakuointipaikalle”, Adara kuuli salista McGarmiwan puheen.
”Entä jos haluaa jäädä taistelemaan?” Ernie MacMillan kysyi nousten seisomaan. Sieltä täältä kuului kätten taputusta.
”Jos olet täysi-ikäinen, saat jäädä”, McGarmiwa sanoi.
”Entä tavarat? Matka-arkut ja pöllöt?” eräs Korpinkynnen tyttö kysyi.
”Nyt ei ole aikaa kerätä tavaroita. Tärkeintä on saada teidät turvallisesti pois täältä.”
”Missä professori Kalkaros on?” kysyi eräs Luihuinen.
”Hän on ottanut niin sanotusti hatkat”, McGarmiwa vastasi ja kaikki paitsi luihuiset hurrasivat kovaan ääneen. Adarakaan ei yhtynyt suosionosoituksiin.
”Olemme jo suojanneet linnan, mutta suojaukset tuskin kestävät kovin kauan, jollemme vahvista niitä. Minun on siksi pyydettävä, että liikutte ripeästi ja rauhallisesti ja teette niin kuin valvojaoppilaanne –” McGarmiwa yritti jatkaa, kun saliin kajahti kimeä, kylmä ääni, joka tuntui tulevan kuin seinien sisältä.
”Tiedän, että te valmistaudutte taisteluun”, kuului Voldemortin ääni ja Adara vavahti. Oppilaat tukeutuivat tiukasti toisiinsa ja tähyilivät pelokkaina ympärilleen.
”Teidän ponnistuksenne valuvat hukkaan. Te ette voi taistella minua vastaan. Minä en halua tappaa teitä. Minä kunnioitan suuresti Tylypahkan opettajia. Minä en halua valuttaa taikaverta… Antakaa minulle Harry Potter, niin ketään ei vahingoiteta. Antakaa hänet minulle, ja minä en koskekaan kouluun. Teidät palkitaan… Saatte aikaa keskiyöhön.”
Hiljaisuus laskeutui saliin ja Adara katsoi Harrya joka seisoi opettajien pöydän luona. Yhtäkkiä Pansy Parkinson ponkaisi ylös ja huusi: ”Mutta hänhän on täällä! Potter on täällä! Napatkaa hänet!”
Pansy ei ehtinyt enää sanaa sanoa kun Adara asteli Harryn eteen suojaksi, kaikki rohkelikot nousivat ylös ja ottivat taikasauvansa esiin. Saman tekivät seuraavan rivin korpinkynnet ja sitten puuskupuhit. Kaikki seisoivat selin Harryyn ja katse vihaisesti Pansyssa.
”Kiitos neiti Parkinson, sinä poistut salista ensimmäisenä Voron kanssa. Jospa muut tupalaisesi lähtisivät seuraavana.”
Luihuiset nousivat ylös ja lähtivät ulos salista, ja vähitellen kaikki neljä pöytää autioituivat. Korpinkynsistä vanhimmat jäivät istumaan, kun heidän toverinsa poistuivat. Puuskupuheja jäi vielä enemmän ja rohkelikoista jäi puolet. McGarmiwa nousi uhmakkaan näköisenä ylös.
”Ehdottomasti ei, Creevey, ala mennä! Sinä myös, Peakes! Ja sinä myös Wilkinson!” Adara kääntyi katsomaan kohti Puuskupuhin pöytää, jonka alta tuli esiin – kuka muukaan kuin pikku Annie, jonka Adara tapasi aikanaan.
Ai niin, mutta eihän Annie sitä tiedä… Se tapahtui kauan ennen kuin Adara käänsi aikaa ja muutti tulevaisuuden. Hassua kuinka hän oli siten muuttanut myös Annien tulevaisuutta.
”Aikaa puoleen yöhön on vain puoli tuntia, joten meidän on toimittava ripeästi!” kajahti varma Kingsleyn ääni yhtäkkiä, hänen astuttua korokkeelle. ”Tylypahkan opettajat ja Feeniksin kilta ovat sopineet taistelujärjestyksestä. Professorit Lipetit, Verso ja McGarmiwa vievät taistelijaryhmät kolmeen korkeimpaan torniin – Korpinkynnen, tähtitieteen ja Rohkelikon torneihin – joista heillä on hyvä näkyvyys ja loistavat asemat lähettää loitsuja. Samaan aikaan Remus, Arthur, Sirius ja minä viemme ryhmiä tiluksille. Tarvitsemme jonkun järjestämään puolustuksen kouluun johtaville käytäville –”
”Kuulostaa meidän hommalta!” Fred huikkasi viitaten itseensä, Georgeen ja kysyvänä Adaraan. Adara nyökkäsi ja tunsi kuinka Sirius katsoi häntä. Hän ei uskaltanut katsoa takaisin.
”Hyvä on, johtajat tänne niin jakaannumme joukkoihin”, Kingsley sanoi ja Harry hivuttautui pois joukosta. Adara oli juuri lähdössä, kun hän tunsi Siriuksen painavan kätensä hänen olkapäälleen.
”Siltä varalta, jos minulle tapahtuu jotain. Haluan sanoa –”
”Älä puhu tuollaisia!” Adara puuskahti kiukkuisesti ja lähti kohti ovea. Mutta hän kääntyi vielä viimemetreillä hölmistyneen näköisen Siriukseen päin.
”Ja minäkin rakastan sinua”, hän sanoi virnistäen ja Sirius hymyili.
Adara lähti Georgen ja Fredin kanssa järjestämään ansoja ja sopivaa paikkaa heidän hyökkäykselleen.
Kun he olivat viimein mielestään valmiita, Adara huomasi Kelmien kartan pullottavan taskustaan. Hän otti sen ja katsoi missä Harry liikkui…
Harry oli juuri matkalla tarvehuoneen käytävää Hermionen ja Ronin kanssa, mutta toinen kolmikko oli jo tarvehuoneen käytävässä: Draco, Crabbe ja Goyle.
”Voi ei”, Adara sanoi itsekseen ja kaksoset katsoivat häneen.
”Jotain pahaa tiedossa?” Fred kysyi.
”Erittäin”, Adara sanoi ja näki kun Dracon, Crabben ja Goylen hahmot hävisivät – he olivat tarvehuoneessa. Nyt Harryn ja muut olivat lähempänä ja jatkoivat yhä kohti tarvehuonetta.
”Erittäin paha”, Adara sanoi ja Harryn kolmikko oli jo tarvehuoneen käytävässä.
”No mitä sinä oikein odotat? Mene!” Fred huudahti. Adara katsoi heihin hetken silmäyksellä ja lähti.
Matkalla hän vilkaisi karttaa uudestaan ja huomasi Siriuksen, Lupinin ja Tonksin pisteet kuolonsyöjien jahtaamina muurilla. Adaran askeleet pysähtyivät ja hän jäi tuijottamaan, kuinka Siriuksen piste asettui Tonksin ja Lupinin suojaksi, kun kuolonsyöjät lähestyivät heitä hitaasti joka puolelta. Kuolonsyöjien joukossa oli Bellatrix, Rookwood ja Dolohov…
