Remus löi Adaraa? Meni ehkä vähän liian yli. Olen aina kuvitellut Remuksen tiukkana mutta lempeänä persoonana, joka ei ikinä,
ikinä löisi ketään, varsinkaan parhaan ystävänsä tytärtä. Mutta muuten tämä fic on vallan mainio.
Pahoittelen, mutta en kamalan paljon tykkää Adarasta, enemmän nyt kuin vaikkapa 50. luvussa, mutta hän on edelleen minusta liian - mikä se sana on? Tietävä? Äh, väärä sana... No kuitenkin. Onneksi hän kuolee
Eivaan, tosi hyvin oot kyl onnistunut saaman Adaran mukaan juoneen, ei kyllä minulla mitään valittamista siitä.
Odotan paljon seuraavaa lukua, milloin mahtaa ilmestyä?
Ja kuinka monta lukua tähän kaiken kaikkiaan ilmestyy?