Kirjoittaja Aihe: Adara, Siriuksen tähti (K-11, 160 lukua)  (Luettu 352322 kertaa)

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 728
Luku 85. Verhon taakse
« Vastaus #280 : 22.11.2007 00:00:10 »
A/N: No niin, 22.11. klo 12 yöllä tulee luku jota on joko odotettu, tai sitä ei haluta missään nimessä lukea. Itkin ihan hirveästi tätä ja seuraavaa lukua tehdessäni ja sain parhaan kaverinikin vollottaan kuin vauva kun hän luki sen. Toivotaan että jos olette herkkiä niin että teillä on nenäliinoja, tai jos ette oo niin ei mitään hätää :) Odotan kommentteja enemmän kuin pitkään  aikaan ja siksi aionki pysyä poissa täältä ainakin 24 tuntia tämän jälkeen ja ehkä kauemmin. Harkitsin hetken luvun nimeksi "Hyvästi Sirius", mutta tässä silti on:


Luku 85. Verhon taakse









”Te ette ole kertoneet, mitä erityistä tässä ennustuksessa on”, Harry sanoi.
”Älä pelaa meidän kanssamme, Potter”, Malfoy sanoi.
”En minä pelaa”, Harry sanoi.
”Eikö Dumbledore ole kertonut, että sinun arpesi syy on kätketty salaperäisyyksien osastolle?” Malfoy ilkkui.
”Tä? Mitä -? Mitä minun arvestani?” Harry kysyi.
”Voiko tämä olla totta? Dumbledore ei kertonut? No, se selittää sen, ettet tullut tänne jo aiemmin, pimeyden lordi ihmetteli jo mikset sinä juossut tänne heti kun –”
Samassa Hermione kuiskasi Adaralle hyvin hiljaa: ”Kun Harry sanoo nyt… hyllyt.”
”- hän näytti kätköpaikan unessasi. Hän arveli, että olisit luonnostasi utelias kuulemaan tarkan sanamuodon..”
”Niin vai? Vai halusi hän, että tulen tänne hakemaan sen? Miksi?” Harry kysyi.
”Miksikö? Koska kenenkään muun ei sallita hakea ennustus kuin sen, kenelle se on laadittu, kuten pimeyden lordille paljastui, kun hän yritti panna jotkut muut hakemaan sen puolestaan.”
”Mutta miksi hän halusi varastaa minulle laaditun ennustuksen?” Harry kysyi yrittäen voittaa aikaa. Adara keskittyi vain siihen, koska Harry sanoisi ’nyt’, hän halusi pois sieltä ja äkkiä.

”NYT!” Ja kuusi poistujo-loitsua kajahtivat Adaran lisäksi ilmoille. Hyllyt alkoivat vapista, ja niiden sisältämät lasipallot räjähdellä.
”JUOSKAA!” Harry huusi ja he peittivät päänsä käsillään sirpaleilta, Adara juoksi katse Nevillessä, mutta erään sirpaleen lennettyä Adaraa kohti, hän ummisti hetkeksi silmänsä ja hukkasi Nevillen näköpiiristään. Hän juoksi satunnaisesti eräiden hyllyjen taakse ja käveli kauemmas.
Hän kuuli kun kuolonsyöjät hajaantuivat, ilmeisesti siksi että he olivat nähneet osan jäävän huoneeseen, vaikka Adara oli kuullut oven kalahtavan kiinni.
Hän perääntyi hitaasti, miltei hengittämättä. Yhtäkkiä hän tunsi käden suullaan, mutta oli myöhäistä. Hän oli tiukassa otteessa, eikä päässyt irti.

”Hiljaa”, sihahti ääni ja Adara tunnisti kalliin partaveden tuoksun, ja hänen olkapäälleen eksyneen platinanvaalean hiuskiehkuran
 ”Kuuntele, päästän sinut menemään jos hankit ennustuksen minulle”, hän kuiskasi ja päästi kätensä Adaran suun edestä.
”Ja miksi juuri minä saan tämän edullisen tarjouksen?” Adara kuiskasi.
”Koska Draco pitää sinua suuressa arvossa...” Lucius kuiskasi lähes kuulumattomasti Adaran korvaan. Adara tunsi kuinka Nevillen hahmo oli hänen viereisen hyllyn takana. Tainnuta hänet, Neville.. Tainnuta.. Hän ajatteli mutta mitään ei tapahtunut, Nevillen hahmo katosi kauemmas.
”Suostun”, hän vastasi, aikeinaan vain päästä lähtemään.

Ikävä kyllä, se ei onnistunut niin vain, sillä hän lähti Luciuksen kanssa etsimään Harrya. Etsintä tuntui kestävän iäisyyden niissä huoneissa joita tuntui olevan tusinoittain.
Lopulta jostain kauempaa kajahti ääni: ”ME SAIMME HEIDÄT! HE OVAT TÄÄLLÄ!” Adara säntäsi Luciuksesta piittaamatta äänen suuntaan. Huonetta huoneen perään, lopulta hän löysi holvikaarihuoneen jossa kymmenen kuolonsyöjää, ja Harry ja Neville olivat. Adara oli niin hiljaa ettei häntä huomattu. Bellatrix osoitti sauvallaan Nevilleä ja huusi: ”Kidutu!”
”Karkotaseet!” Adara loihti Bellatrixiin ja juoksi kauemmas, kuolonsyöjien alkaessa kirota häntä eri loitsuin. Hän juoksi Harryn luokse holvikaaren taakse, Nevillen tehdessä samoin. Samassa korkealla heidän yläpuolellaan pamahti kaksi ovea auki ja paikalle juoksi viisi ihmistä: Kingsley, Tonks, Vauhkomieli, Lupin ja... Sirius!

Adara aseistariisui yhden kuolonsyöjistä, joka oli juuri aikeissa kirota Kingsleyn selän takana. Sitten Kingsley itse tainnutti tämän ja kiitti pikaisesti Adaraa. Sirius alkoi kaksintaistella yhden kuolonsyöjän kanssa niin että sauvat olivat yhtä sumua. Adara näki Vauhkomielen makaavan pää veressä lattialla, taikasilmä kierien lattialla. Dolohov-niminen kuolonsyöjä yritti saada ennustuksen Harrylta, mutta Sirius ehti hätiin työntämällä Dolohovin kauemmas Harrysta. Harry kangisti Dolohovin.

”Hieno, Harry! Adara, pysyttele poissa taistelusta”, Sirius sanoi astuessaan Adaran eteen suojaksi. Adara puristi hänen oikeaa käsivartta ja pysytteli tämän takana suosiolla. Yksi kuolonsyöjistä syöksähti kohti heitä mutta Sirius oli nopeampi äänettömässä loitsussa. Kuolonsyöjä kaatui maahan ulvaisten.
”Mene turvaan, heti kun voit. Mitä tahansa tapahtuukin”, Sirius sanoi ja tarttui hetkeksi Adaraa kädestä. Adara nyökkäsi ja kohdisti suuntansa kohti ovea, samalla kuin Tonks hävisi kaksintaistonsa Bellatrixin kanssa ja Sirius ryntäsi Tonksin paikalle.

”DUBBLEDORE!” Kuului Nevillen nenään puhuttu huudahdus. Adara kääntyi toisen oviaukon suuntaan ja näki Dumbledoren, kasvot kalpeana raivosta. Kuolonsyöjät huomasivat myös Dumbledoren ja yksi heistä yritti juosta karkuun, mutta Dumbledore taikoi hänet sekunnin murto-osassa takaisin. Sirius ja Bellatrix näyttivät olevan ainoat jotka eivät tapahtumaa huomanneet, sillä he taistelivat yhä. Adara tuijotti nyt heitä varuillaan ja lähti kuolonsyöjiä vältellen kohti heitä, käsi taskussa puristaen sauvaa. Sirius väisteli leikiten Bellatrixin valosuihkuja ja nauroi kaikuvassa huoneessa: ”Älä viitsi, pystyt parempaankin!”
Seuraava valosuihku osuikin suoraan Siriuksen sydämen kohdalle. Adaran sydän pysähtyi hetkeksi kuin valo olisi osunutkin häneen.

”EI!” Adara kiljaisi niin että huoneessa kaikui, hän juoksi vasta puolivälissä huonetta kohti Siriusta. Siriuksen silmät laajenivat ja nauru hyytyi järkytykseltä. Hän kaatui kaarevasti taaksepäin ja vajosi holvikaaren verhon taakse, kadoten näkyvistä. Adara pysähtyi niille sijoilleen, Bellatrixin riemunkirkaisu ei kuulunut hänen korvissaan. Hän oli kuin hyytynyt paikalleen.

Hän ei voi... Hän ei voi... Hän ei voi!

Adara jatkoi taas juoksemista, kompuroiden ja sekaisen olon vallassa. Hän saapui holvikaarelle samalla kun kuuli Harryn huudon: ”SIRIUS!”
Bellatrix oli kadonnut jonnekin kauemmas. Adara katsoi holvikaareen, ilma holvikaaressa kieppui hitaasti, kuin jonkinlainen taikaportti, eikä Siriusta näkynyt missään. Sinnekö Sirius oli pudonnut? Tuohon taikaporttiin? hän ei ajatellut, hän oli juuri astumassa itsekin holvikaareen, Siriuksen perään, pelastamaan hänet. Harryn vaimea huuto kuului Adaran korvissa ja hän astui korokkeella kohti holvikaarta. Samassa joku tarttui häntä olkapäästä ja kiskaisi taaksepäin.

”Adara, ei!” hän kuuli Dumbledoren huutavan.
”Päästä irti! Haen hänet!” Adara huusi ja yritti päästä irti Dumbledoren otteesta, tämä vain kiskoi Adaraa kauemmas holvikaaresta, kohti Harrya ja Lupinia.
”Liian myöhäistä, Sirius on -”
”EI!” Adara kiljaisi samassa kun Malfoy oli heilauttanut sauvaansa Adaraa kohti, Adara väisti –melkein. Loitsu osui häntä jalkaan ja hän tunsi kun jalka petti hänen altaan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.
”Pysy matalana!” Dumbledore huusi ja riensi yhden kuolonsyöjän kanssa kaksintaisteluun. Hän pysyi matalana lattialla mielestään ikuisuuden. Hän halusi päästä Siriuksen luo, muttei olisi pystynyt edes ryömimään holvikaarelle siinä tilassa. Kesti vielä hetken, kunnes Lupin ryntäsi Adaran luokse ja koetti auttaa tätä ylös –Harry ja Bellatrix olivat kadonneet. Adaran ajatukset eivät toimineet kunnolla. Mihin Sirius hävisi? Mikä loitsu häneen iskeytyi?

Hän ei välittänyt hälystä ympärillään, mikään ei merkinnyt juuri silloin mitään. Adara halusi vain päästä tuonne holvikaareen, auttaa Siriuksen pois sieltä. Lupin sanoi jotain, mutta Adara ei kuunnellut. Lopulta hän sai ajatuksensa kasaan että kuuli Lupinin toistavan aavistuksen pelokkaalla ja särkyneellä äänellä:
”Nojaa minuun, yritä nousta!” Silloin Adara tajusi, ettei hän ollut edes koettanut nousta ylös toisella jalallaan, hän oli kuin transsissa hetki sitten.
”Vien sinut pois täältä, ei hätää”, Lupin sanoi ja väisti Malfoyn sauvasta tulleen valosuihkun samalla kun Dumbledore syöksyi tämän kanssa varmasti helposti voitettavaan kaksintaisteluun, mutta Malfoy riensi ulos huoneesta ennen kuin Dumbledore sai tämän kiinni loitsullaan.
”Ei, vie minut tuonne”, Adara sanoi hiljaa ja viittasi holvikaarelle päin. Lupin nosti Adaran seisomaan yhdelle jalalle.

”Ei, se ei auta mitään, Adara. Sirius on poissa. Hän ei palaa”, hän sanoi ääni vaimeana, surusta karheana. Adara pudisti päätään.
”Hän ei voi olla, ei voi. Hän tulee takaisin jos autamme hänet pois sieltä!” Adara huusi vastaan. Miksei Lupin suostu auttamaan? Edes parasta ystäväänsä?
”Adara, älä. Hän putosi sinne -”
”EI! SIRIUS! KUULETKO?!” Adara kiljui kääntäen katseen holvikaarelle ja tunsi yhtäkkiä kyyneleet valumassa poskillaan.
”Tule nyt”, Lupin käski ja osittain kantoi Adaran ulos huoneesta. Adara rimpuili minkä pystyi.
”EI!!! SIRIUS! TULE POIS SIELTÄ!” hän kiljui heidän saapuessa huoneen ovelle ja astuessa ulos siitä taistelun tohinasta. Sirius olisi tullut jo ulos sieltä jos hän olisi kunnossa. Hän oli aina rientänyt Adaran luo kun tämä oli pienimmässäkin hädässä. Onko hänelle sattunut jotain? Jos hän makaa siellä tajuttomana eikä pääse pois?
”Isä...” Adara kuiskasi kyynelten tulviessa poskilleen.

Jos Sirius ei vastaisi edes Adaran kutsuun, kun tämä kutsui isäänsä niin...

”ISÄ!!!”

Ehkä hän sitten..

”Adara, oletko kunnossa?” kuului Ginnyn ääni kun he olivat tulleet huoneeseen.
”Missä Harry?” Lupin kysyi. Ginny osoitti huoneen ovelle.
”Pidä huolta Adarasta”, Lupin käski, rynnisti ovelle, mutta samassa kuului miehen ääni ja Lupin kaatui selälleen maahan eikä liikkunut.
”REMUS!” Adara kiljaisi ja koetti päästä ylös, Ginny asteli nyt lähemmäs ja samassa hänkin kaatui maahan. Adara henkäisi kun Lucius Malfoy asteli ovesta sisään, potkaisten Lupinin velttoa ruumista ja asteli Adaran luo. Lucius tarttui häntä tiukasti hiuksista ja raahasi kohti holvikaari-huonetta.

”Sinun avullasi pääsen pois täältä”, Lucius sanoi huulet tuskin liikkuen, potkaisi oven auki ja muut kääntyivät katsomaan Luciukseen päin. Lucius etsi katseellaan Dumbledorea samalla kun Adara yritti rimpuilla Luciuksen otteesta. Lucius nosti Adaran väkisin seisomaan, kietoi käsivartensa tytön kurkun ympärille ja osoitti tämän sydäntä kohti sauvalla. Osa kuolonsyöjistä oli sidottu lattialle, muutama vielä taisteli, mutta jähmettyi kuten Kiltalaisetkin.
”Noniin, Albus, päästä heidät kiltisti pois niin tälle ei käy mitään”, Lucius sanoi kylmästi. Dumbledore laski sauvansa osoittamaan lattiaa.
”Älä tee sitä”, Adara sanoi ja Lucius kovensi otettaan, Adara älähti kivusta.
”Olisi sääli tappaa hänet, juuri kun hänen säälittävä isänsäkin koki saman kohtalon. Vai olisiko se helpotus?” Lucius sanoi kääntäen katseensa Adaran kasvoihin. ”Haluatko verenpetturi-isäsi luokse?”
Hän ei ole kuollut, Adara kielsi sen taas hetkeksi itseltään. Ei voi... ei voi... mutta miksi hän ei tule auttamaan? Voin kuolla ja hän vain piileskelee siellä verhon takana? Vai onko hän todella...?

VIUH! Luciuksen sauva lennähti tämän kädestä, kun joku hänen takanaan mumisi karkotaseet-loitsun.
Lupin, kasvot raivoa täynnä, osoitti Luciuksen kasvoja kohti, mutta Lucius kääntyi selkä seinää vasten, että näki kaikki vihollisensa yhtä aikaa. Nyt hän kietoi sauvakätensä Adaran kurkulle ja kuristi niin kovaa että Adara kakoi, yrittäen saada happea. Lupinin kasvot muuttuivat vielä raivoisimmiksi ja hän huusi: ”Päästä-hänet-NYT! TAI MINÄ TAPAN SINUT!”
Adarasta tuntui että hänen päänsä räjähtäisi, hän ei saanut happea. Hän koetti saada Luciuksen ranteesta kiinni ja riuhtoa tämän käden irti kurkustaan, muttei pystynyt.
”Päästäkää heidät -” Lucius sanoi nyökäten kuolonsyöjiin ”- niin tämä saattaa saada vielä tilaisuuden”, Lucius sanoi. Adarasta tuntui, ettei hän kestä enää hetkeäkään. Lupinin ilme muuttui yhtäkkiä rauhalliseksi, samassa joku huusi, Lupiniin päin kääntyneen Luciuksen takana: ”TAINNUTU!” ja Lucius kaatui maahan, Adara kaatui mukana koska Luciuksen käsivarsi oli hänen ympärillään. Hän löi päänsä Luciuksen olkapään yli lattiaan ja tuntui kuin elokuvasta olisi katkennut filmi. Oli täysin pimeää, äänetöntä, tunnotonta.
« Viimeksi muokattu: 28.09.2017 03:12:40 kirjoittanut Lokitar »

serafina II

  • ***
  • Viestejä: 130
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 22.11. Verhon taakse
« Vastaus #281 : 22.11.2007 12:04:11 »
SURULLISTA, Mutta Loistavaa. :'( :'(  Poraan täällä kuin joku vesiputous, enkä pysty lopettamaan. Ihme että sain luettua tuon luvun loppuun järkytykseltäni. Hienosti olit kirjoittanut tuon koko luvun, vaikka olen ihan down Siriuksen kuolemasta. :(
Tuo loppu oli tosi hyvä, vaikken kunnolla siihen pystynyt keskittymään.
Anteeksi lyhyn sekoilukommenttini, olen vain niin järkyttynyt. :D :(
Kiitos tästä luvusta, jatkoa odotan.

Lerosa

  • ***
  • Viestejä: 250
  • Ava by Rebecca Lupin
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 22.11. Verhon taakse
« Vastaus #282 : 22.11.2007 14:50:22 »
nyyh... Surullista. Kun luin tämän kyyneleet alkoivat valua silmistä.Eikai Adaralle sattunut lopussa mitään vakavaa? JJJJJJJJJAAAAAAATKKKKKKKKOOOOOAAAAAA!<3
Everybody left me behind...

Justinee

  • Vieras
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 22.11. Verhon taakse
« Vastaus #283 : 22.11.2007 17:49:54 »
Voi ei. Leffassa en itkeny Siriuksen kuolemalle mutta nyt... Sä... Sä kirjotat niin hyvin ja ja... Ihana<3 Täytyy tunnustaa että tarttin nenäliinaa :o Oli ihana, toivottavasti Adaralle ei käyny mtn kamalaa tos lopussa. Kiitos ja JATKOAHH :D

Mya Musta

  • Kirvesmurhaaja
  • ***
  • Viestejä: 738
  • Janne on mun sankari.
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 22.11. Verhon taakse
« Vastaus #284 : 22.11.2007 18:08:59 »
:'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''(

Siriuuuuuuussss, tule pois sieltä verhon takaa ja yllättä meidät!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

noh............................................................................................................................................
Luku oli siis taas ihan hyvä, JA SINÄ SITTEN LAITOIT SEN TÄNNE, VAIKKA MINÄ RUKOILIN ETTET LAITTAISI SILLÄ OLISI PALJON PAREMPIAKIN KUN TOLLASET KAUHEET KUOLEMAT!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Adara tavallaan hukkas yhden tilaisuuden tossa... Sehän ois loistavasti voinu luikerrella Luciuksen suosioon, mutta oli se tietysti hädissään Siriuksesta....
Siis taas kerran... luku oli hyvin kirjoitettu enkä bongannut kirjoitusvirheitä....

I cried when he died........................................................... Myönnän sen........................................... :(
Tosin en siinä elokuvassa, se taistelu oli muutenkin niin typerästi kuvattu, ja Siriuksen kuolema ei saanut mitään oikeutta siinä, se tavallaan sekoittui siihen taustahämminkiin (mikä tosin siinä kohtaa oli vähäistä)
Nii ja kumpa Adaralle ei sitten ois mitään päävaurioita tullut....

jatkoa sitten vaan taas.....

Mya Musta

Ihme kun tuli näinkin pitkä vaikka oon näin surullisessa mielentilassa :)
"Well every game is big for us."
TEAM Tukkajumala

Cirilla

  • Welhon tytär
  • ***
  • Viestejä: 303
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 22.11. Verhon taakse
« Vastaus #285 : 23.11.2007 10:26:27 »
Tuo otsikko olisi voinut ihan hyvin olla Hyvästi Sirius.
Koska jo tuo otsikkoehdotuksen nimi sai minut hieman hmm.. kaihoisaksi..
Melkein aloin jo pillittää..

En siis ole vielä lukenut tuota mutta aloittamassa olen.

Onko kellään nenäliinoja?

Cir*Katwi




EIIIIIII!!!
Mi.. mi... mi..
Sanat loppuu!
Prkl..
Äsh..
Mi.. mi.. mi..
En minä osaa kertoa yhtään mitään.
Mi.. mi.. mi..

Aivan sanoinkuvaamattoman ihanaa.
Todellakin rakastuin! Aivan mahtavaa!
En osaa kertoa kuinka hyvin osasit tämän viimeisimmän luvun kertoa.
Olen enemmänkin kuin myyty..
Olen aivan äimistynyt..

Miten sinä osaat?

Aivan todellakin mahtavaa tekstiä!

Ja missä hitossa rakentava palaute on?
Jos joku näkee sellaista niin ilmoittaa suoraan minulle (:

Cir*Katwi Kiittää pyyhkien kyyneleitä ja onnittelee todellakin onnistuneesta luvusta.
*Suuri Kiitos Tästä!*


// Kaapo yhdisti tuplat
« Viimeksi muokattu: 26.05.2015 08:50:46 kirjoittanut Kaapo »
Maailma on kaunis. Kiitos mielikuvituksesta ja taiasta.

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 728
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 22.11. Verhon taakse
« Vastaus #286 : 23.11.2007 15:24:12 »
6 kommenttia jo tullut! ihanaa! Ja anteeks kun saan teijät pillittään mutta muistakaa että luette omalla vastuulla. Minä en vastaa silmissä katkenneista verisuonista tai vastaavaa :D Ajattelin joko tänää tai huomenna laittaa vielä sen toisen itkettävän luvun

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 728
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 22.11. Verhon taakse
« Vastaus #287 : 23.11.2007 21:49:21 »
A/N: No niin, tässä sitten se toinen suruluku. :(

Luku 86. Syyllisyyden tuska








Adara heräsi jossain, pehmeän peiton alla. Hetken levättyään hän nousi istumaan ja tunnisti paikan Georgen huoneeksi Kotikolossa.
Mitä ihmettä? Untako..?
Adara kokeili päätään, ja siinä olevaa kuhmua. Ei unta..?
Ovi aukesi ja Fred ja George astelivat sisään. Adara tuijotti heitä mykistyneenä hetken. He tuijottivat häntä surullisesti.
”George... Näin pelottavaa unta. Olimme Harryn ja muiden kanssa ministeriössä ja Sirius –”
George katsoi häntä lasittunein silmin. Adara katsoi takaisin niin pitkään, että Georgen täytyi kertoa totuus jotenkin. Hän pudisti hitaasti päätään. Adara tunsi kyyneleiden valuvan poskilleen.
”Ei.. se ei ole totta..  ei...” hän sanoi ja peitti kasvonsa käsiinsä. George ryntäsi halaamaan häntä.
”Ei, ei, EI!” Adara huusi painaessaan kasvonsa Georgen weasleyjumpperia vasten.
”Sano että se oli unta, George... Vaikka se olisi valhe, sano että se oli unta...” Adara kuiskasi, Georgen pudistaessa päätään hänen olkapäätään vasten.

Hän istui yksin Kotikolon portailla, viileä tuuli heilutti hänen olille ulottuvia hiuksiaan ja sai hengityksen tärisemään kun hänen sormensa palelivat. Hän tuijotti pientä lammikkoa, josta heijastui hopeinen kuunsirppi. Heinät huojuivat tuulessa ja vesipisarat kimalsivat niillä sinisinä. Kyyneleet sumensivat Adaran näköä ja tulvivat tämän poskille. Jokin kolahti hänen takana. Ovi.
George asteli portaille ja istuutui Adaran taakse ylemmälle portaalle. Hän kietoi kätensä tämän ympärille takaapäin. Adara nojautui hitaasti Georgen syliin ja nielaisi.
Siinä he istuivat pitkään, täysin hiljaa. Adara pyyhkäisi kyyneleitä kasvoiltaan ja George rutisti häntä tiukemmin itseään vasten. Tähdet tuikkivat kirkkaina taivaalla. George katsoi taivaalle.

”Tiedätkö mikä tähti tuo on?” George sanoi osoittaen yhtä kymmenistä tähdistä jotka tuikkivat taivaalla. ”Se on Sirius. Sirius on tähti, kirkkain tähti koko kuviossaan. Mutta tiedätkö mikä on toiseksi kirkkain?” hän kysyi. Adara pudisti päätään.
”Adara...” George kuiskasi. Adara tärisi kylmästä ja pidätti uusia kyyneleitä valumasta kasvoilleen.
”Hän elää sinussa. Ja katsoo aina jälkeesi... Aina”, George sanoi. ”Meitä rakastavat eivät koskaan hylkää meitä.”
Adara purskahti itkuun. George halasi tätä yhä, tiukentaen vain otettaan.
”Olisin voinut pelastaa hänet. Oli minun syyni, että hän kuoli. Jos en olisi tullut sinne, hän ei olisi seurannut”, Adara sanoi ääni itkusta väristen.
”Älä sano noin. Luuletko että hän olisi vain istunut kotonaan kun tiesi että olet hengenvaarassa?” George kysyi.
”Hänen olisi pitänyt”, Adara kuiskasi.

”Mutta ei tehnyt niin... koska niin perhe ei tee. Perheenjäsenet suojelevat toisiaan, uhraten mieluummin oman henkensä heidän takiaan.” George sanoi. ”Sinäkin menit ministeriöön kun luulit että hän on siellä. Teitte molemmat virheen. Ole onnellinen ettette molemmat maksaneet virheistä hengellänne.” 
”Mieluummin minä kuin hän”, Adara sanoi.
”Älä... Mitä tekisin ilman sinua?” George kysyi ääni hiukan värähtäen. Värähdyksestä päätellen George oli vähällä itkeä. Adara ei tiennyt mitä vastata.
”Adara, minä rakastan sinua”, George kuiskasi ja silitti tämän poskea kerran. ”Enemmän kuin mitään. Ja jos olisin menettänyt sinut sinä yönä ministeriössä... Maailmani olisi hävinnyt.” hän sanoi ja Adara käänsi kyyneleiset kasvonsa Georgeen päin.
”Minusta tuntuu nyt samalta. Sirius oli... hän oli ainoa perheeni. Ainoa jonka kanssa tunsin itseni kokonaiseksi. Tunnen samanlaista sinun kanssasi, mutta...”
”Se ei ole sama asia? Ymmärrän täysin, ei isää voi korvata mitenkään”, George sanoi. Adara ei vastannut mitenkään vaan hengitti syvään, täristen. He istuivat taas hiljaa hetken.

”Miltähän kuolema tuntuu?” hän sai kysyttyä. George kohautti olkiaan.
”Silloin pitää kai valita kahdesta polusta toinen... Sir Nicholas sanoi kerran. Kuolemaa pelkäävät jäävät aaveiksi maan päälle”, George sanoi.
”Sirius ei pelännyt... tiedän sen”, Adara kuiskasi.
”Siriuksella ei jäänyt mitään hävettävää. Hän kuoli pelastaessaan sinua. Eniten koko maailmassa hän halusi että sinä olet turvassa... Sitä minäkin haluan”, George sanoi hiljaa ja katsoi kun kaukana pellon toisella puolella naapuri sammutti viimeisenkin valonsa.
”Tule, mennään.” hän sanoi noustessaan ylös ja ojensi kätensä Adaralle.
”Minne?”
”Kalmanhanaukiolle”, George vastasi. Adara tarttui Georgen käteen. George auttoi hänet ylös ja johdatti heidän Kotikolon takan luo...

Kalmanhanaukiossa oli pilkkopimeää, pelkkä valonkajo keittiöstä näytti missä portaat sijaitsevat. He puikkelehtivat sohvien ja pöytien välistä portaille ja astelivat niitä pitkin keittiöön. Paikalla oli Lupin ja rouva Weasley. Lupin istui tuolilla pöydän ääressä ja rouva Weasley hellan ääressä sekoittaen kauhallaan jotain mikä tuoksui taivaalliselle. Adara ei tuoksuihin tosin mitenkään keskittynyt.
Lupin pongahti seisomaan Adaran nähdessään. Hänen otsassa oli verivana, ja hänen silmäkulmansa oli aavistuksen verran punainen ja turvonnut. Kasvoilla ei ollut hymyn häivääkään. Adaran sydäntä satutti nähdä Lupin sellaisena. Hitaasti ja varmasti Lupin käveli Adaran luo ja halasi tätä tiukasti. Adaran vaivalla pidätellyt kyyneleet ottivat viimein voiton ja valuivat Lupinin takin olalle. Lupinkin itki. Puristus tuntui Adaran sydämen ympärillä, hän haluaa olla nyt yksin. Itkeä surunsa pois, jos se vain voisi olla mahdollista...

Lupin irrottautui täristen Adarasta ja rouva Weasley asteli halaamaan Adaraa. Hänenkään kasvoissa ei vilahtanut mitään iloa. Hän rutisti Adaraa tiukasti tämän sulkiessa silmänsä, lämpimien kyynelten valuessa kasvoilleen.
”Olen niin pahoillani”, rouva Weasley kuiskasi.
”Molly, ruoka palaa pohjaan”, Lupin totesi ääni vaimeana ja pyyhki kyyneleet poskiltaan. Adara irrottautui rouva Weasleyn halauksesta kun tämä meni takaisin hellan äärelle. Siinä he kaikki nyt seisoivat, Lupin täysin hiljaa, katsoen jonnekin kohti Oljon pesää, rouva Weasley niiskuttamassa hellan äärellä katse tiukasti kattilassa, George ovella katse lattiassa. Adara pyyhki silmänalusiaan ja käänsi katseensa johonkin kauemmas Lupinista. Hänen oli päästävä pois siitä hiljaisuudesta. Ei väliä kuinka kauas tai lähelle, kunhan ei ole siinä huoneessa...

”Haluaisin olla hetken yksin...” hän lopulta sanoi. Lupin nosti katseensa Adaraan, muttei sanonut mitään, vain nyökkäsi. Adara asteli keittiön ovelle, Georgen hipaistessa kädellään Adaran sormia. Hän sulki oven mennessään ja kiipesi portaat ylös. Hän asteli takaisin pimeään olohuoneeseen ja katseli ympärilleen. Sohva, jolla hän ja Sirius istuivat juoden kaakaota, sohva jolle he nukahtivat.. Adara hymyili hyvin heikosti sohvalle ja asteli olohuoneen keskelle.

Silloin se iski häneen. Totuus. Sirius on poissa, kuollut, eikä ikinä palaa. Hän kuoli koska halusi pelastaa Adaran hengen. Se oli Adaran syytä...
Adara puristi silmänsä kiinni. Hänen ei pitäisi ajatella niin, hän olisi tehnyt täysin samoin Siriukselle. Ja niinhän hän luuli tekevänsä, pelastavansa Siriuksen, mutta se olikin ansa...
Jos hän ei olisi ollut niin typerä, hän olisi sanonut Harryllekin ja muille ettei se näky välttämättä merkitse mitään. Nyt Sirius oli poissa. Silti Adarasta tuntui kuin Sirius voisi pelmahtaa takasta vihreiden liekkien saattelemana ja kysyä myöhästyikö hän illalliselta. Tuntui kuin hän olisi yhä läsnä, kuin hän olisi vain jossain eri huoneessa ja tulisi sieltä kohta. Tosiasia oli että se toinen huone oli se mistä Adara ei häntä voinut saavuttaa.

Adara peitti kasvot käsiinsä ja itki. Se oli hänen syytään, ei väliä mitä George tai muu sanoisi, se oli hänen syynsä. Tuntui kuin tuhannet puukot olisivat iskeneet totuuden muodossa hänen kehoonsa. Puristus tuntui ottaneen täysin Adaran sydämen haltuunsa. Tuntui kuin hänen sydämensä puristuisi pieneksi ja elottomaksi, sen se Adaran mielestä olisi ansainnutkin. Hänen oli vaikea hengittää, tuntui kuin joku kuristaisi häntä kurkusta. Hän ei halunnut avata silmiään, nähdä sitä olohuonetta. Hän haluaisi avata silmänsä huomatakseen että onkin nähnyt unta ja olisi nyt turvallisesti Tylypahkassa, ja mitään ei olisi tapahtunut ministeriössä. Mutta Adara tiesi ettei niin käy. Hän kaatui polvilleen olohuoneen lattialle yrittäen tasoittaa hengitystään. Jos Sirius eläisi, hän olisi jo juossut hänen luokseen ja kysynyt mikä on hätänä. Nyt kukaan ei tule. Kukaan ei osaisi parantaa sitä tuskaa minkä Adara tunsi nyt.

Hän halusi kadota, pois tästä maailmasta, lakata tuntemasta sitä tuskaa, lopettaa itkeminen. Mikään näistä ei ollut mahdollista. Hän painoi kätensä päätään vasten ja huusi. Tuntui kuin hän eläisi painajaisessa. Olo oli sietämätön. Hän huusi niin kovaa kuin mahdollista. Vähäinen mahdollisuus hengittämiseen oli kadonnut. Adara ei enää yrittänytkään hengittää. Hänhän halusi pois. Miksi siis yrittää?
Lopulta hän avasi silmänsä, näki sen muistoja täynnä olevan olohuoneen, sen sohvan, sen takan... Keittiöstä kuului ääniä ja Adara tunsi itseään kohdistuvan vihan ottavan osaa kun hän huusi taas, heikommin ja kivuliaammin, sydän tuntui olevan vankina neljän seinän sisässä, kuin Sirius oli ollut sukunsa talossa.
Adara vihasi itseään, hän ei kuvitellut olevansa niin typerä että saattaisi rakkaansa vaaraan, kuolemaan.

Mutta minä olen typerä.

Hän nousi polvilleen, tarttuen olohuoneen pikkupöytään, ja sen sijaan että hän olisi käyttänyt sitä noustakseen ylös, hän kaatoi sen kumoon jälleen huutaen. Hän halusi hajottaa jotain, kuvitellen että se auttaisi asiaa. Pöydällä olleet vaasit ja lasit hajosivat kymmeniksi sirpaleiksi, kuten Adaran sydän tuntui särkyvän. Keittiöön vievistä portaista kuului ääntä. Adara nousi ylös, löi hyllyltä alas yhden vaasin lattialle ja huusi vielä kerran. Silloin happi tuntui olevan niin loppu, että Adara luuli vihdoinkin kuolevansa. Hän lyyhistyi jälleen lattialle.

”Ja jos sinulle sattuu jotain, mitä minä teen..?”
”No sitten sinä pelastat minut kuten aina, vai mitä?”


 Lupin, George ja rouva Weasley ryntäsivät olohuoneeseen. Hän itki pystymättä lopettamaan, haukkoi happea turhaan. George kiiruhti Adaran oikealle puolelle, rouva Weasley vasemmalle, ja Lupin Adaran eteen. Adaran kasvot alkoivat muuttua kalpeiksi, muut katsoivat hätääntyneinä vieressä.

”Hän tukehtuu!” Rouva Weasley kiljaisi.
”Adara, hengitä!” George huusi ottaen käsillään Adaran olkapäistä kiinni ja auttoi tämän istumaan lattialle. Adara sulki hetkeksi silmänsä ja pudisti päätään. Hän ei pystynyt. Hän ei pystynyt hengittämään. Hän kuitenkin yritti, hän yski saadakseen jotain aikaiseksi. Se vain pahensi asiaa, kipu kurkussa yltyi ja Adara oli varma että oksentaisi kohta. Lupin painoi kätensä Adaran poskille ja käänsi tämän päätä enemmän itseensä päin.
”Keskity hengittämiseen, yritä rauhoittua”, Lupin sanoi. Se ei auttanut. Hän ei pystynyt.

 Minä haluan pois! Miksi he eivät sitä ymmärrä?! Miksi?! Päästäkää minut pois!!


George kiersi Adaran eteen siirtäen Lupinin hiukan tieltään. George painoi huulensa Adaran huulia vasten ja puhalsi hiukan ilmaa Adaran keuhkoihin.

George...

Adara pinnisteli ja lopulta tunsi kuinka paine lähti kurkusta, hapen kulkevan keuhkoihinsa. Samassa hän ei kuullut mitään, näkö alkoi sumentua, muuttua pimeäksi... Hän tunsi pyörtyvänsä Georgea vasten.

”Mitä minä tekisin ilman sinua? Adara, minä rakastan sinua. Enemmän kuin mitään...”
« Viimeksi muokattu: 28.04.2008 23:16:34 kirjoittanut Fubuki »

teelkis

  • ***
  • Viestejä: 15
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 23.11 luku 86!!!
« Vastaus #288 : 23.11.2007 22:03:22 »
Kuinka upean koskettavasti kirjoitettu. Kaikki tämä suru tuntuu painavan minuakin ja itku pyrkii ulos, olet kuvaillut tapahtumat todella hyvin. Hitto tämä on niin surullista. Miksi Siriuksen piti kuolle...

Lerosa

  • ***
  • Viestejä: 250
  • Ava by Rebecca Lupin
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 23.11 luku 86!!!
« Vastaus #289 : 24.11.2007 11:15:47 »
Uskomatonta itkin jopa enemmän kuin 85 luvulle luin tämän jo silloin kun laitoit sen tänne ja itken vieläkin sori ei rakentavaa en jaksa keskiittyä oikein kirjoittamiseen itkultani........
Everybody left me behind...

Dizzy

  • ***
  • Viestejä: 31
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 23.11 luku 86!!!
« Vastaus #290 : 24.11.2007 13:11:23 »
Voi Fubuki minkä teit, pistät ihmiset itkemään... Hyi sinua, saisit hävetä! No ei vais, hienosti olit kirjottanut ja kuvaillut Adaran tunteita ja tuskaa, muuta ei osaa nyt oikein sanoa...
Ava by Amnesiac

pullarusina

  • Vieras
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 23.11 luku 86!!!
« Vastaus #291 : 24.11.2007 14:32:22 »
Itse en itkenyt, mutta hienot luvut silti ^^ Jatkoa orottelen!
PS. ;_________________________________; George puhu nätisti.

Mya Musta

  • Kirvesmurhaaja
  • ***
  • Viestejä: 738
  • Janne on mun sankari.
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 23.11 luku 86!!!
« Vastaus #292 : 24.11.2007 22:25:54 »
Ihana, mä itkin tässäkin, niin kauniisti kirjoitettu, eikä kirjoitusvirheitä jotka ois pilannu tunnelman, ihanaa
Ja George tosiaan puhui niin nätisti, lohduttvasti, kiitos tästä.

Laita taas pian jatkoa, joka toivottavasti on jo vähän iloisempaa eikä saa minua jälleen kyyneliin :)

Mya Musta
"Well every game is big for us."
TEAM Tukkajumala

Hopbandop

  • ***
  • Viestejä: 20
  • Inspired - Insane
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 23.11 luku 86!!!
« Vastaus #293 : 26.11.2007 19:19:33 »
Upeaa. Mahtavaa. Aivan uskomatonta, kuinka hämmästyttävän paljon olet kehittynyt kirjoittajana. Oikeasti, nämä viime luvut ovat upeat taidonnäytteet sinun kirjoitustaidostasi. Onnittelut, olet onnistunut kuvaamaan vaikeat tilanteet äärimmäisen hyvin. Ei voi muuta sanoa, kuin onnittelut.
"You see, I loved a man once."

Cirilla

  • Welhon tytär
  • ***
  • Viestejä: 303
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 23.11 luku 86!!!
« Vastaus #294 : 27.11.2007 14:10:28 »
Voooouuuu..
Taas meen ihan sanattomaksi..
Surullista erittäin surullista.
Mutta sitlti niin ihanaa luettavaa.
Rakastuin uudelleen (taas kerran)
Nyt vaan voin jäädä kyttäilemään lisää.
Voihan pipari..
Taidan olla aika koukussa tähän (:

Cir*Katwi
Maailma on kaunis. Kiitos mielikuvituksesta ja taiasta.

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 728
Luku 87. Auringon paisteessa
« Vastaus #295 : 30.11.2007 19:21:20 »
A/N: Noniin, sain viimeinkin tän luvun valmiiksi! Eikä ollut kuin kahdesta kappaleesta kiinni ^^'

Luku 87. Auringonpaisteessa








Hän heräsi oman huoneensa vuoteessa, tuijotti ilmeettömänä kattoa, kunnes käänsi katseensa huoneen ikkunalle. Lupin seisoi ikkunan ääressä, nojaten leukaansa toiseen käteensä. Hetken Adara oli luullut häntä Siriukseksi, mutta se oli vain hetken toiveajattelua. Lupin kääntyi katsomaan Adaraa ja tajusi tämän olevan hereillä. Hän asteli ripein askelin Adaran vierelle.
”Millainen olo?” Hän kysyi, ja oli vähällä läimäyttää itseään otsaan heti kysymyksen jälkeen.
Ihan kuin hän sanoisi voivansa hyvin. Lupinin kasvot tuntuivat sanovan.

”On sitä paremminkin voitu”, Adara mutisi ja käänsi kasvonsa poispäin hänestä. Miten hän kehtasi näyttää naamaansa hänelle, kun tämän parhaan ystävän kuolema oli hänen vikansa..?
”Dumbledorella on sinulle asiaa. Hän tahtoo puhua kanssasi nyt”, Lupin sanoi. Adara nyökkäsi ja nousi istuma-asentoon vuoteelleen. Lupin poistui huoneesta ja piti ovea auki Dumbledorelle, joka asteli hitaasti huoneeseen, katsellen ympärilleen puolikuulasiensa läpi. Lupin sulki oven perässään.
Oli hetken hiljaisuus. Adara tuijotti tiukasti lattiaa Dumbledoren astellessa tämän vuoteen viereiselle nojatuolille, jossa Sirius istui monesti juttelemassa Adaralle.
Dumbledore tarttui hitaasti Adaraa kädestä, se kosketus sai hänet värähtämään, jostain selittämättömästä tunteesta. Se kosketus oli niin.. isällinen, lämmin, sympaattinen - ja samalla surullinen.
Adara nielaisi itkunsa ja katsoi nyt ensimmäistä kertaa Dumbledorea silmiin.

”Ensiksi haluan sanoa, että olen hyvin, hyvin pahoillani.. Siriuksen kuolema oli minun syytäni.”
”Professori, ei –”
”Ei, ei. Anna minun kertoa ensin”, Dumbledore sanoi rauhoittelevasti. ”Ilahduttavat uutiset ensin, kukaan ystävistäsi ei vahingoittunut vakavasti viimeyönä. Nymfadora Tonks saattaa joutua Pyhään Mungoon joksikin aikaa, mutta hänkin toipuu täysin.”
Adara nyökkäsi. Samassa Adaran huoneen seinällä olevaan rouva Mustan siihen kiinni loihtimaan tauluun ilmestyi Phineas Nigelius, tönäisten jonkun lihavan ja ruman isotätinsä pois muotokuvasta.
”Täällä!” Phineas huudahti ja katseli Adaraa.
”Professori Dumbledore, ette kai aiemmin ollut tosissanne? Että – että tämä tyttö on sukuni viimeinen vesa?”
”Kyllä, Phineas, minä harvoin vitsailen sellaisesta asiasta”, Dumbledore totesi rauhallisesti. Phineas katseli Adaran kalpeita kasvoja ja vaikeni.

”Nyt siihen ikävämpään asiaan. Niin, on tosiaan minun syyni että Sirius kuoli.”
”Professori, minä en –”
”Sanoinhan, että anna minun kertoa ensin”, Dumbledore keskeytti.
”Viime iltana et saanut yhteyttä Siriukseen, et peilin etkä takan kautta. Miksi? Koska Oljo oli järjestänyt asian niin. Oljo josta minä en ollut ymmärtänyt varoittaa tarpeeksi Siriukselle. Hän petti Siriuksen ja valehteli ettei hän ollut kotona. Hän oli palvellut jo pitkään erästä toista, nimittäin Narcissa Malfoyta, Bellatrixin siskoa ja Mustan yhtä viimeisintä suvun veren - vaikkeikaan nimen omistajaa. Joten kun se oli saanut huijattua Harrya että Sirius ei ole Kalmanhanaukiolla, te tietysti lähditte Harryn uneen uskoen kohti ministeriötä. Harryn sanottua arvoituksensa Kalkarokselle, Kalkaros tarkisti kiltalaisten varmemmalla keinolla että Sirius on kotona. Niin kuin olikin. Ja koska teitä ei kuulunut takaisin kielletystä metsästä, hän otti muihinkin kiltalaisiin yhteyden ja me tietysti kiiruhdimme kohti salaperäisyyksien osastoa. Siksi, että minä en ollut tajunnut sanoa Siriukselle, että Oljoa pitää kohdella paremmin, ja sitä täytyy kieltää kertomasta pieniäkin asioita muille. Sirius kielsi sitä tietysti kertomasta killan kokouksista, mutta yhtä asiaa Siriuskaan ei tullut ajatelleeksi sitä kieltää.”

”Mitä se sitten oli?”
”Että Sirius tekisi mitä vain sinun ja Harryn puolesta. Sitä tietoa kuolonsyöjät käyttivät hyväkseen viimeyönä, johdattivat teidät sinne, ettei Sirius varmastikaan voisi jäädä Kalmanhanaukiolle turvaan.”
”Mutta miksi he Siriuksen halusivat?” Adara kysyi.
”Luultavasti siksi että hän oli heidän tiellään. Sirius tarjosi meille piilopaikan kodistansa ja kaiken lisäksi oli Harrylle kuin isä ja veli. Ja Voldemort tiedettävästi yrittää iskeä Harryn heikkouksiin, saadakseen tämän jonain päivänä voitettua.”
Adara vaikeni hetkeksi. Dumbledore jatkoi: ”Tiedän että on kohtuutonta kysyä sinulta enää yhtään mitään, mutta killan puolesta minun valitettavasti täytyy... Pystytkö toteuttamaan tehtäväsi?”
Adara mietti hetken. Sirius oli poissa, ainoa joka sitä tehtävää niin paljon vastusti..

”Ja jos sinulle sattuu jotain, mitä minä teen..?”
”No sitten sinä pelastat minut kuten aina, vai mitä?”
”Minä suojelen sinua..”
”Tiedän...”


Enää ei Sirius häntä suojelisi, Adara tiesi sen vallan hyvin.. Mutta toisaalta, Sirius ei varmasti haluaisi hänen luovuttavan hänen vuokseen. Adara punnitsi hartaasti vaihtoehtojaan, ja lopulta nyökkäsi.
”Pystyn.” Dumbledore katsoi häntä pitkään.
”Sinun ei ole pakko –”
”Pystyn siihen”, Adara vahvisti.
”Nyt ei ole kyse siitä pystytkö. Sanoin ettei sinun ole pakko. Haluatko sinä tehdä tehtäväsi?”
”Killan puolesta, haluan”, Adara sanoi. Dumbledore nyökkäsi.
”Hyvä on. Jos pystyt, palaat tänään Tylypahkaan. Etene hitaasti Malfoyn kanssa -”
”Miten saan hänen luottamuksensa? Hänen tätinsä tappoi Siriuksen, miten pystyn ohittamaan sen tosiasian?”
”Älä huoli, asia on korjattavissa”, Dumbledore sanoi. ”Lucius Malfoy joutui Azkabaniin eilen kaikkien muiden – paitsi Bellatrixin - kanssa. Harry kohtasi Voldemortin eilen ministeriössä.”
Adara hätkähti ja oikaisi selkänsä.
”Mit- miten Harryn kävi?”
”Hän on kunnossa, kuten aina”, Dumbledore sanoi hymyillen. ”Harry on vahva.”
Adara huokaisi helpottuneena.

”Takaisin tehtävääsi.. Sinä olet yksi niistä joiden liittymisestä kuolonsyöjiin Voldemort ei osaisi uneksiakaan. Sinä, killan tuleva jäsen ja Tylypahkan oppilas, Mustan suvun talon omistaja ja suvun viimeinen. Kaikkien luotettavissa oleva henkilö – jopa minun. Jos sinä vaadit vain pientä palvelusta Voldemortilta liittymisesi hintana, hän suostuu.”
”Eli -?”
”Eli, jos pyydät saada Bellatrixin kanssa kaksintaistelun palkkioksi uskollisuudestasi, Voldemort tekee sen ennemmin tai myöhemmin.”
”Siis, jos minä liityn kuolonsyöjiin sillä ehdolla että Voldemort luovuttaa Bellatrixin haltuuni...”
”Hän tekee sen. Muttei heti. Varmasti sitten kun Bellatrix osoittautuu vähänkin hyödyttömämmäksi.”
Adara ei tiennyt mitä sanoa. Hän saisi kostonsa Bellatrixille...

”En nyt halua että sokaistut koston himostasi, varsinkin kun Siriuksen kuolema oli enemmän minun syytäni. Mutta jos teet Bellatrixia koskevan sopimuksen Voldemortin kanssa, hän varmasti pitää huolen että Bellatrix ei kyseenalaista sinua ja motiivejasi kuolonsyöjiin liittymisen suhteen.”
Adara nyökkäsi. Voldemort luulisi että Adara liittyy vain Dracon ja kostonhimonsa takia… Suunnitelma toimisi varmasti, jos Adara vain  -
”Kalkaros jatkaa loppukevään okklumeustuntejasi, jos haluat niin vielä kesälläkin täällä.” Dumbledore sanoi. Adara nyökkäsi taas.

”Kun löydämme Siriuksen testamentin, otan sinuun taas yhteyttä”, Dumbledore sanoi ja nousi ylös.
”Makuuhuoneen kaapissa, keskikokoisessa tammirasiassa”, Adara sanoi. ”Mutta se on suojattu loitsulla, vain minä voin avata sen.” Dumbledore kohotti kulmiaan.
”Taisin aliarvioida sen ajan, jossa opit tuntemaan hänet.”
”En minä tiennyt hänestä mitään… en tarpeeksi”, Adara mutisi. Dumbledore hymyili.
”Ehkä ei ole vielä myöhäistä saada tietoa. Tämä on loppujen lopuksi hänen talonsa.”
Adara hyvästeli Dumbledoren ja lysähti takaisin vuoteeseensa.
Jo samana päivänä hän halasi Lupinia tiukasti hyvästiksi ja lähti Poimittaislinjasta Tylypahkaan.

Hän sai jälleen katseita osakseen, mutta ei lainkaan negatiivisia, vain myötätuntoisia. Adara tutki päivän profeetan läpi ja huomasi artikkelin jossa kerrottiin Sirius Mustan syyttömyydestä kaikkiin murhiin ja joukkopaon avustukseen, ja että päivän profeetta ja ministeriö ottaa osaa Adara Mustan suruun. Artikkelin lopussa luki, että joku haastatelluista Adaran tuttavista oli myöntänyt Adaralla ja Siriuksella olevan lämmin isä-tytär-suhde jo Siriuksen karkaamisvuodesta lähtien.
Jostain syystä Adara epäili että kyseisen asian oli kertonut Amelia Bones.
Saavuttuaan rohkelikkotorniin, hän ensinnäkin totesi ettei siellä ollut ketään paitsi yksi poika ikkunan edessä. Adara oli juuri menossa tämän ohi kun poika kääntyi.
”Adara.”
Adara käänsi kasvonsa tähän päin ja tunnisti vasta sitten pojan Seamukseksi.
”Seamus”, Adara totesi takaisin. Seamus näytti siltä kuin ei olisi nukkunut hyvin, ja hänen pukeutumisensa viimeistään kertoi sen, sillä hänen toinen sukkansa oli nurinpäin.

”Olen niin pahoillani. Dumbledore kertoi suurimman osan ministeriön tapahtumista – äiti on täällä”, Seamus sanoi. Adaran teki mieli paeta sillä sekunnilla jonnekin, mutta oli myöhäistä. McGarmiwa saapui kävelykeppiin nojaten oleskeluhuoneeseen, mukanaan Finnigan. Adaran adoptioäiti säntäsi halaamaan häntä.
”Voi kulta...” hän kuiskasi ja alkoi itkeä.
”Oletko kunnossa?” äiti kysyi.
”Joo. Ei minulle käynyt mitään...” Adara mutisi.
”En minä sitä tarkoittanut.”

”Se ei ole mitä tarkoitan!”

Muisto Siriuksesta Hiinokan huoneessa välähti hänen silmiensä edessä. Kuin joku olisi tehnyt häneen lukilituksen.
”Joo, ei minulla mitään ole...” Adara sanoi ja katsoi jostain syystä McGarmiwaan, joka ei näyttänyt yhtään nauttivan tilanteesta. Ei sillä että hän olisi inhonnut tilannetta, mutta se sai hänet ilmeestä päätellen surulliseksi. Adara käveli ikkunalle ja katsoi ulos. Draco Malfoy seisoi yksin nurmella.
Finniganien läsnäolo ei nyt lainkaan helpottanut sitä tosiasiaa että Adaran täytyisi mennä juttelemaan Dracolle, toteuttaa ensimmäinen osa tehtävästään.
”Menen ulos”, Adara sanoi.
”O-odota nyt, me lähdemme kohta ja haluaisimme -”
”EI KIINNOSTA!” Adara huusi ja juoksi ulos muotokuva-aukosta.
Hän käveli ripein askelin pihamaalle, luopui ajatuksesta etsiä Draco ja lyyhistyi polvilleen nurmikolle.
Hän ei itkenyt, hän ei saisi… Hänen silmiään kuumotti ja kirvelsi, katse sumentui pikkuhiljaa.
 ”Jos kyyneleitä kerta tulee kun ihminen on surullinen, mikseivät
ne auta mitenkään?” Adara kuiskasi itsekseen ja pyyhki silmiään hihaansa.

”Adara?” kuului kysyvä ääni hänen takaansa. Adara kääntyi ja huomasi Dracon tuijottavan häntä, siitä hetkestä lähtien sanattomana. Hän ei varmaankaan ollut nähnyt Adaraa koskaan niin kurjan näköisenä.
”D-draco.. Hei”, Adara änkytti ja pyyhki taas silmiään. Draco asteli empien lähemmäksi. Adara nosti polvensa syliinsä ja jäi tuijottamaan nurmen vihreää, huonosti hoidettua ja rosoista pintaa. Draco istuutui hänen viereensä.
”Olen oikeasti pahoillani isästäsi... Minä en tiennyt –”
”Älä sano mitään, jooko?” Adara pyysi. ”Minä puolestani olen pahoillani kun sinut tainnutettiin, se en ollut minä.”
”Tiedän”, Draco sanoi ja he molemmat vaikenivat.
Aurinko paistoi kirkkaana ja oppilaat olivat osa menneet uimaan kalmarin kanssa ja osa lepäili puiden varjoissa. Kaikki tuntui olevan heille ennallaan. Kaikki hyvin. Kuolonsyöjiä oli vangittu, koulussa ei ollut sattunut mitään. Kaikki oli siis hyvin. Muttei Adaralle.

”Melkoista tämä.. sota.. vai mitä?” Draco sanoi. Adara nyökkäsi.
”Kohta kukaan ei ole enää vapaa päättämään asioistaan ja millä puolella olla”, Draco jatkoi ja nyppi ruohonkorsia sormillaan ja pilkkoi niitä palasiksi.
”Minulle kävi päinvastoin”, Adara sanoi tietäen, miten saada Draco luottamaan häneen lisää. Hän tajusi jälleen tehtävänsä. Draco katsoi häntä ymmällään.
”Nyt kun isäni kuoli, minä nimenomaan saan valita puoleni. Olen vapaa”, Adara sanoi hiukan huolettomaan sävyyn ja suoristi jalkansa nurmelle ja nojasi taaksepäin käsillään.
”Haluan olla sinun puolellasi, mikä tahansa se onkin”, hän jatkoi. Draco hämmentyi entisestään ja änkytti jotain epäselvää. Hetken kuluttua hän vaikeni ja lähestyi hitaasti Adaran kasvoja.
Adara oli sulkemassa juuri silmänsä kun Draco vilkaisi yhtäkkiä taakseen.

”Mitä nyt?”
”Varmistin vain, ettei Weasley ole taas takanani”, Draco sanoi, Adara yritti nauraa, muttei pystynyt. Hän ei kyennyt.  Sirius oli poissa, ja jäljellä elämisen arvoisista asioista oli George ja tehtävä. Draco ummisti silmänsä ja painoi huulensa Adaran huulia vasten. Niin hellästi ja varovaisesti, että Adara tiesi tämän olleen tosissaan. Draco oli pahoillaan siitä tuskasta jota Lucius ja muut kuolonsyöjät aiheuttivat Adaralle, mutta samalla Draco halusi ottaa hänet mukaansa kuolonsyöjiin. Hänen mielestään voittajien puolelle, jossa he saisivat olla yhdessä ja turvassa. Hän halusi ottaa Adaran mukaansa, ja ehkä...

Jonain päivänä, hän ottaisikin...
« Viimeksi muokattu: 21.07.2009 01:03:34 kirjoittanut Fubuki »

Cirilla

  • Welhon tytär
  • ***
  • Viestejä: 303
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.11. Luku 87!!
« Vastaus #296 : 01.12.2007 11:11:32 »
Aaaww..
ihanaa ja surullista.
Surullista ja ihanaa.
Miten tätäkään voisi kommentoida?
Olet taas ylittänyt itsesi (:
Ja minä todellakin jään odottamaan lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää jne...
Olen todellakin koukussa tähän (:
Mitä tähän voisi muuta sanoa.
Pidin todellakin tästä luvusta. Niin herkkää..
Ymmärrät pointtini?
(: Jatkoa?

Cir*Katwi Kiittää
Maailma on kaunis. Kiitos mielikuvituksesta ja taiasta.

Mya Musta

  • Kirvesmurhaaja
  • ***
  • Viestejä: 738
  • Janne on mun sankari.
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.11. Luku 87!!
« Vastaus #297 : 02.12.2007 12:22:04 »
oih! olit sen lähettänyt kuin synttärilahjaksi minulle (mutten tosin huomannut sitä kuin vasta nyt...) :D
Luku oli taas melko surullinen, mutta loppuun päin tuntui jo vähän helpottavan :)
Siriuksen kuolema on niin  surullinen asia...
Finniganit!!!! Aivan raivostuttavia, toisen isä on just kuollut ja heidän täytyy tulla sinne tekemään surunvalitteluita *murr*
Muuten ihan tykkäsin, toi Siriuksen tunteminenkin oli niin...koskettavaa...
Ja Malfoyn huoli Adarasta myös...

Lainaus
”Ja jos sinulle sattuu jotain, mitä minä teen..?”
”No sitten sinä pelastat minut kuten aina, vai mitä?”
”Minä suojelen sinua..”
”Tiedän..”

*rakastan*

Pian jatkoa, kiltti!

Mya Musta
"Well every game is big for us."
TEAM Tukkajumala

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 728
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.11. Luku 87!!
« Vastaus #298 : 03.12.2007 17:53:45 »
viewtopic.php?f=6&t=2995

Siriuksesta pikku oneshot ^^

Tunnelimyyrä

  • en idiot
  • ***
  • Viestejä: 114
Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.11. Luku 87!!
« Vastaus #299 : 06.12.2007 19:52:11 »
oioioi, jatkoa pian? järkevän ei pysty, kolme tuntia korkkareissa ja minarissa vetää ihan väsyksi :D mutta jatkoa? kiltti Fubuki?
En osaa olla epätavallinen, enkä tavallinen, mikä siis olen?
*klik*