A/N: No niin, 22.11. klo 12 yöllä tulee luku jota on joko odotettu, tai sitä ei haluta missään nimessä lukea. Itkin ihan hirveästi tätä ja seuraavaa lukua tehdessäni ja sain parhaan kaverinikin vollottaan kuin vauva kun hän luki sen. Toivotaan että jos olette herkkiä niin että teillä on nenäliinoja, tai jos ette oo niin ei mitään hätää
Odotan kommentteja enemmän kuin pitkään aikaan ja siksi aionki pysyä poissa täältä ainakin 24 tuntia tämän jälkeen ja ehkä kauemmin. Harkitsin hetken luvun nimeksi "Hyvästi Sirius", mutta tässä silti on:
Luku 85. Verhon taakse
”Te ette ole kertoneet, mitä erityistä tässä ennustuksessa on”, Harry sanoi.
”Älä pelaa meidän kanssamme, Potter”, Malfoy sanoi.
”En minä pelaa”, Harry sanoi.
”Eikö Dumbledore ole kertonut, että sinun arpesi syy on kätketty salaperäisyyksien osastolle?” Malfoy ilkkui.
”Tä? Mitä -? Mitä minun arvestani?” Harry kysyi.
”Voiko tämä olla totta? Dumbledore ei kertonut? No, se selittää sen, ettet tullut tänne jo aiemmin, pimeyden lordi ihmetteli jo mikset sinä juossut tänne heti kun –”
Samassa Hermione kuiskasi Adaralle hyvin hiljaa: ”Kun Harry sanoo nyt… hyllyt.”
”- hän näytti kätköpaikan unessasi. Hän arveli, että olisit luonnostasi utelias kuulemaan tarkan sanamuodon..”
”Niin vai? Vai halusi hän, että tulen tänne hakemaan sen? Miksi?” Harry kysyi.
”Miksikö? Koska kenenkään muun ei sallita hakea ennustus kuin sen, kenelle se on laadittu, kuten pimeyden lordille paljastui, kun hän yritti panna jotkut muut hakemaan sen puolestaan.”
”Mutta miksi hän halusi varastaa minulle laaditun ennustuksen?” Harry kysyi yrittäen voittaa aikaa. Adara keskittyi vain siihen, koska Harry sanoisi ’nyt’, hän halusi pois sieltä ja äkkiä.
”NYT!” Ja kuusi poistujo-loitsua kajahtivat Adaran lisäksi ilmoille. Hyllyt alkoivat vapista, ja niiden sisältämät lasipallot räjähdellä.
”JUOSKAA!” Harry huusi ja he peittivät päänsä käsillään sirpaleilta, Adara juoksi katse Nevillessä, mutta erään sirpaleen lennettyä Adaraa kohti, hän ummisti hetkeksi silmänsä ja hukkasi Nevillen näköpiiristään. Hän juoksi satunnaisesti eräiden hyllyjen taakse ja käveli kauemmas.
Hän kuuli kun kuolonsyöjät hajaantuivat, ilmeisesti siksi että he olivat nähneet osan jäävän huoneeseen, vaikka Adara oli kuullut oven kalahtavan kiinni.
Hän perääntyi hitaasti, miltei hengittämättä. Yhtäkkiä hän tunsi käden suullaan, mutta oli myöhäistä. Hän oli tiukassa otteessa, eikä päässyt irti.
”Hiljaa”, sihahti ääni ja Adara tunnisti kalliin partaveden tuoksun, ja hänen olkapäälleen eksyneen platinanvaalean hiuskiehkuran
”Kuuntele, päästän sinut menemään jos hankit ennustuksen minulle”, hän kuiskasi ja päästi kätensä Adaran suun edestä.
”Ja miksi juuri minä saan tämän edullisen tarjouksen?” Adara kuiskasi.
”Koska Draco pitää sinua suuressa arvossa...” Lucius kuiskasi lähes kuulumattomasti Adaran korvaan. Adara tunsi kuinka Nevillen hahmo oli hänen viereisen hyllyn takana.
Tainnuta hänet, Neville.. Tainnuta.. Hän ajatteli mutta mitään ei tapahtunut, Nevillen hahmo katosi kauemmas.
”Suostun”, hän vastasi, aikeinaan vain päästä lähtemään.
Ikävä kyllä, se ei onnistunut niin vain, sillä hän lähti Luciuksen kanssa etsimään Harrya. Etsintä tuntui kestävän iäisyyden niissä huoneissa joita tuntui olevan tusinoittain.
Lopulta jostain kauempaa kajahti ääni: ”ME SAIMME HEIDÄT! HE OVAT TÄÄLLÄ!” Adara säntäsi Luciuksesta piittaamatta äänen suuntaan. Huonetta huoneen perään, lopulta hän löysi holvikaarihuoneen jossa kymmenen kuolonsyöjää, ja Harry ja Neville olivat. Adara oli niin hiljaa ettei häntä huomattu. Bellatrix osoitti sauvallaan Nevilleä ja huusi: ”Kidutu!”
”Karkotaseet!” Adara loihti Bellatrixiin ja juoksi kauemmas, kuolonsyöjien alkaessa kirota häntä eri loitsuin. Hän juoksi Harryn luokse holvikaaren taakse, Nevillen tehdessä samoin. Samassa korkealla heidän yläpuolellaan pamahti kaksi ovea auki ja paikalle juoksi viisi ihmistä: Kingsley, Tonks, Vauhkomieli, Lupin ja... Sirius!
Adara aseistariisui yhden kuolonsyöjistä, joka oli juuri aikeissa kirota Kingsleyn selän takana. Sitten Kingsley itse tainnutti tämän ja kiitti pikaisesti Adaraa. Sirius alkoi kaksintaistella yhden kuolonsyöjän kanssa niin että sauvat olivat yhtä sumua. Adara näki Vauhkomielen makaavan pää veressä lattialla, taikasilmä kierien lattialla. Dolohov-niminen kuolonsyöjä yritti saada ennustuksen Harrylta, mutta Sirius ehti hätiin työntämällä Dolohovin kauemmas Harrysta. Harry kangisti Dolohovin.
”Hieno, Harry! Adara, pysyttele poissa taistelusta”, Sirius sanoi astuessaan Adaran eteen suojaksi. Adara puristi hänen oikeaa käsivartta ja pysytteli tämän takana suosiolla. Yksi kuolonsyöjistä syöksähti kohti heitä mutta Sirius oli nopeampi äänettömässä loitsussa. Kuolonsyöjä kaatui maahan ulvaisten.
”Mene turvaan, heti kun voit. Mitä tahansa tapahtuukin”, Sirius sanoi ja tarttui hetkeksi Adaraa kädestä. Adara nyökkäsi ja kohdisti suuntansa kohti ovea, samalla kuin Tonks hävisi kaksintaistonsa Bellatrixin kanssa ja Sirius ryntäsi Tonksin paikalle.
”DUBBLEDORE!” Kuului Nevillen nenään puhuttu huudahdus. Adara kääntyi toisen oviaukon suuntaan ja näki Dumbledoren, kasvot kalpeana raivosta. Kuolonsyöjät huomasivat myös Dumbledoren ja yksi heistä yritti juosta karkuun, mutta Dumbledore taikoi hänet sekunnin murto-osassa takaisin. Sirius ja Bellatrix näyttivät olevan ainoat jotka eivät tapahtumaa huomanneet, sillä he taistelivat yhä. Adara tuijotti nyt heitä varuillaan ja lähti kuolonsyöjiä vältellen kohti heitä, käsi taskussa puristaen sauvaa. Sirius väisteli leikiten Bellatrixin valosuihkuja ja nauroi kaikuvassa huoneessa: ”Älä viitsi, pystyt parempaankin!”
Seuraava valosuihku osuikin suoraan Siriuksen sydämen kohdalle. Adaran sydän pysähtyi hetkeksi kuin valo olisi osunutkin häneen.
”EI!” Adara kiljaisi niin että huoneessa kaikui, hän juoksi vasta puolivälissä huonetta kohti Siriusta. Siriuksen silmät laajenivat ja nauru hyytyi järkytykseltä. Hän kaatui kaarevasti taaksepäin ja vajosi holvikaaren verhon taakse, kadoten näkyvistä. Adara pysähtyi niille sijoilleen, Bellatrixin riemunkirkaisu ei kuulunut hänen korvissaan. Hän oli kuin hyytynyt paikalleen.
Hän ei voi... Hän ei voi... Hän ei voi! Adara jatkoi taas juoksemista, kompuroiden ja sekaisen olon vallassa. Hän saapui holvikaarelle samalla kun kuuli Harryn huudon: ”SIRIUS!”
Bellatrix oli kadonnut jonnekin kauemmas. Adara katsoi holvikaareen, ilma holvikaaressa kieppui hitaasti, kuin jonkinlainen taikaportti, eikä Siriusta näkynyt missään. Sinnekö Sirius oli pudonnut? Tuohon taikaporttiin? hän ei ajatellut, hän oli juuri astumassa itsekin holvikaareen, Siriuksen perään, pelastamaan hänet. Harryn vaimea huuto kuului Adaran korvissa ja hän astui korokkeella kohti holvikaarta. Samassa joku tarttui häntä olkapäästä ja kiskaisi taaksepäin.
”Adara, ei!” hän kuuli Dumbledoren huutavan.
”Päästä irti! Haen hänet!” Adara huusi ja yritti päästä irti Dumbledoren otteesta, tämä vain kiskoi Adaraa kauemmas holvikaaresta, kohti Harrya ja Lupinia.
”Liian myöhäistä, Sirius on -”
”EI!” Adara kiljaisi samassa kun Malfoy oli heilauttanut sauvaansa Adaraa kohti, Adara väisti –melkein. Loitsu osui häntä jalkaan ja hän tunsi kun jalka petti hänen altaan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.
”Pysy matalana!” Dumbledore huusi ja riensi yhden kuolonsyöjän kanssa kaksintaisteluun. Hän pysyi matalana lattialla mielestään ikuisuuden. Hän halusi päästä Siriuksen luo, muttei olisi pystynyt edes ryömimään holvikaarelle siinä tilassa. Kesti vielä hetken, kunnes Lupin ryntäsi Adaran luokse ja koetti auttaa tätä ylös –Harry ja Bellatrix olivat kadonneet. Adaran ajatukset eivät toimineet kunnolla. Mihin Sirius hävisi? Mikä loitsu häneen iskeytyi?
Hän ei välittänyt hälystä ympärillään, mikään ei merkinnyt juuri silloin mitään. Adara halusi vain päästä tuonne holvikaareen, auttaa Siriuksen pois sieltä. Lupin sanoi jotain, mutta Adara ei kuunnellut. Lopulta hän sai ajatuksensa kasaan että kuuli Lupinin toistavan aavistuksen pelokkaalla ja särkyneellä äänellä:
”Nojaa minuun, yritä nousta!” Silloin Adara tajusi, ettei hän ollut edes koettanut nousta ylös toisella jalallaan, hän oli kuin transsissa hetki sitten.
”Vien sinut pois täältä, ei hätää”, Lupin sanoi ja väisti Malfoyn sauvasta tulleen valosuihkun samalla kun Dumbledore syöksyi tämän kanssa varmasti helposti voitettavaan kaksintaisteluun, mutta Malfoy riensi ulos huoneesta ennen kuin Dumbledore sai tämän kiinni loitsullaan.
”Ei, vie minut tuonne”, Adara sanoi hiljaa ja viittasi holvikaarelle päin. Lupin nosti Adaran seisomaan yhdelle jalalle.
”Ei, se ei auta mitään, Adara. Sirius on poissa. Hän ei palaa”, hän sanoi ääni vaimeana, surusta karheana. Adara pudisti päätään.
”Hän ei voi olla, ei voi. Hän tulee takaisin jos autamme hänet pois sieltä!” Adara huusi vastaan. Miksei Lupin suostu auttamaan? Edes parasta ystäväänsä?
”Adara, älä. Hän putosi sinne -”
”EI! SIRIUS! KUULETKO?!” Adara kiljui kääntäen katseen holvikaarelle ja tunsi yhtäkkiä kyyneleet valumassa poskillaan.
”Tule nyt”, Lupin käski ja osittain kantoi Adaran ulos huoneesta. Adara rimpuili minkä pystyi.
”EI!!! SIRIUS! TULE POIS SIELTÄ!” hän kiljui heidän saapuessa huoneen ovelle ja astuessa ulos siitä taistelun tohinasta. Sirius olisi tullut jo ulos sieltä jos hän olisi kunnossa. Hän oli aina rientänyt Adaran luo kun tämä oli pienimmässäkin hädässä. Onko hänelle sattunut jotain? Jos hän makaa siellä tajuttomana eikä pääse pois?
”Isä...” Adara kuiskasi kyynelten tulviessa poskilleen.
Jos Sirius ei vastaisi edes Adaran kutsuun, kun tämä kutsui isäänsä niin...
”ISÄ!!!”
Ehkä hän sitten..”Adara, oletko kunnossa?” kuului Ginnyn ääni kun he olivat tulleet huoneeseen.
”Missä Harry?” Lupin kysyi. Ginny osoitti huoneen ovelle.
”Pidä huolta Adarasta”, Lupin käski, rynnisti ovelle, mutta samassa kuului miehen ääni ja Lupin kaatui selälleen maahan eikä liikkunut.
”REMUS!” Adara kiljaisi ja koetti päästä ylös, Ginny asteli nyt lähemmäs ja samassa hänkin kaatui maahan. Adara henkäisi kun Lucius Malfoy asteli ovesta sisään, potkaisten Lupinin velttoa ruumista ja asteli Adaran luo. Lucius tarttui häntä tiukasti hiuksista ja raahasi kohti holvikaari-huonetta.
”Sinun avullasi pääsen pois täältä”, Lucius sanoi huulet tuskin liikkuen, potkaisi oven auki ja muut kääntyivät katsomaan Luciukseen päin. Lucius etsi katseellaan Dumbledorea samalla kun Adara yritti rimpuilla Luciuksen otteesta. Lucius nosti Adaran väkisin seisomaan, kietoi käsivartensa tytön kurkun ympärille ja osoitti tämän sydäntä kohti sauvalla. Osa kuolonsyöjistä oli sidottu lattialle, muutama vielä taisteli, mutta jähmettyi kuten Kiltalaisetkin.
”Noniin, Albus, päästä heidät kiltisti pois niin tälle ei käy mitään”, Lucius sanoi kylmästi. Dumbledore laski sauvansa osoittamaan lattiaa.
”Älä tee sitä”, Adara sanoi ja Lucius kovensi otettaan, Adara älähti kivusta.
”Olisi sääli tappaa hänet, juuri kun hänen säälittävä isänsäkin koki saman kohtalon. Vai olisiko se helpotus?” Lucius sanoi kääntäen katseensa Adaran kasvoihin. ”Haluatko verenpetturi-isäsi luokse?”
Hän ei ole kuollut, Adara kielsi sen taas hetkeksi itseltään.
Ei voi... ei voi... mutta miksi hän ei tule auttamaan? Voin kuolla ja hän vain piileskelee siellä verhon takana? Vai onko hän todella...? VIUH! Luciuksen sauva lennähti tämän kädestä, kun joku hänen takanaan mumisi karkotaseet-loitsun.
Lupin, kasvot raivoa täynnä, osoitti Luciuksen kasvoja kohti, mutta Lucius kääntyi selkä seinää vasten, että näki kaikki vihollisensa yhtä aikaa. Nyt hän kietoi sauvakätensä Adaran kurkulle ja kuristi niin kovaa että Adara kakoi, yrittäen saada happea. Lupinin kasvot muuttuivat vielä raivoisimmiksi ja hän huusi: ”Päästä-hänet-NYT! TAI MINÄ TAPAN SINUT!”
Adarasta tuntui että hänen päänsä räjähtäisi, hän ei saanut happea. Hän koetti saada Luciuksen ranteesta kiinni ja riuhtoa tämän käden irti kurkustaan, muttei pystynyt.
”Päästäkää heidät -” Lucius sanoi nyökäten kuolonsyöjiin ”- niin tämä saattaa saada vielä tilaisuuden”, Lucius sanoi. Adarasta tuntui, ettei hän kestä enää hetkeäkään. Lupinin ilme muuttui yhtäkkiä rauhalliseksi, samassa joku huusi, Lupiniin päin kääntyneen Luciuksen takana: ”TAINNUTU!” ja Lucius kaatui maahan, Adara kaatui mukana koska Luciuksen käsivarsi oli hänen ympärillään. Hän löi päänsä Luciuksen olkapään yli lattiaan ja tuntui kuin elokuvasta olisi katkennut filmi. Oli täysin pimeää, äänetöntä, tunnotonta.
