Hmmm. En nyt oikeen tiedä mistä aloittaisin. No okei, ihan ensimmäiseksi, tahdon kiittää sua, Fubuki (ja tottakai Adaraa), koska
te olitte se syy, minkä takia rekisteröidyin tänne. Jos totta puhutaan, niin siitä on aika kauan (mun mielestä :9 ), silloin tää ficci oli jossain luku 50-kohdassa.
Piti jo silloin kommentoida, mutta jostain syystä se jäi. Uusi fini taisi sekoittaa mun päätä aika paljon.. Kun vihdoin sain ficin luettua loppuun, taas jostain kumman syystä, kommentointi jäi. Sitten, aikaa meni. Ja meni.
Kun sitten n. viikko sitten, muistin tän ficin, kun näin kirjautuneissa sun nimen. Oli aivan pakko aloittaa tää ihanuus uudestaan. Vieläkin samat kohdat (usko pois, muistin joitakin) nauratti ja itketti.
Nyt mä oikeestaan voisin alottaa sen varsinaisen kommentin...
Mä samastuin Adaraan hetkessä (eikä varmaankaan johdu siitä, että mullakin on tummat, aika pitkät hiukset, ja tummat silmät, no ei, hlö oli vaan niin... mun tyyliä
), eikä Adara mun mielestäni ollut liian täydellinen alussa, koska mitä pidemmälle ficissä pääsi, sen ymmärsi.
Sirius olisi ihana isä, huomasin sen heti:) HP-kirjoissakin, Sirius oli aika huoleton, mutta silti, vastuullinen, silloin kuin siltä tuntui. Oot aika hyvin saanut Siriuksen vieläkin enemmän isämäiseksi, ilman että on tuntunut aivan.. No tiedäthän sä.
Draco. Monet on kommentoinut, että Draco oli aika epäDracomainen. No, kyllähän asia niin oli, mut, pitää myöntää, sun ajatus pehmoDracosta osu suoraan mun sydämeen:D
Rakastin-rakastan Adara/Draco paritusta, se vaan on jotain.. ihanaa.
George ja Fred. Tykkäsin aika paljon alussa, kun kaksosista ja Adarasta tuli kaverit, mut ehkä olisin halunnut tietää miten jne. George ja Adara oli suloista, mutta.. Ihan niin kuin sä, olin (ehkäpä alitajuisesti:'D) kuitenkin koko ajan Dracon puolella, ja tajusin sen, oiskohan ollut, jossain lopun lähellä. Sry, eksyin kaksosista.. George ja Fred olivat normaalit omat ihanat itsensä.
Pottertrio. Harry, Ron ja Hermy oli aika paljon samanlaista, mitä kirjoissakin oli, mikä ei oikeastaan haittaa, koska tää on Adaran<3
Ruikul- anteeksi,
Severus Kalkaros.
Osaahan Kalkaroskin olla mukava. Yleensähän en rasvaletistä (sorii), tykkää, mutta sä sait mut sen puolelle. Ainakin Adara-ficeissä. Sekin oli vällillä epäKalkarosmainen, mutta.. Mä ymmärrän & hyväksyn.
Lucius ja Narcissa Malfoy. Mukavan ystävällisiä. Luciuskin:)
Nyt mä varmaan taidan eksyttää tämän kommentin lukijat, kun siirryn lukuihin+tapahtumiin..
Monet on sanonut tän jo, mutta kertaan sen vielä:D
Todellakin huomaa, miten oot kehittynyt tätä kirjoittaessa! Alussa Adaraa oli jonkun verran ängetty kirjojen tapahtumaan, mut se parantu. Adaran viidennen kouluvuoden jälkeen (se Liekehtivä Pikari), änkemisestä ei ollut muistoakaan, vaan Adara sujahti nätisti kaikkiin tapahtumiin.
Adaran toisena vuonna Malfoy, ihan pikkiriikkisen vain, lentokohtauksessa, oli outo. Johtui ehkä siitä, että se tuli, kun ekaa kertaa luin tän, yllätyksenä.
Teit aika hyvin, kun todellisia tapahtumia tuli vasta Adaran neljäntenä vuonna. Täytyy kyllä sanoa, että ehkäpä vähän nopeasti Adara uskoi, luotti ja "rakastui" Siriukseen. Mutta eipä sekään kauheasti haitannut.
Viidentenä (Adaran) vuonna, melkein
huom. melkein säikädin, et menisit laittaa Pikarin sylkäsemään Adaran nimen, mut onneks et tehnyt sitä:D Jaa-a, mua kyllä vähän häiritsi se, että esim. Irkoroff tuijotti neiti
Mustaa. Mutta sitten toisaalta, hautausmaakohdan hoidit ihailtavan hyvin. Mua hymyilytti, kun Dumbledore kiitti siinä loppupuheessaan Adaraa. Joulutanssiaisissa George oli kyllä törkeä. Mun mielestä Draco ihana<3
No sitten, kutosvuonna, tapahtumat suoraansanottuna lensi. Hmmph, että pitikin Pimennon kiduttaa Adaraa, mutta toisaalta, Malfoy oli taas söpö sen jälkeen, ja harhautus loistava. Pieni säälintunne kuitenkin mulle tuli, kun se oli vain harhautus (sen siitä saa, kun luulee olevansa itse tarinassa mukana:D).
Lucius oli törkeä, kun melkein kuristi Adaran, mut, tavallaan, se oli pakollista juonen kannalta:) Mutta, itketit mua, kun Sirius kuoli. Itse se luku, missä Sirius oikeesti kuoli, ei itkettänyt, mutta se luku, mikä tuli sen jälkeen, meinasin hukkua kyyneleisiin;(
Tykkäsin, kun Adara 'seurusteli' Dracon kanssa, ja mun mielestä oli hyvä, että Adaralla oli se tehtävä, koska silloin se erosi kirjoista ihanan paljon. Luku; Silmeia rukoilee , sai kauheen tunteen aikaan mun kurkussa-.-" Mut tiesin, ettei Adara pystyisi, tai sä et pystyisi, tappamaan adoptioperhettänsä (EIKÄ SE OLE MIKÄÄN HEIKKOUS!).
Awwws, mun mielestä ajankäännintemppu oli paras, kun Adara sai isänsä takaisin, ja liikuttavaa, kun hän kuoli Sirren puolesta<3 Teoriassa.
Sitten, kun Adara tahtoo lisävuoden Tylypahkaan, niin tottakai se vallataan;( Ja sitten Adara kaapataan takaisin. Voi Draco-parkaa, kun se luuli että Adara ja Kalkaros.. Mulla ei ollu mitään sitä vastaan, että Adarasta tulisi vakooja uudestaan, mutta en tykännyt kun se sai uudestaan sen ruman Kakka-joka-jääkön-tulematta-tyypin merkin:( Eikä nyt ollut käännintä ottamassa sitä pois.
IHANAA, kun Viola ja Severus olikin kaksosia. Voi, miten pelkäsin, et ne olis... Sait todella hyvin Adaran loppukohtaukseen sujautettua, niin, että Adara liittyi Voldun kuolemaan.
Sitten epilogeista.
Pelkäsin, oikeesti pelkäsin, että olisit laittanut George-Adaran naimisiin, mutta.. Aah, miten kävikään! Unelmien täyttymys:)
Toinen epilogi oli ihana ja valaiseva.
____________________________________________________________________
No niin, toi oli tiivistelmä siitä, mitä oon n. vuoden (?) sisälläni pitänyt. Pahoittelen kommentin laatua, ja sen sekavuutta.
Mutta, nyt, mä haluun sanoo sulle yhden ainoon sanan:
KIITOS!
