A/N: *kuvitelkaa tähän kohtaan kimakkaa pahisnaurua*
Adara on palannut!!! Ymmärsin että eräs hyvin tärkeä tarina joka on osa Adaran elämää, jäi täysin kertomatta, vaikka kuinka minun piti se kertoa!! En kerro enempää, vaan päästän teidät prologin pariin!
Prologi
Oli lokakuun seitsemäs päivä, viikonlopun ensimmäinen päivä. Aurinko paistoi jo korkealla taivaalla, ja päästi muutaman valosäkeen verhojen raosta muuten hämärään huoneeseen, jossa tuoksui laventeli ja alakerrasta tuleva aamiaisen tuoksu. Suurella parisängyllä nukkui tumma- ja takkutukkainen nainen, pehmeän peiton alla, kasvot tyynyä vasten. Hän oli jo hereillä, muttei missään aikeissa nousta.
Kuitenkin, hänen aviomiehensä ei ollut samaa mieltä, astellessaan yläkertaan ja painaessaan suukon naisen olkapäälle.
”Herätys, aamiainen jäähtyy”, Draco kuiskasi. Adara mumisi jotain vastalauseeksi ja piilotti päänsä peiton alle.
”Potterit ja Weasleyt ovat tulossa ja talomme alkaa olla taas tornadon jäljiltä. Koitetaan vieraiden kunniaksi siivota edes likaiset vaatteemme pyykkikoriin”, Draco sanoi. Adara nosti päänsä peiton alta ja pyyhki silmiään.
”Ai niin, unohdin että he ovat tulossa.”
”No niin, ylös nyt”, Draco hoputti ja asteli portaat takaisin alas keittiöön. Adara hieroi päätään ja nousi lopulta reippaasti ylös.
Alakerrassa häntä odotti Dracon laittama paistettu kananmuna, paahdettu leipä ja kahvi.
”Kiitos”, Adara sanoi ja ahmaisi heti palan leipää suuhunsa. Draco alkoi siivota omia jälkiään olohuoneen puolelta ja Adara seurasi hänen touhujaan avoimesta keittiöstä. Hän muisteli kuinka he olivat kauan aikaa sitten sopineet, ennen Siriuksen ja Severuksenkin syntymää, että kaikki heidän perheessään siivoaa aina omat jälkensä. Muuten Adara laittaisi Dracon tavarat väärille paikoilleen ja Draco hyörisi Adaran tavaroiden kanssa ympyrää, kun ei tietäisi mihin ne laittaisi. Sirius ja Severus olivat oppineet jo pienenä siivoamaan omat jälkensä hienosti, mutta Sirius saattoi joskus väittää sotkua Severuksen tekosiksi.
”Mitä mietit?” Draco kysyi.
”Siriusta ja Severusta…”
”He tulevat taas jouluksi kotiin, kuten aina”, Draco vakuutti.
”Tiedän, mutta nyt on vasta lokakuu”, Adara huokaisi ja söi loputkin leivästään.
”Eiköhän aika kulu taas siivillä, kun lähdemme lomille”, Draco sanoi ja taitteli yhdet housunsa muiden vaatteiden seuraksi. Adara alkoi pilkkoa haarukalla paistettua munaa hajamielisesti. Samassa ikkunaan lehahti iso tornipöllö.
”Se on Siriukselta”, Draco sanoi, ja hänen kunnioittava äänensävynsä ilmaisi että hän puhui Sirius Vanhemmasta. Adaran ei tosin tarvinnut tulkita sitä ääntä, kyllä hän isänsä pöllön tunnisti.
”Avaa sinä se, minä syön loppuun”, Adara sanoi ja alkoi syödä. Draco otti hyllyltä kirjeveitsen ja avasi sitten kirjeen, joka oli osoitettu heille molemmille. Adara hörppäsi kahviaan ja alkoi miettiä suihkuun menemistä.
”Sirius, Tonks ja Remus ovat tulossa myös lounaalle, kun muutkin tulevat”, Draco sanoi. ”Heillä on kuulemma jotain asiaa, koskien –” Draco jatkoi, mutta vaikeni luettuaan pidemmälle kirjettä.
”Koskien mitä?” Adara kysyi. Draco laski kirjeen hiukan hämillään syliinsä ja kääntyi katsomaan vaimoaan.
”Koskien Voldemortia.”
