Aijjj tämä oli julmaa!! D: Luin tän yöllä kännykällä (ja kieltäydyn lukemasta uudelleen because of reasons) ja mietin, että täytyypä jättää pieni kommentti, kun koneelle pääsen. (Niin ja mun nimenomaan ei pitäisi lukea ficcejä yöllä, varsinkaan tämmöisiä, koska siitä ei sitten tule mitään ja most likely päädyn itkemään silmäni irti tai vaikeroimaan kuin haavoittunut eläin. Tai sitten molempia.)
Kuten sanoin. Julmaa. En tykkää yhtään tollaisista, kun ei osaa varautua. ;__; Okei toisaalta olis pitänyt, koska tuo genre -- mutta silti! En mä sitä yhtään silleen ajatellut, vilkaisin vain äkkiä alkutiedot ja aloin lukea, enkä yhtään tajunnut ihmetellä sitä, miten tää tulisi loppumaan tai että minkä takia näin suloiselta ja iloiselta vaikuttava fic luokitellaan angstiksi. Tän ficin nimenkin luulin tulevan tuosta maininnasta "hän ei ollut enää pelkkä haamu ihmisten joukossa".
Mutta sitten! Sitten, tämä söpö ja Johnlockmainen (it's obvious) kivasti (kiva!!!) kirjoitettu ficci menee päättymään noihin sanoihin, "Silloin he katselivat yhdessä olohuoneen ikkunasta kuinka rouva Hudson otti kadulta taksin viedäkseen tuoreita kukkia haudalle" ja mä... mä vaan jäin tuijottamaan sitä epäuskoisena ja luin uudestaan, ja päässä pyöri sellasta ko mitämitäsherlockonkosekuolluvaimitätäänytonvoiei jaja äww, ei noin saa tehdä D'':
Niisk. Kiitoksia tästä.