Nimi: Jos Sherlock Holmes suutelisi minua
Kirjoittaja: Junipher
Beta: --
Fandom: BBC! Sherlock Holmes
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: Tajunnanvirtana kirjoitettua hömppää
Paritus: John/Sherlock
Vastuunvapautus: Ymmärrätte varmasti kuinka tylsää puuhaa olemassaolo tuppaa olemaan. Yritän siis vain viihdyttää itseäni ja myönnän etten omista mitään tai ketään, jonka tunnistatte kuuluvaksi joillekin, minua huomattavasti nerokkaammille. (kiitos ja anteeksi)
A/N:Tällainen tuli kirjoiteltua näin viikonlopun ratoksi. Ensimmäinen suomenkilinen ficci mitä olen tästä fandomista kirjoitellut. En itsekään käsitä miksi. Enkun kielen taitoni on jotakin niin ala-arvoista, ettei ilkee eedes betaa pyytää :*D Ei mikään odotukset ylittävä tämäkään. Kommentteja olisi kiva saada, joten kertokaa ihmeessä mitä tykkäsitte. Tai tykkäsitte ja tykkäsitte... Rehellisesti vaan!
Jos Sherlock Holmes suutelisi minua…
Hän tekisi sen hyvin nopeasti, sillä Sherlock Holmesilla on aina kiire. Hänellä on kiire kaikkien niiden äärimmäisen pitkälle kehittynyttä päättelykykyä vaativien tapausten kanssa, joita hän ratkoo työkseen. Tai pikemminkin huvikseen, sillä rikosten ratkominen on hänelle vain tapa kuluttaa muutaman tunnin verran aikaa mielenkiintoisen tekemisen parissa. Kun minä tunnen tarvetta piipahtaa lähimmäiselle kioskille ostamaan ristisanatehtäviä sisältävän lehden, Sherlock Holmes ratkaisee verisen murhan. Sherlockilla on kiire myös silloin, kun hänellä ei ole mitään tekemistä. Tarkemmin ajatellen, sen kaltaisen tilanteen ollessa käsillä, hän on kaikkein kiireisin. Hänen täytyy löytää uusi tapaus ratkaistavaksi, sillä työ on hänelle kuin huumetta. Huumetta, joka tuhoaa hänen monimutkaisen mielensä perukoilla juuri ja juuri itämään ehtivät tunteet.
Ja juuri siitä syystä, jos Sherlock Holmes siis suutelisi minua, hän suutelisi minua poskelle. Hän tekisi sen nopeasti ja huomaamattomasti, ujon koulupojan tavoin, katsomatta minua lainkaan silmiin. Toisin sanoen se ei olisi suudelma lainkaan, sillä suudelman määritelmä on jotakin aivan muuta, kuin huulten ja ihon hätäinen hipaisu. Tosin Sherlock Holmes ja ujo koulupoika eivät liity millään tavalla toisiinsa. Sherlock ei ole ujo, eikä hänen tarvitse käydä koulua. Hän on poikkeuksellisen sanavalmis ja tietää kaikesta kaiken. Tai ei ehkä sittenkään. Sherlock Holmes ei nimittäin tiedä, että maa kiertää aurinkoa, mutta mitä merkitystä sillä on? Tai ehkä sillä sittenkin on merkitystä. Jos Sherlock Holmes tietäisi, että maa kiertää aurinkoa, hän saattaisi myös tietää, kuinka minä haluaisin hänen suutelevan itseäni.
Mutta ei… Ei hän sitä tiedä, sillä Sherlock Holmes on onnistunut poistamaan mielensä temppelistä kaikki epäolennaiset seikat. Ei se minun mielestäni ole epäolennaista. Oikeastaan se on maailman vähiten epäolennainen asia sillä perusteella, että jos Sherlock Holmes suutelisi minua, millään muulla ei enää olisi merkitystä. Mutta kuinka minä voin tuollaista väittää? Pelkästään sillä, ettei Sherlock Holmes suutele minua tavalla, jolla haluaisin hänen suutelevan itseäni, on niin paljon merkitystä, etten minä kykene ajattelemaan mitään muuta, kuin hänen täydellisiä huuliaan. Totta, Sherlock Holmesilla on täydelliset huulet ja se on yksi niistä lukemattoman monista syistä miksi haluaisin saada häneltä suudelman. En minkä tahansa suudelman, vaan kunnollisen, vaikkei adjektiivi olekaan lainkaan sopiva tähän asiayhteyteen.
Sherlock Holmes ei taida tietää omistavansa maailman täydellisimmät huulet. Hän ei myöskään tiedä, että minä olisin valmis tekemään mitä tahansa jos hän suutelisi minua. Mutta miksi Sherlock Holmes haluaisi minun tekevän mitään? Minä olen vain yksi epäolennaisuuksista, jotka häiritsevän hänen ilmiömäistä järjenjuoksuaan. Jos oikein pinnistän, voin kuvitella Sherlock Holmesin painamassa huulensa jonkun toisen ihmisen huulille. Sanon toisen ihmisen, siitä syystä, etteivät ne missään tapauksessa ole minun huuleni. Olen varma, että se joku, jota Sherlock Holmes suutelee, on täydellinen. Tähän tulokseen olen tullut pitäessäni mielessä sen faktan, että täydelliset suutelevat vain niitä, jotka sopivat samaan kategoriaan heidän kanssaan, toisin sanoen täydellisiä. Minä en ole täydellinen.
Sherlock Holmes tietää sen ja ehkä juuri siitä syystä hän ei suutele minua. Jos Sherlock Holmes tekisi poikkeuksen ja päättäisi jostain selittämättömästä syystä suudella minua, hänen täydelliset huulensa viipyisivät omillani vain hetken. Hetkellä tarkoitan vain sekunnin sadasosaa, jonka aikana Sherlock, toisin kuin minä, ei ehtisi tuntea mitään. Mutta Sherlock Holmes ei tee poikkeuksia. Hän ei tee mitään selittämättömästä syystä, sillä jokaisella maan päällä tapahtuvalla asialla on syy ja seuraus. Toisaalta, jos Sherlock Holmes heräisi eräänä päivänä, vailla minkäänlaista tarvetta etsiä syitä tekemisilleen, hän saattaisi suudella minua. Hän kietoisi minut syleilyynsä ja painaisi avoimen suunsa huulilleni niin, ettei yksikään ruumiini osa jäisi tapahtuneesta epätietoiseksi.
Mutta ei… Ei hän tee sitä, sillä kun Sherlock Holmes herää aamulla, hän kävelee suoraan keittiöön. Minä katselen pelkissä puuvillaisissa yöhousuissa kuljeskelevaa miestä sanomalehden takaa, vailla minkäänlaista aikomusta kertoa hänelle, mitä ajatuksia hänen paljas ylävartalonsa synnyttää minussa. Sherlock pyytää minua keittämään teetä ja minä tottelen, sillä mitäpä minä en hänen vuokseen tekisi. Uitan marketista ostettuja teepusseja keitetyssä vedessä, saaden aikaan hailakan keltaisen liemen, jonka toimitan läppärin näyttöä silmäilevälle miehelle. Sherlock Holmes ei sano kiitos, sillä tosiasiassa minua ei ole edes olemassa. Levitän lehden pöydälle tietäen, että jos Sherlock Holmes suutelisi minua, hän tekisi sen vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että hän rakastaisi minua. Mutta ei… Ei Sherlock Holmes ketään rakasta, sillä hän rakastaa vain työtään.