Title: Kristalli ketju
Author: Beau
Rating: S
Genre: Romance, angst
Pairing: Andromeda Musta/Rabastan Lestrange
Disclaimer: J.K.Rowling omistaa kaiken, paitsi tämän lyhkäisen pätkän.
Kristalli Ketju
Sinun rubiininpunaiset hiuksesi ovat suloisesti pörrössä, ja poskillesi on ilmestynyt hivenen punahtavaa sävyä. Tumman siniset silmäsi katsovat minua, kuin olisin joku aarre, jonka olet juuri kadottanut. Mutta, niinhän se olikin. Olimme ennen rakastuneita, mutta minä muutuin. Ihan tosissani muutuin, vaikka rakkauteni sinua kohtaan ei koskaan häviäisi.
Sinä katsot minua aina ankarasti, etkä antanut minulle hetken rauhaa vaativien silmiesi alla. Vihasin sitä miten jaksoit vahtia minua, miten jaksoit välittää, vaikka pistin vastaan. Kaikki oli rikkoutunut palaisiksi, kun olit pettänyt minua Narcissan kanssa ja sen takia tutustuin Tediin. Puuskupuh poika oli vain ollut suunnitelma saada sinut mustasukkaiseksi, missä lopulta onnistuinkin. Ainut ongelma oli, että minä rakastuin Tediin oikeasti. Hän oli toffeen värisine hiuksineen ja hymykuoppineen maailman lutuisin poika. Ted osti minulle lahjoja, jotka olivat halpoja, mutta hän tarkoitti niillä enemmän kuin sinä koskaan omillasi. Annoit minulle suhteemme alettua ranneketjun, jossa oli kauniita kirkkaita kristalleja. Tiesin korun olleen kallis. Silloin olin tietenkin nuori ja tyhmä, koska luotin, että et tekisi minulle koskaan mitään pahaa.
Kun sait selville minun ja Tedin suhteen, en koskaan ollut nähnyt sinua niin vihaisena. Silloin kadotit puhdasverisen hienostokäsitteesi ja huusit, et vain korottanut hieman ääntäsi, vaan oikeasti huusit. Muistan jokaisen sanan, kuin ne olisi kaiverrettu puukolla ihooni. Satutin minua silloinkin. Lupasit vanhemmilleni vahtia minua, koska minun kuuluisi olla sinun tuleva vaimosi. Pian tajusin, että rakastit minua. Olit tietenkin sanonut sen monta kertaa aiemminkin, mutta en koskaan uskonut sinua. Monet olisivat jo hylänneet minut, eivätkä enää haluaisi minua vaimokseen. Mutta sinä halusit. Tajusin kaiken kuitenkin liian myöhään, koska olin tehnyt päätökseni.
Nyt seisomme tähtitornissa ja puristan kämmenessäni olevaa kristalli ketjua, jonka sain sinulta. Se antaa minulle omalla tavallansa turvaa, mutta tiedän, että teen oikein. Katsot minua odottavasti ja annan kyyneleen pudota poskelleni höyhenen lailla.
"Mitä nyt, Meda?" Katsot minua peloissasi. Yrität peittää sitä, mutta minä näin. Näin kuinka pelko ja varautuneisuus vilahtivat silmissäsi.
Pudistan vain päätäni ja painan huuleni huulillesi. Suudelma on hento, koska tiedät, että se on viimeinen. Tiedät, että minä lähden.
"Anna anteeksi, Rabastan", kuiskaan ja katoan pimeyteen.
Ja sinä jäit seisomaan epävarmana tähtitorniin, käsissäsi enää vain kristalli ketju.