Author: Gelmir
Pairing: James/Sirius. Ehkä. Tai sitten ei.
Genre: Öö... Draama? Angsti?
Rating: K-11
Summary: Me voitaisiin mennä Pariisiin.
A/N: Jostain syystä löydän itseni kirjoittamasta Jiiässää aina uudestaan.
Pariisi
Huone oli pimennyt jo aikoja sitten eikä kumpikaan ollut viitsinyt sytyttää valoja. Mihin niitä olisi tarvinnut? Liian täysi tuhkakuppi savusi näkymättömissä ja viskin haju leijui ilmassa. Rokkilevy oli hiljennyt, lattia oli viileä Siriuksen selän alla ja James hohkasi lämpöä hänen vieressään.
"Me voitaisiin matkustella", James sanoi hämärään hukkuneelle katolle.
"Niin."
"Voitaisiin mennä Las Vegasiin."
"Tai Karibialle."
"Otettaisiin Kuutamo ja Matohäntä mukaan ja laitettaisiin heidät pukeutumaan niihin hameisiin."
Sirius virnisti mielikuvalle. "Havaijilaisilla on hameet, James."
James heilautti kättään suurpiirteisesti ilmassa.
"Sama se."
Sirius kaivoi farkkujensa taskusta tupakka-askin ja hapuili vanhan jästisytkärin vierestään lattialta. Kolmanneksi viimeinen tupakka syttyi sytkärin pienen liekin leimahtaessa hetkeksi pakottamaan varjoja esiin. Jamesin sormet ilmestyivät hipomaan Siriuksen kylkiä tupakoita tavoitellen. Sirius värähti tahtomattaan ojentaessaan askin hänelle. Liekki leimahti toistamiseen.
"Me voitaisiin matkustaa Atlantikseen", Sirius ehdotti.
"Ei Atlantista ole olemassa, Sirius."
Sirius hymyili laiskasti. "Me löydettäisiin se."
James nauroi ja hänen tupakkansa karisi tyhjään viskilasiin.
"Mennään vaikka Siperiaan", James sanoi.
"Hullu. Me jäädyttäisiin siellä."
"Käytettäisiin lämmitysloitsuja."
Sirius hymähti ja leikitteli tupakallaan, pyöritteli sitä sormissaan ja piirsi ikkunasta avartuvalle tähtitaivaalle kuvioita. Taivas oli laaja, universumi liian suuri ja hän itse leijui pienenä maailman reunalla.
"Me voitaisiin mennä Pariisiin", Sirius kuuli sanovansa.
Jamesin hengenveto kuului pimeydessä edellisiä terävämpänä ja poika käänsi päätään ensimmäistä kertaa tuntikausiin katsoakseen Siriusta. Sirius tuijotti takaisin suurentuneisiin pupilleihin, pidätti huomaamattaan hengitystään ja odotti hajoaisiko kaikki hetken mielijohteesta lausuttujen harkitsemattomien sanojen myötä.
Pariisista ei puhuttu, Pariisia ei ollut olemassa. Ei aivan.
"Me voitaisiin mennä Pariisiin", James kuiskasi lopulta. Niin hiljaa, että sanat olivat hukkua matkalla.
Sirius hengitti, kääntyi hymyilemään vaisusti tähdille.
"Niin. Me voitaisiin."