Author: TheYaoiYuri a.k.a YaYu
Fandom: Pokémon flawless siirsi ensimmäiseksi otsikossa
Paring: Ash/Brock
Rating: S
Genre: humour, one-shot, fluffy,
Warnings:
Beta: romppy
Summary:
"Se on päätetty. Brock nukkuu tämän yön Ashin vieressä ja huomenna hän saa luvan parsia oman telttansa kokoon. Onko selvä?"
"Kyllä Misty", pojat sanoivat yhtä aikaa.
Misty kääntyi pois ja meni omaan telttaansa valmistautumaan nukkumaan virnuillen samalla tyytyväisenä. Ihan minä hetkenä hyvänsä hän ja Brock vielä pääsisivät tytön tossun alta.
Ihan minä hetkenä hyvänsä.
Ash huokaisi syvään ja meni laittamaan oman telttansa valmiiksi.
A/N: Tuli ihan kauhee tarve tehä vähän bromancea ja koska periaatteeni on että liian nuori on liian nuori, niin lapsukaiset ovat tässä nyt 13-14 vuotiaita ja ovat vasta saamassa selville murrosiän ihanuudet
Tämä ficci osallistuu slash-haasteeseen, enjoy~<3
Kun Brockin teltta hajosi
“Älä nyt Ash. Ole kiltti”, Brock aneli ystävältään polvillaan.
Ash huokaisi syvään ja katsoi ystävänsä koiranpentuilmettä säälien. Miksei Brock voinut ymmärtää, ettei hän vain voinut suostua hänen pyyntöön?
“Brock, kuinka monta kertaa minun täytyy sanoa tämä? Et voi tulla minun telttaani nukkumaan yöksi, se on aivan liian pieni meille kahdelle.”
“Eikä ole! Sääli nyt parasta ystävääsi vähäsen.”
“En!”
“Ash!”
“Mitäs hajotit oman telttasi.”
“Ei se ollut minun vikani, että Meowth päätti hyökätä sen kimppuun terävillä tappokynsillään!”
“No... etkö nyt voisi nukkua taivasalla?”
“Ash, tiedät varsin hyvin, kuinka viileitä yöt ovat jo alkaneet olla.”
“Ääh, no mutta kun...”
“Ole niin kiltti Ash. Lupaan, ettet edes huomaa minua.”
“En mä nyt oikein...”
“Kiiilttiii~”
“Brock, koita nyt ymmärtää, ei se nyt vain...”
“Hooi pojat, mitäs täällä metelöidään?” Misty ihmetteli saavuttuaan pienelle metsäaukealle – hän oli käynyt harjoittelemassa Starmien kanssa läheisellä lammella.
“Brock haluaa nukkua minun teltassani.”
“Mitäs vikaa hänen omassa teltassaan on?” Misty kysyi silmäillen poikia epäluuloisesti.
“Meowth kuulemma rikkoi sen käydessään Brockin kimppuun.”
“Voi että!”
Misty katsoi ensin Brockia myötätuntoisesti, mutta sitten hänen katseensa siirtyi Ashiin.
“Ash! Miten niin et päästä Brockia telttaasi? Yöt ovat jo tähän aikaan vuodesta aika kylmiä, hänhän tulisi vain kipeäksi, jos hän nukkuisi ulkona!”
Mistyn kädet olivat hänen lanteillaan ja hän mulkoili Ashia toruvasti.
"Ei sinne mahdu kunnolla! Mikset sinä vaikka ota häntä? Sinun telttasihan on isompi.
"Anteeksi mitä!?"
“Niin kun eikö se ole vähän kiusallista kahden pojan nukkua näin pienessä teltassa kahdestaan?” Ash yritti protestoida, mikä oli vaikeaa Mistyn kovan katseen alla.
"Jaa no entäs minä sitten? Olen tyttö! Telttani saattaa kyllä olla isompi, mutta takaan, että se olisi paljon kiusallisempaa, jos minä ja Brock nukkuisimme samassa teltassa."
"Itse asiassa Misty, Ashin sanoissa on järkeä. Sinun telttasi on isompi ja mahtuisimme sinne paljon paremmin. Sitä paitsi ei sen tarvitse olla yhtään kiusallista. Mitä pahaa siinä on, jos meille tulee kylmä yöllä ja lämmitämme toisiamme käpertymällä-..."
"Jospa nyt kuitenkin jätämme siveellisyyteni riskeeraamatta", Misty keskeytti Brockin inhoavalla ilmeellä.
"Misty..." Ash valitti käyttäen tähän samaa koiranpentu ilmettä, jota Brock oli juuri vähän aikaa sitten käyttänyt häneen.
"Se on päätetty. Brock nukkuu tämän yön Ashin vieressä ja huomenna hän saa luvan parsia oman telttansa kokoon. Onko selvä?"
"Kyllä Misty", pojat sanoivat yhtä aikaa.
Misty kääntyi pois ja meni omaan telttaansa valmistautumaan nukkumaan virnuillen samalla tyytyväisenä. Ihan minä hetkenä hyvänsä hän ja Brock vielä pääsisivät tytön tossun alta.
Ihan minä hetkenä hyvänsä.
Ash huokaisi syvään ja meni laittamaan oman telttansa valmiiksi. Brock taas ei oikein tiennyt, mitä hänen oikein pitäisi tehdä, ja katseltuaan hetken molempien ystäviensä menoa, hän päätti pitää välipalatauon.
***
Ash makasi teltassaan miettien tilannettaan. Hän joutuisi nukkumaan Brockin kanssa tämän yön, mutta eihän se haitannut eihän?
Haittasi se. Mutta miksi?
Hän ja Brock olivat olleet ystäviä jo kauan, eikä hän ennen ollut tuntenut oloaan tällaiseksi hänen seurassa.
Hän ei tiennyt tarkalleen, koska hänen suhtautumisensa tummaa ystäväänsä kohtaan olivat muuttuneet, mutta muutama kuukausi sitten hän oli huomannut, ettei tuntenut Brockia kohtaan enää sitä samaa, mitä tunsi kaikkia ystäviään kohtaan vaan jotain vahvempaa.
Hän ei oikein osannut nimetä tätä tunnetta, joka hiipi aina esiin, kun hän vietti aikaa Brockin seurassa, eli koko ajan.
Ensin hän oli luullut, että tunne johtui Mistysta, joka oli tyttö. Ash ajatteli, että tämä oli sitä ihastumista, eikä ajatellut sen olevan mitenkään outoa, sillä Misty kuitenkin oli tyttö ja hän vietti tämän kanssa todella paljon aikaa.
Ash oli sitten alkanut katsella Mistya vähän tarkemmin kuin ennen. Hän oli pannut merkille, että tyttö oli kasvanut paljon heidän ensi tapaamisestaan – niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hän ei enää raivonnut Brockille päätä pahkaa, kun hän teki jotain tyhmää, vaan ojensi tätä laskelmoidusti ja tyynesti, mutta lähes julmasti. Hän oli pitempi kuin silloin, mutta Ash oli silti onnistunut kasvaa hänen ohitseen. Hänen kasvonsa olivat hiukan solakammat ja hiukset pitemmät. Hänellä oli myös nykyään rinnat, eikä tyttö epäröinyt korostaa niitä. Kaiken kaikkiaan Misty oli viehättävä nuori nainen, ja Ash mietti, ettei olisi mikään ihme, jos olisi ihastunut tähän.
Jonkin aikaa tarkkailtuaan Ash kuitenkin huomasi, ettei hänen oudot tuntemuksensa johtuneetkaan Mistysta vaan Brockista. Havainto oli saanut hänet hämmentyneeksi ja hiukan kiusalliseksi, mutta hän päätti kuitenkin arvioida tunteensa samalla lailla kuin Mistynkin kanssa.
Brock oli myös kasvanut fyysisesti ja henkisesti – he kaikki olivat. Brock ei ollut kasvanut pituutta niin paljon kuin Ash, mutta oli silti muutaman sentin pitempi. Pojan lihakset eivät olleet enää melkein näkymättömät, varsinkaan vatsalihakset (joista Ash oli saanut vilauksen, kun he kävivät joessa uimassa). Brock oli myös lopettanut kaiken-millä-on-hame-ja-mikä-liikkuu jahtaamisen, mutta kyllä hän yhä jäi erittäinkin tahdittomasti tuijottamaan ohi kulkevien naisten takamuksia. Esimerkiksi, kun he juttelivat hoitaja Joyn kanssa, Brock näytti pysyvästi päättäneen naisen silmien sijaitsevan tämän rintojen kohdalla.
Ash huokaisi. Miten päin tahansa hän tätä katsoisi, hän oli aivan selkeästi ihastunut parhaaseen ystäväänsä, joka oli poika. Ei hän siinä muuten mitään pahaa nähnyt, olihan hän nähnyt Garynkin ja tämän poikaystävän monta kertaa yhdessä kiertelemässä kaupunkeja ja tiesi, että se oli ihan okei. Brock nyt vain sattui olemaan aivan harvinaislaatuisen selvä hetero.
Ei se mitään. Minä pystyn tähän. Pystyn nukkumaan hänen vieressään saamatta sydänkohtausta. Ei hän saa tietää minun tunteistani. Minä pystyn tähän!
Teltan vetoketju aukesi ja tummanruskeat hiukset omaava mies työnsi päänsä sisään hymyillen samalla aurinkoisesti.
"Hei, Ash oletko vielä hereillä?"
Minä en pysty tähän.
"Joo, tule sisään vain."
Brock tuli sisään telttaan ja sulki vetoketjun perässään. Hän asettui makaamaan Ashin viereen niin, että heidän selkänsä koskettivat toisiaan. Ashin sydän tuntui lyövän niin kovaa, että hän pelkäsi Brockinkin kuulevan ne, vaikka tiesi sen olevan mahdotonta.
"Sori nyt tästä Ash, ymmärrän, että tämä on aika ahdasta, mutta tuolla tosiaan on kylmä öisin ja... Äh! Kiitos kun päästit minut tänne."
"No en kai minä voinut sinua Mistynkään telttaan tunkea. Joka kerta, kun olisit vahingossakin hipaissut häntä, olisit saanut uuden kuhmun."
Brock nauroi mielikuvalle ja Ashin vatsassa alkoi lepattaa hassusti, kun hän kuuli tuon naurun.
"Olet oikeassa, joten... Kiitos."
"Mitäs tässä."
"Öitä, Ash."
"Hyvää yötä Brock."
Ash yritti tasoittaa korvissaan kuuluvaa jyskytystä hengittämällä rauhallisesti ja epäonnistui ruhtinaallisesti.
Tästä tulisi pitkä yö.
***
Jossain vaiheessa iltaa Ashin oli täytynyt nukahtaa, sillä hän olisi kyllä muistanut, jos hänellä olisi ollut tummaihoinen poika puoliksi päällään.
Brock piti hänen rintakehäänsä ilmeisesti maailman mahtavimpana tyynynä, sillä siinä hänen päänsä lepäsi mukavasti tuhisten. Hänen toinen jalkansa oli kiertynyt Ashin Brockin puoleisen jalan ympärille ja käsi oli heitetty omistavasti vatsan yli.
Hetken verran Ash ei voinut hengittää. Sitten hän käski itsensä rentoutua, ja hitaasti hän veti pari haparoivaa henkäisyä. Brockin ominaistuoksu täytti hänen aistinsa hetkeksi, kunnes hän tottui siihen. Heidän asentonsa olisi voinut olla hiukan tukala, sillä aurinko oli jo noussut, ei paljon, mutta tarpeeksi ollakseen jo aika lämmin, ja heillä oli vielä kaiken lisäksi peitto ja vaatteet päällä. Ash kuitenkin huomasi asennon olevan vain lämmin ja mukava(, ei liian tukala). Ei sillä vaikka hänellä olisikin ollut kuuma, hän ei olisi liikkunut mihinkään.
Ash kuunteli, kuuluiko teltan ulkopuolelta ääniä. Mitään ei kuulunut, joten Misty ei ollut vielä hereillä. Jos Misty ei ollut hereillä, heidän ei tarvitsisi vielä nousta.
Hän laski katseensa parhaaseen ystäväänsä sylissään ja hymyili autuaasti.
***
Brock heräsi siihen, kun joku aivasti. Hän ei kuitenkaan halunnut liikkua, sillä makasi juuri jonkun lämpimän ja erityisen mukavan päällä, joten hän käpertyi tiukemmin tämän lämpimän asian ympärille ja mutisi terveydeksi.
"Kiitos", kuului oletettavasti Ashilta, sillä kuka muukaan täällä teltassa olisi ollut?
Brock ihmetteli, miksi ääni tuntui värähtelevän tuosta lämpimästä asiasta hänen allaan, ja etäisesti tajusi, että kuunnellessaan tarkkaan hän pystyisi kuulemaan jonkinlaisen sykkeen – vähän niin kuin sydämellä, mutta tavallista nopeamman.
Hetkinen...
Brock avasi silmänsä ja käänsi päätään hiukan, jotta voisi katsoa ylöspäin ja yllätys yllätys, siellä olivat Ashin hymyilevät kasvot tervehtimässä häntä.
He katsoivat toisiaan jonkin aikaa, eikä Ashin ilmeestä oikein saanut selvää. Siinä oli ainakin jonkin verran nolostuneisuutta, mutta ainakin hän näytti hymyilevän aidosti, joten luulisi, ettei heidän tämänhetkinen asentonsa haittaisi häntä ainakaan kovin paljon. Se oli hyvä, sillä Brock mielellään olisi tässä vielä hetken, makaisi hiljaa kuunnellen Ashin sydämenlyöntejä.
"Huomenta", Ash päätti rikkoa hiljaisuuden.
"Huomenta", Brock sanoi hymyillen ja palasi asemalleen pää Ashin rintakehällä.
Ash tuntui päästävän pidätetyn hengityksen ja rentoutuvan hänen allaan. Brock hymyili hänen rintaa vasten. Näytti siltä, että hän oli toiminut toivotusti, mikä taas viittasi siihen, että hänellä oli Ashiin jokseenkin sama vaikutus kuin hänellä oli häneen.
Jonkin aikaa he vain olivat siinä, kunnes teltan ulkopuolelta alkoi kuulua hälyä. Samassa Misty olikin jo kiskaissut vetoketjun auki ja työntänyt päänsä sisään ennen kuin kumpikaan pojista ehti edes reagoimaan.
"No niin ylös siitä te senkin vetelykset, ei meillä tässä koko päivää aikaa ole! Tai no periaatteessa on, mutta haluaisin päästä sinne Viridian-cityyn jo ennen iltaa, kiitos!"
Pojat katsoivat Mistya silmät suurina, ja odottivat tämän huomaavan ja reagoivan jotenkin heidän asentoonsa.
"Miksi te katsotte minua noin? Ei kai minulle nyt sarvia ole kasvanut!"
He vilkaisivat toisiaan.
"Tuota, Misty? Etkö ole yhtään tuota-..." Ash änkytti vaivaantuneesti.
"Mitä? Ai tämä vai?" Misty osoitti heitä, "Kyllä minä nyt olen tuosta tiennyt jo jonkin aikaa."
"Täh?!" pojat huudahtivat.
"Miten muka? Enhän minäkää tiennyt vielä-"
"Älkää nyt viitsikö. Tuohan oli ihan päivän selvää! Ehdin jo monesti ihmetellä, että saatteko mitään aikaiseksi, mutta hyvinhän tässä kävi! Sitä paitsi, sitä kutsutaan naisen vaistoksi", Misty keskeytti Brockin virnistäen.
"Mutta ihan oikeasti hei nyt ylös. Minä alan jo purkaa leiriä."
Mistyn pää katosi teltan oviaukosta yhtä nopeasti kuin oli siitä ilmestynytkin. Hetken aikaa kumpikaan ei pystynyt tekemään mitään muuta kuin tuijottamaan. Sitten he molemmat repesivät raikuvaan nauruun.
"Ei naureskella siellä vaan ylös!" Misty huusi ulkopuolelta.
"Tule, parasta mennä ennen kuin hän tulee takaisin", Brock nousi Ashin päältä ja meni ulos auttamaan Mistya leirin purkamisessa.
Brock tiesi, että mitä tahansa hänen ja Ashin välillä nyt olikin, se oli vielä aika epämääräistä ja arkaa. Mutta heti kun olisi sopiva hetki, he juttelisivat siitä oikein kunnolla.
Ja Brock odotti tuota juttutuokiota innolla.
The End
