Yllättää sinut pimeässä | K-11, Albus/Scorpius, Halloween-fic, tuplaraapale

[Ametrine]

Otsikko: Yllättää sinut pimeässä
Paritus: Albus Severus/Scorpius
Tyylilaji: draamaa fluffikuorrutteella, Halloween-aiheinen tuplaraapale
Ikäraja: K-11
Vastuuvapaus: Rowlingin omaisuutta, minun leikkikenttä
A/N: Osallistuu Halloweenhaasteeseen sekä One True Lifetime 20 - ja One True Genre 20 -haasteisiin.

--


Halloweenina juuri ennen nukkumaanmenoaikaa (tai sen jälkeen piilossa peiton alla) pelattiin Uskallatko-peliä. Uskallatko mennä ullakolle jossa asuu verenhimoinen räyhänhenki? Uskallatko syöttää isoveljen Hirviökirjaa hirviöistä? Jos ei uskaltanut, joutui pois pelistä. Ja jos Scorpius päätti säännöt, pelottomin sai kaikkien kurpitsakarkit itselleen. Albus voitti usein – makeannälkä oli vain tekosyy – hän tahtoi näyttää Scorpiukselle, ettei säikähtänyt helposti. Silti poika melkein kiljaisi, kun vaaleatukkainen seurasi häntä salaa ja tökkäsi kylmällä sormella niskaan. Mutta siitä ei kerrottu toisille.

Isompina pelattiin myös. Äänieristysloitsu ympäröi Tylypahkan nuorisorintamaa, tyhjä kermakaljapullo lattialla arpoi keneltä kysyttiin, puoliksi täynnä oleva kiersi kädestä käteen. Silloin uskaltaminen oli salaisuuksien paljastamista tai ihastumisen tunnustamista. Se oli helpompaa kuin yleensä, koska Halloween-naamio kätki punastumisen ja kermakalja kuhisi korvissa. Albuksella oli joka vuonna uusi naamiaisasu; tänään jokainen kavahti hänen rahisevaa hengitystään ja mustaa huppukaapuaan. Ankeuttaja-Albus hymähti, kun pullo viimein osoitti häntä. Kysymys oli valittu juuri Ihmissusi-Malfoyta varten.

”Uskallatko ottaa vastaan ankeuttajan suudelman?”
Scorpiuksen silmissä välkähti virnistys.
”En”, hän sopersi pelosta kankeana.
Ihmissusipoika olisi voinut näytellä taitavammin, mutta eihän kukaan kuitenkaan huomannut.

Myöhemmin heidän mennessä nukkumaan Albus ei voinut olla kysymättä:
”Miksi sinä kieltäydyit?”
Vastauksena toimi hellä purema mustahiuksisen alahuuleen ja viileiden sormien painuminen lantiolle. Poika säpsähti kuullessaan kuiskauksen korvanjuuressaan.
”Koska keksin uuden tavan yllättää sinut pimeässä.”

[Kuurankukka]

Iltaa! Huomasin tämän ficin julkaisupäivänä ekan kerran, ja jo silloin hymyilin tälle itsekseni. Kerrassaan ihastuttava pikkuficci Jotenkin tuli heti mieleen kurpitsalyhdyt ja pimeä ja nuorten salaiset hiippailut autiossa linnassa öiseen aikaan. Ja tuo otsikko, sen takia alunperin nappasinkin ficcisi, aivan ihana sekin. Varsinkin ficin alussa oli mukavan viaton tunnelma, se ja tietty herkkyys jatkui ihan viimeiseen lauseeseen saakka, vaikka pullo kädestä käteen kiersikin. Muutenkin tässä korostui se hahmojen nuoruus, vaikka teksti lyhyt olikin. Toisaalta, sanamäärä oli kyllä oikein sopiva tällaiseksi iltapalaficiksi, eikä niitä kirjoitusvirheitäkään löytynyt.

Hassua, yleensä en ole tykännyt yhtään kolmannen sukupolven ficeistä, mutta kyllä tämä ainakin oli oikein kiva. Koska kolmannen sukupolven tuntemukseni on jo muutenkin ihan riittävän hatara, en osaa sen tarkemmin hahmojen käyttäytymistä lähteä tulkitsemaan. Nekin kuitenkin rullasivat omalla painollaan niin kuin koko ficcikin. Toivottavasti sait tällaisesta lyhyestäkin kommentista edes jotain irti, halusin vain tulla hehkuttamaan ihanaa otsikkoa ja muutenkin hyvää ficciä. Kiitos

[Ametrine]

Iso kiitos kommentista, Kuurankukka! Aivan mahtavaa että tykkäsit. Mä pelkäsin että tässä oli liikaa kliseitä ja massafluffyideaa. Kolmas sukupuoli ei ole mullekaan kauhean tuttu, joten siitä kirjoittaminen antaa tavallaan paljon vapauksia, esimerkiksi juuri noiden hahmojen käyttäytymisen suhteen. Hyvä ettei tulkintani mennyt ihan metsään. Paljon kiitoksia vielä kerran, kommenttisi piristi päivää hurjasti.