Kirjoittaja(t): Vuorna Phione
Fandom: Nälkäpeli
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Pienimuotoinen Haymitch/Effie
Varoitukset: Normaali juopotteleva Haymitch.
A/N: Näin vuotta myöhemmin nauran tälle. Hieno idea, mutta toteutus ei ehkä sen veroinen.
Effie Trinket pyörittelee jälleen kerran silmiään ja asettaa kätensä lanteilleen. Hän on aloittamassa jokapäiväistä saarnaustaan Haymitch Abernathylle, vanhalle juopolle joka on kuin ihmeen kaupalla onnistunut voittamaan joskus Nälkäpelin. Ei siitä viinanhuuruisesta vanhasta ukosta nykyään sitä uskoisi, varsinkin kun Haymitch ei enää toimi vyöhykkeen 12 ohjaajana. Peeta Mellark otti sen kunnia-aseman seitsemänkymmenennenneljännen Nälkäpelin jälkeen. Kuitenkin Haymitch tulee silti mukaan, kun tribuutit viedään Capitoliin. Effie ei osaa enää kuvitellakaan matkaa vyöhykkeeltä kaksitoista Capitoliin ilman Haymitchia ja miehen viinalta lemahtavaa hengitystä. Effie on tottunut jo siihen.
"Haymitch, enkö ole jo sanonut sinulle noin tuhat kertaa, ettet sinä saa olla humalassa kesken elonkorjuuta? Aiheutat vyöhykkeellemme huonon kuvan ja tribuuttimme eivät saa sponsoreita, vaikka sinun parhaat juoppoystäväsi ovatkin pelinjärjestäjiä ja rikkaita Capitolilaisia." Tuo tällä kertaa siniperuukkinen laiha ja lyhyt nainen sanoo jäätävällä äänellä. Nyt Effie on oikeasti todella raivostunut. Useimmiten Trinket vain nuhtelee Haymitchia ja kaataa kaiken alkoholin viemäristä alas. Silloin mies sulkeutuu omaan vaunuosastoonsa eikä tule sieltä enää ulos. Silloin Effie on harmissaan. Hän on niin tottunut riitelemään Haymitchin kanssa, että siitä on tullut naiselle rutiini. Hauskaakin se on, sillä Haymitch on usein niin humalassa, että hän ei loukkaannu mistään, mitä nainen sanoo. Seuraavana päivänä Haymitch potee omien sanojensa mukaan aina sitä suurinta krapulaa koskaan ja toipuu siitä iltapäivään mennessä. Mies on selvin päin useimmiten iltapäivisin, ellei ole lääkinnyt krapulaansa jollain aspiriinia vahvemmalla jo aamusta.
"Kuule nainen, minä en vaikuta mitenkään noiden surkimusten peliin. Ne aiheuttavat itse häviönsä. En minä niitä edes ohjaa joten miksi välittäisin?" Haymitch vastaa Effielle pistävästi.
"Et muka vaikuta? Everdeen ja Mellark eivät olisi voittaneet ilman sinun panostasi heidän eteensä. Kasva jo aikuiseksi ja ymmärrä, että nämä ihmiset jotka tuohon peliin lähetetään eivät ole kuin sinä, Haymitch." Effie vastaa miehelle tietäen olevansa oikeassa. Mellark olisi kuollut areenalla ilman Haymitchia.
"Tänä vuonna se on eri asia. En ohjaa noita räkänokkia enää." Haymitch jatkaa itsepintaisesti. Mies ei liikautakaan katsettaan viskipullosta. Hän on aikoja sitten ohittanut lasivaiheen.
"Ehkä et ohjaa noita niinsanottuja räkänokkia, mutta ohjaat Peeta Mellarkia. Yritätkö aiheuttaa vyöhykkeellemme tahallista häpeää vai mitä yrität?" Effien ääni kohoaa yhä korkeammalle ja korkeammalle. Haymitch nostaa katseensa pullostaan ja myhäilee tyytyväisen näköisenä.
"Yritän saada sinut suuttumaan, prinsessa." Effie jähmettyy paikoilleen ja naisen suu loksahtaa auki. Mitä ihmettä Haymitch juuri sanoi? Flirttaileeko tuo vanha alkoholisti hänelle, capitolilaiselle arvokkaalle naiselle. Vaikka juuri sitä Effie on toivonut viimeiset viisi vuotta, joten tämä on naiselle kallisarvoinen tilaisuus.
"Sanoitko sinä minua äsken prinsessaksi?" Nainen kysyy Haymitchilta, joka on taas siirtynyt viskipullonsa kimppuun. Effie tietään, että kysymys on turha, joten hän vaihtaa kysymystä. "Miksi sinä niin teit?"
"Siksi, koska sinä olet prinsessani, nainen." Haymitch vastaa ja lähtee huoneesta nopeasti. Liian nopeasti. Effie ei ehdi reagoida Haymitchin suureen tunnustukseen mitenkään. Nainen jää huoneeseen kädet lanteillaan ja hämmentynyt hymy huulillaan. Tämä luo Effielle toivoa, toivoa jostain mikä ei enää jäisi tähän junaan, vaan siirtyisi sen ulkopuolelle ja pysyisi siellä. Kauan.
