Author: Sole
Fandom: Tim Burtonin Jali ja Suklaatehdas
Genre: Romance, Drama, Fluff, sekä yleisön pyynnöstä Chanslash (Jali on kaksikymppinen)
Rating: S
Pairing: Jali/Villi Vonkka
Disclaimer: En omista oikeastaan yhtään mitään
Summary: Jali veti hänet syliinsä ja silitti hänen hiuksiaan hellästi.
Osallistuu Tim Burtonin tuotanto -haasteeseen yllättäen elokuvalla Jali ja Suklaatehdas (:
Yhtiökumppanit
Villi Vonkka oli hermostunut. PR-tilaisuuden alku läheni, ja hän järjesteli muistikorttejaan, jotka olivat menneet sekaisin niiden pudotessa lattialle sekaiseksi pinoksi Jalin isolla ja lapsellisella käsialalla kirjoitettuja sanoja. Villi Vonkka siirteli kortteja edestakaisin, käänteli niitä ympäri ja ylösalaisin käsissään, mutta ei saanut muodostettua niistä yhtäkään järkevää lausetta. Hän oli liian hermostunut keskittyäkseen siihen, mitä muistikorteissa olisi pitänyt lukea, ja järjesti ne lopulta pinoksi, jossa suurin osa korteista oli väärin päin. Sitten hän pujotti korttipinon puvuntakkinsa povitaskuun, ja työnsi suuhunsa purukumin, joka maistui mustikkapiirakalta.
Villi Vonkka pureskeli ja pureskeli, ja melkein toivoi, että olisi muuttunut pyöreäksi ja siniseksi. Hän ei kuitenkaan muuttunut miksikään muuksi kuin entistä hermostuneemmaksi.
Jali oli järjestänyt PR-tilaisuuden, jotta he saisivat markkinoitua Suklaatehtaan uutta imagoa, mitä se nyt sitten ikänä tarkoittikaan. Jali oli puhunut jotakin julkisivuremontista ja uudesta henkilöstöpäälliköstä, mutta Villi Vonkka ei ollut ymmärtänyt mitään tämän puheista. Hän oli antanut Jalin hoitaa kaikenlaiset typerät 'markkinointiin, palkkaukseen ja muuhun (typerään) sensellaiseen' liittyvät asiat siitä saakka kun tämä oli täyttänyt kaksitoista, ja keskittynyt 'kehittämään tuotesuunnittelua' niin kuin hänen muistikorteissaan sanottiin. Siksi olisi voinut sanoa, ettei hän ollut oikea henkilö pitämään PR-tilaisuutta, mutta Jali oli sanonut hänen pärjäävän varmasti hienosti ja ojentaessaan hänelle muistikortit painanut huulensa hänen poskelleen.
Ja hänen huulilleen.
Tai oikeastaan hänen suupielelleen, sillä hän oli pudistanut päätään. Jali oli kuitenkin suudellut häntä nopeasti uudestaan osuen sillä kertaa hänen huulilleen, ja toistanut: se menee hienosti, usko pois, Villi!”
Villi Vonkka nielaisi purukumin hermostuksissaan. Se tuntui suurinpiirtein samalta kuin jos hän olisi nielaissut kokonaisen omenapiirakan. Hän otti kortit jälleen käteensä ja marssi lavalle, jossa Jali keskeytti selontekonsa tehtaan julkisivuremontin menoeristä ja hymyili hänelle huvittineena. Villi Vonkasta tuntuin kuin hän olisi ollut väärässä paikassa väärään aikaan hullunkurisen valokeilan siirtyessä Jalista häneen ja Jalin esitellessä hänet yleisölle.
”Hyvät naiset ja herrat, yhtiökumppanini ja Suklaatehtaan johtaja, Villi Vonkka!”
Jännitys (sekä mustikkapiirakan makuinen purukumi) nipisteli Villi Vonkan vatsassa hänen kumartaessaan hullunkurisesti vielä hullunkurisemmassa valokeilassa. Hän työnsi kätensä housujensa taskuihin, takkinsa taskuihin ja uudestaan housujensa taskuihin. Sitten hän vastasi Jalin huvittuneeseen hymyyn anteeksipyytävästi ja sanoi:
”Jali minä olen varmasti hukannut korttini.”
*
”Minä olin surkea!” Villi Vonkka valitti riisuessaan fiinin pukunsa yksi vaatekappale kerrallaan liituraitaiseksi mytyksi sängylle. ”Minä – olin – yksinkertaisesti – surkea!” hän hoki, ei oikeastaan erityisemmin itselleen eikä Jalille.
”Etkä ollut, esiintymisessäsi vain oli tietynlaista tilannekomiikkaa”, Jali sanoi hymyillen, ”siksi ihmiset nauroivat.”
”Minä olin surkea!” Villi Vonkka toisti ja napitti auki typerän kauluspaidan, jota Jali oli tahtonut hänen pitävän PR-tilaisuudessa. Typerää kauluspaitaa, typerää puvuntakkia, typeriä suoria housuja ja typerää sinistä solmiota.
”Eivät he nauraneet sinulle, Villi!” Jali sanoi nauraen.
”Nauroivatpas”, Villi Vonkka sanoi ja pani käsivartensa puuskaan. Hän tiesi käyttäytyvänsä lapsellisesti ja myös Jalin tietävän sen. Jali sitä vastoin käyttäytyi aivan yhtä aikuismaisesti kuin oli käyttäytynyt jo kaksitoistavuotiaana, vaikka oli heistä kahdesta nuorempi ja vähemmän aikuinen.
”Villi, sinä olit loistava”, Jali sanoi ja kietoi kätensä Villi Vonkan ympärille. Jali veti hänet syliinsä ja silitti hänen hiuksiaan hellästi. Jalin sormet löysivät takun huolellisesti kammattujen hiusten joukosta, ja alkoivat selvittää sitä varovaisesti.
Villi Vonkka huokaisi teatraalisesti. ”Mutta minä hukkasin kortit – ”
” – ja minä löysin ne – ”
” – minä sekoitin kortit – ”
” – ja minä järjestin ne – ”
” – sitten minä luin sen, mitä korteissa sanottiin – ”
”Ja se meni loistavasti – Villi, minä en ihan totta ymmärrä sinua!” Jali huudahti ja laski kätensä Villi Vonkan olkapäille. Toinen Jalin käsistä livahti hänen niskansa taakse ja veti hänen kasvonsa lähemmäs tämän kasvoja. Niin lähelle, että Jalin huulet koskettivat hänen huuliaan, ja sitten Jali suuteli häntä. Jalin huulet liikkuivat hänen huulillaan, ja hän vastasi tämän suudelmaan, vaikka oli yhä kiukkuinen.
Jali suuteli häntä uudestaan, ja hän otti kätensä pois puuskasta ja kiersi ne tämän kaulaan. Kolmannen suudelman kohdalla hän oli jo unohtanut kiukkunsa, ja antoi Jalin sormien kiipeillä paljaista kylkiään pitkin kuin kaksi salmiakkihämähäkkiä.
”Niin, se meni loistavasti”, Villi Vonkka sanoi, ja Jali hymähti myöntävästi.
*
Seuraavan ja sitä seuraavan PR-tilaisuuden piti kuitenkin Jali, ja Villi Vonkka katseli sitä televisioituna tämän työhuoneessa Suklaatehtaalla. Nyt jo kaksikymmenvuotias Jali ilmoitti siirtyvänsä Suklaatehtaan johtoon, ja Villi Vonkka hymyili televisioruudulle. Jali ei ollut enää se sama pikkupoika, joka oli kymmenen vuotta aikaisemmin astunut ensimmäisen kerran sisään Suklaatehtaaseen ja pitänyt kaikkea tehtaassa uutena ja ihmeellisenä. Katsellut ympärilleen ja katsonut häneen silmät niin suurina, että ne olivat olleet melkeinpä ympyrän muotoiset. Ei, uusi ja aikuinen Jali tahtoi puhua julkisivuremonteista, johtaa Suklaatehdasta ja kutsua umppalumppia 'alaisiksi'.
Villi Vonkka nojautui taaksepäin tuolissaan ja hymyili itsekseen.
Hän antaisi Jalin kutsua umppalumppia vaikka hilavitkuttimiksi, kunhan tämä rakastaisi häntä vielä seuraavienkin kymmenen vuoden kuluttua.
