Vastatuuleen käveleminen || Pansy/Luna, K-11, angstdraama

[Arte]

Nimi: Vastatuulen käveleminen
Kirjoittaja: Arte
Beta: -
Paritus: Pansy/Luna
Ikäraja: K-11
Tyyli: draamaista angstia tai toisinpäin
Varoitukset: viittauksia rankkoihin aiheisiin
Yhteenveto: Luna poimi kämmenelleen pienen seittihämähäkin ja kuljetti sen hymyillen luokseni. Hän nosti kätensä kasvojeni eteen, raotti niitä peittävää huntua ja laski hymynsä lämmittämään poskeani, kohottautui painamaan kevyen suukon nenälleni.

Osallistuu: FF-100 sanalla 074. Pimeys, Rare10, Femme10.3, 12+ virkettä

A/N Sarjassamme "12+ virkettä -haasteen tekstit". Teksti sisältää välillä melko korkealentoista materiaalia, kun virkehaasteen sanat ohjasivat kirjoittamista mielensä mukaan, mutta tämä on mukava pätkä.


VASTATUULEEN KÄVELEMINEN

Vastatuuleen käveleminen oli (tärkeä) osa limppien kalastusta. Katselin utuiselle aamutaivaalle, kun Luna pyöri ympärilläni aikansa ja seuraili tuulen liikkeitä. Käsissäni roikkuvat kattila ja lusikka eivät heiluneet, vaikka tie alas joelle oli mutkikas ja täynnä kuoppia.

Luna poimi kämmenelleen pienen seittihämähäkin ja kuljetti sen hymyillen luokseni. Hän nosti kätensä kasvojeni eteen, raotti niitä peittävää huntua ja laski hymynsä lämmittämään poskeani, kohottautui painamaan kevyen suukon nenälleni. Kaipaus jäi mykkänä huutamaan hänen turvansa perään nuoren naisen laskeutuessa veteen ja aloittaessa kalastuksensa.

Nojasin Pohjukkasillan kaaripuuhun ja suljin silmäni. Rauhattomuus oli edelleen vakaa osa rintakehääni, vaikka Luna olikin onnistunut kovertamaan osan siitä pois. Hän oli tullut luokseni Umpikujaan, tarttunut käteeni, puristanut lämpimästi ja alkanut johdattaa takaisin. Pienin askelin, hitaasti ja ilman ehtoja, vaikken koskaan ollut edes katsonut hänen suuntaansa.

Silta tuntui katoavan ympäriltäni, ja minua kylmäsi. Siiventyngät selässäni levähtivät auki ja venyivät täyteen mittaansa, kohosin liisin laskeuduin ja silmäni tarkentuivat kujan takaseinään (tutut rannut olivat yhä paikallaan). Avuton vastustelematon heikko iljettävä kehoni painettiin sitä vasten, käsiä oli joka paikassa, hame kiskottiin ylös alushousut alas ja pantiin pantiin naitiin niin etteivät mustelmat varmaan ikinä haalentuisi. Kehooni työnnettiin istutus istutuksen perään eivätkä pyöreämahaiset painajaiset ottaneet vieläkään rauhoittuakseen vaikka silitin kylkiluitani ja hieroin (tai Luna hieroi) alavatsaani sileäksi.

Tuuli leikki hiussuortuvalla ja hiveli sillä poskeani, saatoin avata silmäni ja olla taas Pohjukkasillalla, missä Luna leperteli limpeille ja kiitti niitä, kun ne suostuivat etsiytymään hänen kattilaansa. Pieni hymy tuntui massiivisen mahtavalta, kun painoin kämmeneni hetkeksi alaselkääni vasten ja tunsin sykkeen: Luna oli edellisiltana piirtänyt selkääni retiisimäisiä hedelmiään (”Ne ovat pomplakkeja, tyynnyttävät mieltä ja kirkastavat ajatuksia.”) ja ohjattavia luumujaan, jotka nyt kiemurtelivat ihollani, lämmittivät ja muistuttivat jatkuvasti Lunan varovaisista (niin viattomista) kosketuksista. Ne karkottivat itsemurhajälkiä, pyyhkivät ne muistojen toiselle puolen.

”Näihin lisätään paljon kirveliä”, Luna sanoi noustessaan joesta, hänen katseensa oli niin kirkkaan onnellinen että minun täytyi altistua sen säteilylle. Limpit osaavat olla kovin petollisia, hän oli kertonut yöllä korvaani, kun otsani oli taas uinut hiessä, niille pitää puhua kauniisti mutta olla kuitenkin jämäkkä kattilankannen kanssa. Lunalla oli aina hieman kyseenalaiset tavat ja keinot toimia erilaisissa tilanteissa, mutta rinnassani tuntui lämpimältä, kun hän tarttui kädestäni ja puristi lujasti.

Hän asetti minut keittiönpöydän ääreen istumaan ja alkoi hämmentää keittoa. Ahtaan pyöreän tilan täytti kumea porina ja häivähdys yrttien tuoksua, kun ristin käsivarteni pöydälle ja painoin pääni alas.

Maailma syöksyy ympärilläni näen tummaa mustaa pimeyttä (se kertoo minun olevan tahrattu saastainen lutka jonka raajat pitäisi katkaista ja syöttää ruttukuonoisille lohikäärmeille samalla kun sydäntäni paahdettaisiin käyttökelvottomaksi paholaisotuksen liekeissä sillä eihän kenenkään voi sallia välittävän), kaaos on kohta tarrautunut ikuisiksi ajoiksi verkkokalvolleni ja piirtänyt silmäluomiini monimutkaisia karttapohjia, joista on edes kompassineulan avulla mahdotonta erottaa, missä suunnassa pohjoinen sijaitsee – ja ennen kaikkea, mistä pääsee etelään.

Pää tuntui raskaalta, kädet tuntuivat raskailta, keuhkot tuntuivat raskailta, tiedostin että Luna oli tarttunut minuun kiinni mutta mieleni tahtoi vajota siitä huolimatta (se ei kestänyt kauaa ilman kosketusta – oikeastaan vain hävettävän pienen hetken). Ehkä jonain päivänä, kun tarpeeksi putoilisin, mustat vankkurit pysähtyisivät viereeni ja veisivät minut mukanaan, kun Lunan pitkät hiukset heilahtelisivat liian kaukana, ulottumattomissani. Ehkä toivoin sitä, ehkä en, hakeuduin hänen syliinsä –


Sanalista:
1. vastatuuli
2. taivas
3. lusikka
4. hämähäkki
5. huntu
6. kaipaus
7. silmä
8. rauhaton
9. umpikuja
10. askel
11. silta
12. siivet
13. avuton
14. istutus
15. hius
16. piirtää
17. itsemurha
18. kirveli (mauste)
19. petollinen
20. kyseenalainen
21. hämmentää
22. häivähdys
23. kartta
24. raskas
25. vankkurit

A/N2 Moneskohan teksti tämä jo on, jossa kuvaan tai viittaan Pansyn prostituutio-taustaan? Se alkaa olla jo aikalailla omaa canoniani.

[Letizia]

Voi että, tämä on kyllä ihana. Pidin aivan valtavasti.

Luna on tavallaan aika hämmentävä hahmo, yksi suosikkejani mutta, myönnettäköön, ei ehkä potterfandomin realistisimpia henkilöhahmoja, jos ajattelee häntä kirjoissakin. Lunassa on tässä tallella jännät ominaispiirteensä, vaikka hän onkin aikuisempi, tavallaan vastuussa Pansysta (ja jämäkkä kattilankannen kanssa, ihana.)

Pansy on minulle vieraampi hahmo, melkein toivoin että et olisi paljastanut taustoja a/n:ssä jotta ne olisivat saaneet aueta tekstissä. :) Pidin tämän rakenteesta, siitä kuinka se vetää mukaan hetkeen mutta avaa taustoja ja jättää lopun avoimeksi. Pansy ja Luna, eipä ole luullakseni tullut koskaan mieleeni tämä pari mutta dynamiikka toimii. Pansysta tulee tässä hyvin väsynyt ja särkynyt kuva, kun taas Luna (joka on kai a priori vähän vinksahtanut, ja siksi ei onneksi mikään enkelimäisen valoisa) tuntuu olevan kasvanut ja voimistunut kouluajoistaan.

Kerronnasta ja kielestä tykkäsin kovasti. Okei, täytyy myöntää, että en ihan ymmärrä lausetta Kaipaus jäi mykkänä huutamaan hänen turvansa perään nuoren naisen laskeutuessa veteen ja aloittaessa kalastuksensa. Luin kohdan useita kertoja, mutta menen sekaisin, kun yritän hahmottaa, että kenen turva, ja että miksi Lunaan viitataan nyt sanoilla 'nuori nainen'. Ehkä tämä on jokin oma ongelmani, mutta minusta em. ilmaisu useimmiten viittaisi aikaisemmin esittelemättömään henkilöön ja siksi sekoittaa tässä pääni..?

Pakko vielä lainata suosikkikohtani, vaikka tavallaan mainitsinkin osan siitä jo:

”Näihin lisätään paljon kirveliä”, Luna sanoi noustessaan joesta, hänen katseensa oli niin kirkkaan onnellinen että minun täytyi altistua sen säteilylle. Limpit osaavat olla kovin petollisia, hän oli kertonut yöllä korvaani, kun otsani oli taas uinut hiessä, niille pitää puhua kauniisti mutta olla kuitenkin jämäkkä kattilankannen kanssa.

Tykkään siitä, miten Lunan ja Pansyn persoonat lomittuvat tässä, ja lisäksi tekstin ainoa repliikki nousee esiin käsinkosketeltavan konkreettisena: paljon kirveliä!

Kaikenkaikkiaan tämä oli mielettömän hieno lukukokemus. ♥

[Soni]

Olin aluksi ehkä epäileväinen. En pidä Pansystä ylensä ficeissä, sillä neidolle on anettu niin epämielyttävät luonteen piirteet ja että hömelö Luna paritettaisiin tälle?

No ihana olla väärässä ja lukea toisenlainen fanon:D Molemmat hahmot tuntuivat oikeilta, ICltä, ja hienosti parin välinen dynamiikka tuli esiin näin lyhyellä tekstillä. Rivien välistä pystyi saamaan välähdyksen ajattelemastasi suuresta kaaresta, mutta taas ficin hetki, oli todella kauniisti kuvailtu ja sellaista lähes tajunnan virtamaista kerrontaa joka sopi tähän nyt kuin nenä naamaan.
Pidin tästä kerronnasta vielä erityisesti siksi, että olit onnistunut toteuttamaan sen siten, että lukiana pysyin helposti Pansyn liihottavien mielikuvien perässä ja sain niistä heti kiinni. On hieman lukukokemusta sinäänsä syövää jos yhden lauseen joutuu lukemaan kolme kertaa, ennen kuin joutuu siirtymään seuraavaan, johon menee taas kolme kertaa ja niin edes päin.

Ellen olisi a/n:stäsi lukenut Pansyn prostituutio tausta ajatustasi, en välttämättä olisi oivaltanut sitä tekstistä. Ehkä olisin ajatellut jotain Kuolon syöjien joukko raiskaus riittejä...Mutta en olekaan kovin haka tekemään tällaisia tulkinnallisia johtopäätöksiä.

Lopetus oli ehkä parasta koko ficissä. Harrastan itse tuolla tavalla kesken kaiken lopettamista, tarkoittamattani, paljon ja tässä se oli loistava tapa lopettaa. Jää kieppumaan mieleen tavalla joka innostaa vielä katsomaan alun uudestaankin vain jotta saisi palata siihen loppuun, jota ei tullutkaan, kuten odotti/halusi.

Otsikko oli ihastuttava ja kokonaisuuden saattaisi lukea useammankin kerran, löytääkseen aina jotain hieman lisää mielikuviinsa.

Toivottavasti tästä tuli nyt joten kuten johdonmukainen kommentti siitä, että tykkäsin tästä ficistä hyvinkin paljon. Kiitos.