Kolme || k-11, oneshot, lievä angst

[Nuutti|]

Kirjoittaja: Nuutti
Ikäraja: K-11
Genre: Lievää angstausta, oneshot, non-pairing
Varoitukset: eipä ole
Tiivistelmä: Ne äänet, ne varjot tarttuvat sun nilkoista ja vetävät mukanaan, vetävät niin kauan ettet jaksa enää taistella.

A/N: Tällainen lyhyt oksennus. Kommentit ois kivoja, jättäkää toki mielipiteenne koska ne on aina kiva kuulla (: Olkaatte hyviä ja nauttikaatte.


Kaikki tietää miltä tuntuu, kun on täysi luuseri. Susta ei oo mihinkään, etkä edes viitsi yrittää. Peiton sisään kääriytyneenä on turvassa, kukaan ei näe eikä kukaan satuta. Ne ei tiedä missä sä oot, koska piileksit maailmalta. Niiden ei tarvitse tietää, eivätkä ne edes halua. Ketään ei kiinnosta. Olo on kuin parittomalla sukalla. Sille ei löydy paria, se jää odottamaan kaapin perälle unohtuen sinne, hukkaantuen. Nappi joka irtoaa kauluspaidasta, just se nappi sieltä ylhäältä jota ei pistetä koskaan kiinni. Se jota ilman pärjää kyllä. On iltoja jolloin miettii, miksi on tällainen. Miksi ei voi olla yhtään parempi? Toisina päivinä kiljuu riemusta, itkee kun rakastaa elämää, niitä ihmisiä jotka on siinä ympärillä. Sitten itkee, kun ei tiedä miksi ne ovat siinä. Haluavatko ne edes, kuvitteleeko sitä itse kaiken ja oikeasti ne ihmiset vain katsovat säälivästi, kuiskuttelevat, arvostelevat. Sä et näe, luulet vain asioita. Sitten tulee harhaluuloiseksi, pelkää liikaa ja on varuillaan. Pitäisi heittäytyä mukaan kaikkeen, muttei voi koska ihmiset satuttaa.

Kaikki tietää sen tunteen, kun sulla on liian tärkeä ihminen. Haluut pitää kiinni, pidät kaikin voimin. Rystyset valkeina, hampaat irvessä, hikipisarat kiipeävät ohimoille. Pidät kiinni niin kovasti, että satutat itsesi. Hän on se tuki ja turva jota ilman tiedät, ettet selviäisi päivääkään. Tunnet liikaa, hän vaikuttaa liikaa. Ainoa joka ymmärtää, ainoa jolla on aikaa jos sulla on oikeasti hätä. Sä tiedät että se tulee ja pelastaa. Tiedät että menet rikki, jos se löytäisi itselleen jonkun tärkeämmän, uuden ihmisen jolle olla se tuki ja turva, uuden ihmisen jota se ymmärtää ja jonka se pelastaa. Sen salaisuudet kuulisi joku muu, joka tekisi sen onnellisemmaksi kuin sä voit ikinä edes yrittää. Tunne siitä ettet ole korvaamaton. Haluat eniten maailmassa, että se ihminen on onnellinen. Vaikkakin olematta osa sitä, joka tekee hänestä onnellisen.

Kaikki tietää sen kun tuntuu siltä, ettei jaksa enää. Tuijotat yhteen kohtaan etkä jaksa edes miettiä asioita. Silmien avaaminen tuntuu ylivoimaiselta, sängystä nouseminen on mahdottomuus. Oma mieli huutaa, seinät ympärillä kaatuu ja hiljaisuus tuomitsee. Sä et riitä, et ole kukaan, mikään ei riitä. Etkä sä kuuntele ääniä, mutta ne kaikuvat huoneesi seinistä ja pakottavat pimeyteen, piiloon sinne mistä ei ole teitä pois. Ne äänet, ne varjot tarttuvat sun nilkoista ja vetävät mukanaan, vetävät niin kauan ettet jaksa enää taistella. Loppujen lopuksi et edes muista tietä ulos. Eikä sun enää tarvitse.

[thefirenationattacked]

Oi mai gaad. Miten mä satuinkin avaamaan juuri sellasen kirjoitelman, joka kuvaa täydellisesti mun joka-päivästä fiilistä.

On iltoja jolloin miettii, miksi on tällainen. Miksi ei voi olla yhtään parempi. Toisina päivinä kiljuu riemusta, itkee kun rakastaa elämää, niitä ihmisiä jotka on siinä ympärillä. Sitten itkee, kun ei tiedä miksi ne on siinä. Haluaako ne edes olla siinä, kuvitteleeko sitä itse kaiken ja oikeasti ne ihmiset vain jauhaa paskaa ja vihaa sua.

Tää näin tässä. Apua. Mun ympärillä on suht kiva määrä ihmisiä, mut musta tuntuu liian usein, että vaan suunnilleen 3-5 näistä ihmisistä oikeesti välittää. Tosi kauniisti kuvaitu tää vainoharhaisuus ja epävarmuus.

Oma mieli huutaa sulle, sä olet saamaton luuseri, älä yritä mitään koska sillä ei ole merkitystä. Sä et merkitse mitään kenellekään, ne ihmiset vain haluavat susta eroon.

Jess, jess, tämä tunne <3 Hei usko tai älä, vaikka kaikki tässä oneshotissa on vaan surullisempaa, kun näin on asiat oikeasti, niin mulle tuli oikeasti parempi mieli tän luettuani, koska musta vaan on älyttömän hauskaa, että voi löytää tekstin, johon voi ihan oikeasti samaistua sata-prosenttisesti.

Okei, tää oli enemmän nyt tällanen hei-tykkään-tekstistäsi kommenti, mun aivot ei osaa soveltaa mitään rakentavampaa, kiitos hei, anteeksi lievä avautuminen 

[Nuutti|]

thefirenationattacked: hehe eka kommentti huhuhu. Joo tosiaan, ei oo tuntematon tää fiilis mullekaan. Musta on ihanaa jos ihmiset pystyy samaistumaan mun tekstiin, tulee onnistunu fiilis ja olo et oon saanu ihmiset ymmärtämään tän. + et sulle tuli parempi mieli, sikfgolhpöj aaaaaaa vähän oot ihana jee kiitos♥ ja ei mitää, mä oon muutenki kaikkien psykologi ni musta tuntuu vaa kivalta et ihmiset avautuu c:

[Orenji]

Ensinäkin syy, miksi kaivelen pari vuotta vanhoja originaaleja on Kommenttilotto, ymmärrät kai. Pahoitteluni, jos et halunnut tämän teoksesi näkevän enää päivänvaloa, mutta sille ei voi enää mitään. :') Satuin tykästymään tähän tekstiin enemmän kuin aluksi aavistinkaan, helposti samaistuttavat kolme tunnetilaa ovat tosiaankin läheisiä ja ymmärrettäviä itse kullekin. Tapasi esittää ne vakuutti myös, leveä ja puhekielinen kerronta toimi huomattavan hyvin ollakseen niin yksinkertaista, kyllästymään en edes ajatellut kykeneväni. Eikä niin tosiaankaan käynyt.

Tekstin helppo ja selkeä jaottelu kolmeen oli ihan toimiva keino, osiot erottuivat toisistaan hyvin, tyylillisestikin. Ensimmäinen osanen kuvasi turhankin tuttua olotilaa, kielikuvasi miellyttivät ainakin mua, korostivat samaistuvuutta entisestään. Varmaankin eläväisin ja riipivin näistä kolmesta, totuus ei ole aina niin kaunis kuin kerrotaan.
Toinen tila oli taasen toiveikkaalla tavalla varsin kiihkeä, tietynlainen tarve oli kieltämättä inhimillinen. Tiedän täsmälleen, mitä hait takaa tällä osasella.

Se on sulle tuki ja turva, se jota ilman sä tiedät ettet selviäisi päivääkään.

Elinehto.

Kolmanneksi olisin toivonut ehkäpä jotakin positiivisempaa, mutta toisaalta se olisi voinut tuntua teeskentelyltä. Tuollainen kaiken kattava ja sanattomaksi vetävä tunne, jonka edessä ei voi oikeastaan mitään enää. Uskoisin, että moni on kokenut kyseisen olotilan ainakin lievänä, mutta se on saattanut olla erivivahteinen. Kiinnostava näkemys aiheeseen!
Kiitän siis lukukokemuksesta, tällaisiin teoksiin on aina ilo törmätä, aivan vain sattumaltakin kuten nyt. :>